se ois sitte pääsiäinen :)

Kyllä nyt on pääsiäinen :3

                                               että HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ MÖLLIT ^^~

Sitten näin etukäteen jo että sanotaanko nyt vaikka että tästä tulee pitkä postaus pääsiäisen kunniaksi että toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti kun tähän yhden novellinkin tungen :3

Perjantaina meijän isovanhemmat kävi meillä ja ihan vaihteeksi sain taas kuulla nurinaa vähän joka asiasta. Tosin tällä kertaa poikkeuksellisen vähän :) onneksi. Lauantaina me kaadettiin meijän pihasta yksi koivu ja heiluin siinä sitten minäkin kirveen kanssa ja voin sanoa että se näytti varmaan erittäin huvittavalta :D
Tänään sitten aamulla raahauduin johku pääsiäismessuun riparin takia ja itse messun jälkee meillä oli vielä joku tutustumis juttu sielä. Sitten kun sieltä pääsin himaan niin perinteen mukaan etsin kotona pääsiäismunia ja ei niin perinteen mukaan imuroin taas vaihteeksi :D

Sen jälkeen siinä joskus ruuan jälkee lähettii taas pakaalle kattoo koiran pentuja :3 meijän vauvveliiniki on kasvanu ihan hirveesti täs parin viikon aikana ja nyt sillä on jo hampaatki että enää se ei olekkaan niin kovin hauskaa ku kolme pentua roikkuu hampailla sormessa. Mut oli ne niin sulosii ku ne nukahtaa syliin ja yrittää kiipeillä niskaan. Tosin se mun sylissä ollut ei kyllä tietyistä syistä onnistunut kiipeilemään minnekkään...xD
ja alle kahen viikon päästä se tulee meille ^^



täs tää meijän pentu







meijän on toi etummaisin




ja sen siskoilla oli kokoajan joku mähinä päällä xD


Sitten siihen novelliin, nauttikaa jos se edes on mahdollista xD

Puu joka ei nähnyt enää kevättä~

Pysähdyin katsomaan uutta kotikaupunkiani kalliolta, vanhan, komean tammen alta. Sen valot loistivat kuin tähtitaivas ja toivottivat tervetulleeksi. Huokasin ja lähdin kävelemään takaisin uudelle kämpälleni. Lumi narskui jalkojeni alla ja hengitin raitista ilmaa sisääni. Yht äkkiä pensaikosta ryntäsi pieni koira. Se jäi jalkoihini pyörimään ja nostin sen syliini. "mitäs sinä täälä yksinäsi teet?" kysyin koiralta joka haukahti iloisesti ja heilutti häntäänsä. Samassa kuului huutoa ihan läheltä ja pusikon takaa ilmestyi poika. "Nana, siinähän sinä olet, et saa karata." poika sanoi ja otti koiran sylistäni. "Niin ja kiitos kun otit Nana kiinni, se pääsi vain jotenkin pois näköpiiristäni." Hän sanoi ja hymyili minulle. "eipä mitään" vastasin ja hymyilin takaisin. Lähdin jatkamaan matkaani kotiin. Poika alkoi kävellä rinnallani. "minne sä olet menossa?" hän kysyi jonkin ajan kuluttua. "kotiin" vastasin tönkösti ja välillemme laskeutui painostava hiljaisuus, miksi tuon pojan edes piti kävellä vieressäni, ärsyttävää. Kaupungilla poika lähti onneksi eri suuntaan, vilkaisten vielä perääni. Mietin olisiko pitänyt sanoa hänelle vielä jotain, mutta kävelin vain kulman taakse, pois hänen näkyvistään. Mietin poikaa koko loppumatkan. Ärsyttävää, miksen saanut häntä pois mielestäni. Avasin oven hiljaiseen kämppääni ja menin sisälle. Kömmin pikaisesti nukkumaan ja vaivuin levottomaan uneen, uneen jossa juoksin sille kalliolle jolla olin ollut ja tiesin etten kerkeäisi sinne ajoissa. Kun saavuin sinne näin pojan ja koiran jotka putosivat kalliolta. Juoksin lähelle reunaa ja olin horjahtaa itse perässä. Käännyin katsomaan vanhaa tammea, mutta sitä ei ollut, oli vain kanto, pelkkä kanto ja tuoreet jäljet puun kaadosta. Havahduin hereille. Huokasin helpotuksesta kun tajusin nähneeni unta enkä ollutkaan kalliolla, vaan uudessa kämpässäni.
Tänään ei ollut koulua, joten lähdin kaupunkiin kävelemään. Jotenkin vai eksyin taas kalliolle ja katselin vanhaa puuta. "voi kunpa sinua ei kaadettaisi ikinä, ei ikinä." Kuiskasin puulle. "niinpä, se on kaunis puu." kuulin äänen takanani. Käännyin ympäri ja jäin tuijottamaan poikaa, samaa poikaa jonka olin tavannut eilenkin ja joka oli kuollut unessani.  Poika hymyili taas suloista hymyään ja vastasin jälleen hymyllä takaisin. "mikä sinun nimesi on?" kysyin kun olin tullut siihen tulokseen ettei poika ollutkaan ehkä niin ärsyttävä. "Tadase ja sinä olet Mitsuo Yumi? Se joka tuli meidän lukioon 1D:lle?"  hän kysyi pää kallellaan. "olen juu" vastasin hiukan hämmentyneenä siitä miten hän tiesi nimenikin vaikka en ollut käynyt edes tunneilla vielä uudessa koulussani. Käännyin taas katsomaan tammea. Aurinko siivilöityi kauniisti sen lehdettömistä oksista jotka huojuivat hiukan hennossa tuulessa. Tadase käveli puun luo ja painoi kämmenensä puun rosoista kuorta vasten. "tämä puu on ollut tässä niin kauan kun voin muistaa, leikin pienenä usein tämän alla. Kiipeilimme tässä paljon ja se oli aina joko merirosvolaiva tai linnoitus" hän kertoi. "jos minä olisin leikkinyt täälä, se olisi ollut prinsessalinna" naurahdin vastaukseksi.  "pienestä pitäen olen käynyt täälä joka päivä vaikken enää puussa oikein kiipeilekkään. Pidän vain tästä puusta, siihen kietoutuu niin paljon muistoja ja se on kaupungin hienoimmalla paikalla, täältä näkee koko kaupungin." Tadase jatkoi. Kuuntelin sanomatta mitään, en vain keksinyt mitään sanottavaa ja hymyilin vain. Tadase tarttui alinpaan oksaan ja heilautti itsensä ketterästi puuhun. Hän kiipesi tottuneesti puun puoleen väliin ja jäi katsomaan kaupunkia. Katselin häntä arvioivasti ja myönsin itselleni pitäväni hänestä. Samassa tunsin kännykkäni värinähälytyksen taskussani. "Tadase hei, minä lähden, loput muuttokuormastani tuli juuri", huusin puussa edelleen kököttävälle pojalle. "Hei, voin tulla auttamaan tavaroiden kantamisessa", hän huudahti ja alkoi kavuta alas. "Ei sinut tarvitse, kaksi isoveljeäni ovat auttamassa.", sanoin ja katsoin ensimmäisen kerran Tadasen kasvoihin kunnolla, hän oli suloinen. "No selvä, sitten", hän sanoi ja heilautti kättään iloisesti.
Seuraava päivä oli ensimmäinen päiväni uudessa koulussani. Rakennus oli iso, mutta selkeä ja löysin helpommin kuin oli ajatellut uuteen luokkaani. Olin eilen illalla käynyt ostamassa koulun koulupuvun ja tykästynyt siihen heti. Sininen polviin ulottuva vekkihame ja valkoinen merimieskauluksinen paita, jonka etumuksessa oli sininen rusetti. Se oli niin suloinen. Opettajan pyynnöstä kävin luoka edessä esittäytymässä ja palasin takaisin paikalleni luokan toisiksi takimmaiseen riviin. Yritin kuunnella tunnilla aktiivisesti, mutta ajatukseni karkasivat koko ajan väkisin Tadaseen, hänen silmiinsä, hymyynsä, ääneensä, koko hänen iloiseen ja ystävälliseen olemukseensa. Tunnilta mieleeni ei jäänyt mitään, olin vain koneenomaisesti kirjoittanut muistiinpanot taululta ajattelematta kuitenkaan mitä kirjoitin. Kävelin kaapilleni koulun aulaan. "Hei Mitsuo" kuulin ystävällisen äänen ja tunsin käden olkapäälläni. Käännyin katsomaan tervehtijää. "Ai Tadase, unohdin jo että olet samassa koulussa" sanoin hymyillen. "Miten on mennyt?" hän kysyi. "hyvin" vastasin lyhyesti ja käännyin ottamaan kirjoja kaapista. "hyvä, no mä taidan mennä, tunnit alkaa" Tadase sanoi heilauttaeen kättään suloisesti ja lähti kohti länsisiipeä, itse kiiruhdin itäsiipeen.
Päästyäni koulusta päätin käydä kotimatkalla tammella. Kun tulin Tadase hyppäsi alas puusta. "Arvasin että tulisit Mitsuo" hän sanoi hymyillen leveästi. Katselin häntä ja maisemaa ja yht äkkiä muistin uneni, olin nähnyt sen edellisenäkin yönä. Katsoin taas Tadasea joka otti pari askelta lähemmäs, ja vielä muutaman, niin monta että oli aivan lähelläni. Hän kosketti hiuksiani hellästi ja painoi huulensa omilleni. Häkellyin täysin ja punastuin. Tadase päästi irti ja katsoi minua lempeän huvittuneena. "älä sano että se oli eka pususi", hän sanoi. Punastuin entisestään ja nyökkäsin. Luulin Tadasen alkavan nauraa, mutta hän hymyilikin suloisemmin kuin kertaakaan tähän mennessä. Hän silitti taas hiuksiani ja kuiskasi, "Mitsuo...rakastan sinua, olen rakastanut siitä asti kun tapasimme Nanan karattua minulta" Sitten hän kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli uudelleen ja tällä kertaa vastasin suudelmaan. Samassa Tadase päästi irti. Hän vilkaisi kännykkäänsä ja voihkaisi. "Voi anteeksi Mitsuo, minun pitää mennä", hän sanoi kiireesti, halasi vielä ja ryntäsi metikköön. Jäin katsomaan hänen peräänsä, kunnes käännyin tammeen päin. Kävelin sen alle ja nojasin sen runkoon, olin niin onnellinen.
Yöllä en meinannut millään saada unta. Tiesin että jotain oli tapahtumassa. Silloin muistin uneni. Nousin oitis ylös, vedin vaatteet päälleni ja ryntäsin ulos hirveään tuuleen. Lähdin juoksemaan kalliolle. Tuuli työnsi minua vastakkaiseen suuntaan ja tiesin jo etten kerkeäisi ajoissa. Juuri kun pääsin kalliolle, näin kun poika ja pieni koira putosivat reunalta. Kuului hirveä räksäys kun tammi kaatui tuulesta. "TADASE!" huusin kyynelten valuessa poskillani. "Tadase..." kuiskasin ja tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni. "ei mitään hätää Yumi, ei mitään hätää" kuulin tutun äänen korvani juuressa. "Tadase...kuinka...etkö sinä..." kuiskasin hämmentyneenä. "en, näit veljeni" hän sanoi täristen ja tiesin kyynelten valuvan myös Tadasen poskia pitkin. "Lähdin tänään aiemmin siksi että äitini lähetti viestin että veljeni ja Nana ovat kadonneet. Lähdin etsimään, mutten löytänyt ja juuri kun tulin tänne näin kun hän putosi ja sinä ryntäsit tänne." hän sanoi hiljaa. En saanut mitään sanottavaa päähäni. Olin järkyttynyt Tadasen veljen kuolemasta ja helpottunut kun en ollutkaan menettänyt Tadasea niinkuin olin luullut. "Mitä sinä edes täälä teit?", Tadase kysyi. "näin viime ja toissa yönä unta, jossa sinä putosit kalliolta ja tammi kaadettiin. Tänä yönä en saanut unta, ja tiesin jotain tapahtuvan, siksi tulin tänne." vastasin ja vetäydyin Tadasen otteesta. "Mutta vaikka tiesin mitä tapahtuu, en kerennyt ajoissa, anna anteeksi Tadase", sain sanotuksi ennen kuin purskahdin lohduttomaan itkuun. "ei se sinun syysi ollut, ei missään nimessä" Tadase huudahti ja kietoi taas kädet ympärilleni ja painauduin hänen rintaansa vasten.
Huominen oli lohduton. Olimme viettäneet yön luonani, sillä kotiin Tadase ei ollut halunnut mennä ja aamulla palasimme kalliolle. Katsoin Tadasea. "Mikä sinun etunimesi on?" kysyin tajuttuani etten tiennyt sitä. "Haru" Tadase vastasi. "Haru..." toistin kuiskaten. Käännyin katsomaan tammea. Tunsin kun Haru laski kätensä olkapäälleni. Katsoimme molemmat puuta, puuta jota me molemmat rakastimme, puuta joka ei nähnyt enää kevättä.
The end~

Siinä se ja älkää välittäkö kirjoitus virheistä jos niitä on, en jaksa tarkistaa :D

Panda kuittaa~~

heppoja heppoja heppoja :333

Juuu tosiaan olin tänään Ninnin, Pentin ja faijan kans ratsastaa issikoil. Mun heppasen nimi oli Jarppi ja se oli tosi kivaisa :3 Se vaan ei oikeen halunnu töltätä joten se ravas ku muut tölttäs ja aluks se ei ois halunnu ees ravata ja ystävämme raippa tuli auttamaan. Sitten se suostu liikkumaan ja ku sitä kehu ku se oli liikkunu niinku piti ni sitte sen jälkee en raippaa enää tarvinnukkaan. Tänää laukkasin ekan kerran elämässäni ja se oli aivan mahtavaa! Äää haluun kesäl vaeltaa et voi laukata enemmän ku tuol lumi hanges ei voi laukata ja niil pätkil ku pysty ni Jarpilla kesti aina hetki päästä laukkaa et ei hirveesti siin parinkytä metrin matkalla kerenny.
Lisäksi se ihan ilmiselvästi ajatteli voivansa livahtaa mun huomaamatta pois polulta ja meinas kompastua koko ajan ja ravi pätkillä se alko seilaamaan tien laidasta toiseen :D
Mut äää ratsastaminen on ihanaa, ihanaa, ihanaa!! mun on ihan pakko päästä kesäl vaeltaa issikal :333

Sitte ton ratsastuksen jälkee meil oli joku joukkue palaveri jossa mm. juteltii epäkohdista joukkueemme toiminnassa. Valmentajamme sitten ei onnistunut hyväksymään sitä tosiasiaa että se on valinnu meistä oman valio ryhmänsä jota se valmentaa ja opastaa kauheesti ja sitte minä ja muutamia muita jäädään tavallaan ylimääräsiks ja me vaan sit syötellään sielä jossain sivussa. Sitte ihmetellään miksei joukkue osaa pelata yhteen ku eihän me opita pelaa joukkueena jos meistä osa on aina erillään.

Huomenna ois sitte peli kotkassa ja manaan sitä et ois voinu olla haminas ku nehän on ihan vierekkäin ja jos se ois ollu haminas ni ois ehkä hyvällä tuurilla ollu mahis nähä janitapalleroinen, mut ei sitten :(

no minulla ei tässä sitten sen kummempia, hyvää loppu viikonloppua :D

öööö, tämä on otsikko :D

Terveppä teille :D harvinaisen tyhmä aloitus... Tänään käytiin liikkatunnilla keilaamassa ja mä voitin ekan kierroksen ja tokalla kierroksella miul ja katsusella tasapeli. Oli kivaa :3

erittäin epäkivaisat kengät

lalla heittää

ei mennyt niin hyvin...:DD

lalla on kaunis lapsi :3

.......perus mie xDDD

Sitteen tänään saimme päähämme tai itsees hende sai päähän et vois tehä pari cossina, sillee seme demoni ja uke enkeli. Tätä nyt sitten ideana aloin kehitellä pienessä päässäni ja sain Janitaiseni suostumaan mulle ukeks ja ite oon toi demoni x3 että kesä desun cossit on aika lailla nyt sitte et perjantaina Ageha, lauantaina Honey-senpai ja sunnuntaina demoni, tai sit lauantain ja sunnuntain cossit toisin päin, pitää kattoo :)) Nyt vaan sitte desuu oottaa ^^

Panda kuittaa~~

Karvamölli :3 ~~

Öööö juu moi :) Vaihdoin sitten nimeni Tora-chaniksi ja tuolla nimellä löydyn mm. myös anikista ja ja ja en kai muualata :DD

Sitten se mihin tuo otsikko viittaa, eli meille tulee neljän viikonpäästä pieni karvamölli :333 Saadaan siis koira, portugalinbodengo ja sen eno asuu tossa naapurissa x) shiishishishii en jaksa oottaa! On siinä' kyllä huonojakin puolia, eräät alkavat lässyttää ja omii mitä todennäköisimmin sen ja ulos on aina pakko mennä ja pentuna se sotkee mutta kaipa siitä jotain iloakin on, ei kai ihmiset muuten karvapalleroita hommais :)



meijän mölli :3





niitten äiti ja muutama pentu




koko pentue~

 Sitten asiasta kukkarukkuun, onko ongelma mussa, kavereissani vai molemmissa? Mä lupasin olla onnellisempi ja sen jälkeen mulle ei oo enää purettu mitään, eikö muhun tosiaankaan enää luoteta... Ennen kaikki puhu mulle...miksei enää...olenko mä tehnyt jotain väärin? Kertokaa mulle jookos 3: Mä en osaa enää olla ihmisten seurassa, tulee vaivaantunut olo...ja alan tiuskia kaikille ja kaikki ärsyttää ja olen ihan kakka >.<

no mutta joo...äääh olen taas ruinannut porukoilta pullippeja, Panda tahtoo pullipin :333 jos saisin rippilahjaks ois kiva ~ Sen lisäksi että kuolaan edelleen niitä kolmea (kato tästä) niin kuolaan näitä :3




Dal




little pullip




little pullip




little dal

 Littlet ei maksas ku pari kymppii ja toi dal joku 80...:3 haluanhaluanhaluan

sitten vielä tähän loppuun hähää tein suklaamuffinsseja ^^

Panda kuittaa~~

hei, olen panda ja yleinen purulelu :33

Olin siis tänään Wenyan, Tiinan, Nyan ja Krisusun kanssa triossa hiimuamassa. Leikimme sielä liukuportaissa jotka eivät kylläkään ole portaat mutta kuitenkin. Oli kivaa, kiitos möllit.

Myös elukat oli tänään taas meillä :3

Nassukka

Bumba





YYh, mie en ymmärrä, nyt muutaman päivän ajan aina ku oon syöny, söin sitte mitä vaan, missä vaa, ja kuinka paljon vaan, ni aina on tullu jotenki öllö olo. Aamupala on ainoo jollo ei tuu... Tämä on hiukka ikävää, tykkään kuitenkin syödä ja ku kaikesta hyvästä tulee paha olo niin se on ikävää :( En tykkää, kiva jos mulla onki joku...joku... ):

Sitte toissa päivänä aloin lukee Hellsingii ja se on aivan mahtava!! kannattaa lukee, anime on kuulemma huonompi. Sieltä sitte bongasin taas yhen jota ois ihanaa cossii...mihin mä oikeen voin tehä nää kaikki ihana cossit joita haluun, näit on ihan liikaa :DD



heheee se on schrödinger :DD

ja vielä tähän loppuun tälläin joku random otos :)

Panda kuittaa~~



otsikko jolle en nyt valitettavasti keksi nimeä

Joo tänään oli koulun joku talviliikuntapäivä ja oltii mie ja Will laskettelemas messiläs. Messilä on kyl vähän tylsä paikka...liian loivat rinteet ja ku oon käyny siel jostai kuusvuotiaast asti. No mutta selvisimme sielä kohtuu hyvin, emme edes tippuneet hissistä, kaaduttiin kumpanenkin kaks kertaa ja sillonki oltii paikallaan :D ja kerran mä pamautin sauvalla sitä tyyppiä joka laittaa sen hissin ja se jäi sinne mutisemaan siitä ettei nuoret yhtään osaa varoa.



kyllä se olen mie, uskokaa tai älkää, mul on ton takin alla vaaleenpunen fleece :DD en omista muun väristä...




miun sukset :3




hississä :D

Sitten eilen illalla huomasin yhtäkkiä osaavani piirtää naisia joita ainakin melkein voi sanoa naisiksi ja itses olin piirtämässä miestä, mut se alko muistuttaa liikaa naista...älkääkä kysykö mistä lähtien oon piirrelly hiukka suurehko tissisiä naisia :DD



tämä on se minkä piti olla mies :D




tämä on toinen koskaan piirtämäni nainen, jonka myönnän naiseksi :D



illan kolmas tuotos :)





se ois sitte koulussa taas -.-

Tosiaan loma loppui ja koulu jatkuu taas T__T yhyy loma oli ihan liian lyhyt....

No asiasta toiseen eilen sain tietää että basso-openi oli mennyt lupaamaan muulle bändille että ku en viime kerralla päässy ni tällä viikolla osaan sitte täydellisesti ne basso kuviot mitkä biisiin levottomat jalat tarvitaan. Olen siis onnellinen etten pääse tälläkään viikolla sinne koska ihanku mie ne osaisin. Osaan kyl  A osan kahta vikaa tahtii lukuun ottamatta, mutta  sitten vielä B ja C osat T^T no mutta eiköhän tämä tästä.

Miuu suoraan sanottuna vituttaa ihmiset, jollasia on joka paikassa, ihmiset jotka on niin turhamaisia ja valittaa joka asiasta, pitää kaikkea itsestään selvyytenä ja on omistavinaan koko maailman. Se on niin tyhmää ku kuulee ihmisten valittavan "siis joo jouduin kävelee kouluu, ku faija ei halunnu heittää" tai "mun hiukset on taas niiiin huonosti siis oikeesti". Miettikää nyt ihmiset, onko niin kamalaa kävellä yhessä pienessä lumisateessa vaikka hiukset kastus. Mä voin luvata että tässä maailmassa ois paljon paljon ihmisiä jotka antas mitävaan, et ne vois kävellä kouluun. Edes käveleminen ei oo itsestään selvyys kaikille. On ihmisiä jotka on syntyny ilman toista jalkaa, ihmisiä joilta on jouduttu amputoimaan jalka, on ihmisiä jotka on synnynnäisesti kehitys vammasia ja elää pyörä tuolissa. Ja mä olen henkilö kohtasesti tavannu monia sellasia lapsia ja nuoria jotka vaikka kuin haluis ni ei voi kävellä. Mä tunnen yhden sellasen ihmisen erittäin erittäin hyvin ja mä olen ite tosi kiitollinen siitä etten ole ite samassa tilanteessa.
Ja vaan se et jotkut valittaa ku joutuu vähän liikkumaan ei oo ainoo ärsyttävä asia ihmisissä. Mä olen tosiaan tavannu erilaisia nuoria paljon pienen elämäni aikana. Kehitys vammasia, epileptikoita, cp vammasia, sokeita, mykkiä... ja niitä kaikkia yhdistää ainaki kaks asiaa: ne on erilaisia kuin muut ja ne on ihmisiä jotka osaa nauttia ja iloita tosi pienistä asioista. Meille täysin normaalit asia voi olla niille tosi hienoja, käveleminen, syöminen, leikkiminen, pelaaminen, halaaminen, pelkkä koulussa oleminen. Ja ne on hienoja ihmisiä ja niitten elämää on hienoo seurata. Se kuin ne ilahtuu pelkästä halista niin älyttömästi tai siitä et joku tulee juttelee niille vaikka ne on erilaisia ku muut. Siksi kun ne on yhtälailla hienoja ihmisiä ku kukatahansa muukin ihmine tällä planeetalla, musta on tosi kurjaa ku niille ei oo samanlaisia opiskelumahdollisuuksi ku meille ja moni sellanen nuori tulee kiusatuks, vaikkei se sitä ite huomaiskaa. Aina joku on seläntakana sanomassa jotain tyhmää tai haukkumassa. Ei se oo niitten ihmisten oma syy millasiks ne on syntyny, miettikää nyt vaikka omalla kohallanne. Meillä kaikilla on elämä ja tunteet, ollaa me sitte millasia vaan.

Niin ja sitten asiasta kolmanteen, huomenna on liikuntapäivä ja mä toivon suuresti ettei Will pieni tuu kipeeks, ei se tuu, ei se saa tulla, ei se saa hylätä mua :c




Honey-senpai sarjasta Ouran high school host club, tota ois tarkotus cossii kesän desus ^^~





siinä on nalle karkkeja ^^

Panda kuittaa~

ulkona paistaa aurinko~

Ulkona on ihanan aurinkoista, mutten mene ulos, en mene, sielä on edelleen lunta, vaikka mie luulin jo et tulee kevät ja kesä :3 muttei sitten tullutkaan -.- surullista. Kevät on paras vuodenaika, sillon kaikki piristyy, lumet menee pois, paistaa aurinko, kukat alkaa kasvaa, puihin alkaa tulla lehtiä...^^ se on ihanaa, tykkään.

Virossa, Tallinnassa lumet oli paikoittain sulanu jo tosi paljon, ei kaikkialta todellakaan, mutta joissain kohtii ei ollu enää lunta :) Käytiin siis Tallinnassa reissulla tiistaista torstaihin ja koska olen huono selittämään asioita niin eläkää kuvissa ja kuvateksteissä. Näitä on sitten paljon, vaikken kaikkia ottamiani kuvia tänne laitakkaan, otin kuitenki yhteensä yli 200 kuvaa. Ja ihan btw laskin kaikki näkemäni keltaiset autot siellä ja niitä sitten näin 124 kappaletta. xD Ja niin sitten kuviin, nauttikaa :3

Kattokaa nyt ku se tuijottaa teitä, se oli niin symppis etten mä vaan voinu syyä sitä :3

Kivoja ovia :)

Possukyltti :3

Kukkalaatikko :D

hilpe kauppa jonka edessä ole pelottava nukke

ihana katulamppu~

sielä oli kivoja ilmotustolppia

minä haamuilen hotellissa

se mitä näkyi hotelli huoneemme ikkunasta

ekana iltana käytiin syömässä tälläsessä pienessä ravintolassa, söin pastaa ja tän mestan vessa oli...elämyksellinen? xD

kuvasin ajan kuluksi olut lasia :D

erittäin luonnollinen naikkonen jonka piirsin ekana iltana

tuli tylsää ja kuvasin sormustani :)

Vapauden risti. Tää ja toi koko kaupunki oli tosi kauniita yöllä~

kammio johon oli kadussa ikkuna

siinä hotellissa oli kamala tapetti ja kamalia tauluja

orava :3

Korkeat kynnykset estävät vetoisuutta :DD



kuumaa viiniä, joka tuoksui ja maistui glögiltä, älkääkä luulko että ton oisin juonu, se ei ollu mun.




kivat ja kamalat rappuset



keskiaikainen vessa



paikallinen kidutus järjestelmä





tallinnan linnan pienoismalli



teloittaja tai vastaava ja ruumiita

pieni luuranko

leijonia jotka on tainnu ottaa yhet liikaa :D

Katana <333



goottilais kirkko




iiiihana katulamppu





älyttömän pelottava nukke




puluja muurilla




tollaselta näytti ku käytiin käveleen muurilla




tollaselta näytti muurilla osa2



minusta tuli nainen osa1, ostin nilkantappokorkkarit :D




mölli :333




mä en välttis taho tietää mitä toi kaman maistelu on xDD




ihana kauppa josta en tosin saanut mitään




minustas tuli nainen osa2, ostin hajuveden :D




minusta tuli nainen osa3, ostin naisellisen takin :D




mie laivassa




tollanen kiva portti oli sielä jossain :))





Pandapipo <333333333333 jota tosin en saanut ;__;

 ei sitten sen enempää, oisin laittanu enemmän kuvia mutta koska blogger rakastaa minua niin ei sitten.

Tallinna oli kyllä tosi kiva paikka ja se oli musta erityisen hienoa ettei sielä ollu yhteenkään muuriin, taloon tai muisto merkkiin töherretty yhen yhtä graffitia, sais suomalaiset ottaa oppia. :)

Panda kuittaa~~