Moikka~
Viimesiä viedään, enää yks koe edessä, jee~
Ainoo vaan et motivaatio lens pois jo alkuviikosta, joten aika kylmiltään mä sinne kokeeseen meen, tiedän et persiilliin se menee kuitenki, ni mitä sitä nyt puurtamaan, kesän lopus sitte luen uusintaan ^^' #huonoinpäätösikinä
Mut oon jo moneen kertaan yrittäny kertoo täst jutust, mut se on sit aina kuitenkin jäänyt. Nyt kuitenkin aattelin vähän avautua~
Jos lukee tän blogin alkupään postauksia, voi rivien välistä lukea mun elämäni tähän mennessä synkimmistä hetkistä.
Monista jutuista oon halunnu jo monta kertaa päästää irti, mutta aina joku muistuttaa tai niihin vaan joutuu väkisin palaamaan.
Mä oon kuitenkin päättänyt että jossain vaiheessa kun hyvä sauma tulee mä haluan alottaa kaiken alusta. Mä haluun pyyhkiä kaiken pois ja alottaa uutena ihmisenä puhtaalta pöydältä. En vaan tähän mennessä oo tienny et miten, mutta nyt mulla on unelma ^^/
Kun mä lukiosta pääsen pois, mä haluan pitää välivuoden jonka aikana yrittäsin saada töitä ja kerätä rahaa. Kun mul ois ees vähän rahaa, keräisin kamani ja muuttasin Barcelonaan opiskelemaan. Tää kuulostaa ehkä semmoselt "joojoo sä olit just siellä, sä tahtosit vaan lomailee blaa blaa turhaa hourintaa, keksi parempi suunnitelma" - jutulta, mutta mä olen oikeasti miettinyt tätä ihan tosissani.
Mua kiehtoo ihan hirveesti ajatus siitä että kukaan ei tuntis mua, ettei kukaan pystys tuomitsee mua sen perusteella mitä oon joskus ollut, joskus osannut tai joskus ollut osaamatta.
Hyvä esimerkki siitä mistä haluisin eroon on ihmisten asenne mun kielitaitoani kohtaan. Kuten oon täälläkin sanonut oon aina ollut tosi huono englannissa, mutta en mä koskaan ole halunnut olla, ja oon yrittäny oikeesti kovasti että alkasin osata. Kuitenkin yks syy siihen miks en oo onnistunu ehkä niin hyvin ku oisin voinut, on se ettei ihmiset usko muhun. Mun yläasteen enkun ope luovutti mun suhteen heti kättelyssä. Kun nyt lukiossa puhuttiin japanivaihdosta, paras kaverini ensitöikseen totes että ei mun kannata ees hakee, koska mä en osaa englantia. Tuntuu että kaikki on jo vaan hyväksyny sen etten mä osaa, ja aattelee etten mä koskaan sit voiskaan osata. Sit must on tullu englannin suhteen tosi ujo, enkä uskalla käyttää sitä missään, vaikka just käyttämällä kieltä sitä oppis.
Mut siis älkää käsittäkö väärin, ei englannin kieli oo ainoo asia minkä takia haluisin muuttaa. :D
Ylipäätään tuntuu et ihmisille on juurtunut tietty kuva musta, ja kun en mä välttämättä haluis olla semmonen minä mua pidetään, mutta on tosi vaikeeta yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkien näkemyksiä asioihin. Ja sitten on ihmisiä jotka ei oo ees sisäistäny et oon kasvanu ja muuttunu, etten oo enää se sama ihminen mitä vaikka 14 vuotiaana olin. Se on tosi raivostuttavaa, koska tuntuu etten pääse elämässä eteenpäin. Joku vois sanoo että haluun paeta, ja oikeastaan niin se onkin, mutta eikös pakeneminenkin ole välillä ihan hyvästä?
Mut siis älkää käsittäkö väärin, ei englannin kieli oo ainoo asia minkä takia haluisin muuttaa. :D
Ylipäätään tuntuu et ihmisille on juurtunut tietty kuva musta, ja kun en mä välttämättä haluis olla semmonen minä mua pidetään, mutta on tosi vaikeeta yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkien näkemyksiä asioihin. Ja sitten on ihmisiä jotka ei oo ees sisäistäny et oon kasvanu ja muuttunu, etten oo enää se sama ihminen mitä vaikka 14 vuotiaana olin. Se on tosi raivostuttavaa, koska tuntuu etten pääse elämässä eteenpäin. Joku vois sanoo että haluun paeta, ja oikeastaan niin se onkin, mutta eikös pakeneminenkin ole välillä ihan hyvästä?
Barcelonassa vaan aisti sen että ihmiset on paljon rennompia. Kaikkea ei oteta niin vakavasti eikä sua esimerkiks seuraa kymmenet tuomitsevat katseet jos sul on jotain massasta poikkeavaa päällä tai muuta vastaavaa.
Jotenkin vaan tuntu siellä että mä olin onnellisempi ku koskaan, en mä osaa sanoa oikein edes miksi, mutta niin vaan oli.
Tottakai mua myös pelottaa ihan älyttömästi. Pelkkä ajatus siitä että mä lähtisin ihan yksin isoon maailmaan pelottaa ihan vietävästi, mutta oon päättäny et jos aion unelmani saavuttaa ni teen sen yksin.
Haluun kuitenkin painottaa että tää on vaan unelma, ei absoluuttisen varma ennustus mun tulevaisuudesta. :'D Ei sitä tiiä vaikka joku saiski käännettyä mun pääni ja jäisin onnellisena Suomeen~~~
Mutta eilenkin sain yhden syyn miks haluisin jättää kaiken tänne ja alottaa alusta. Mulla on välillä vähän sidottu olo täällä.
Mutta joo, ensi viikolla tuun infoilemaan vähän Desucon ja cossi juttuja, kuhan asiat varmistuu~ Mulla alkaa tulla melkein tavaks että varmoiltakin tuntuvat cossisuunnitelmat heittää viimehetkellä häränpyllyä, ja Desucon ei tee poikkeusta...:'D
Mutta niistä sitten ensi viikolla, että pysykäähän kuulolla~ ^^
Onko teillä suuria unelmia, ja olenko mä teistä ihan kaheli?~
Panda kuittaa~~~~