(~' -' )~ ~( '- '~)

Moi taas~

Kukaan ei varmaan ehtiny lukea edellistäkään postausta, mutta samapa tuo, nyt sattuu kirjotuttamaan :D

Mulla oli mielessä äsken joku ihan oikea asia josta mun piti kirjottaa, mutta koska olen madon syömä lahopää, se ajatus karkasi, eikä se näytä tulevan takaisin...no jaa voin sitten turhahöpistä teille C:

Tänään mie oon siivonnu vaatekaappini ja haravoinu...miulla tylsä elämä...

Joo mitään ihmeellistä ei siis ole tapahtunut. Huomenna myö mennään vaarille syömään, kun sillä on tai sitten ne jo oli, en tiedä, mutta siis synttärit. Miun muutamia viikkoja vanha serkkunikin tulee sinne perheineen...kai ^^ mut hii, se miun serkku on niin söpö >w<

hyi, hyi, blogger tappaa taas laadun >.< , mutta Mölli puskassa ^^

AINIIN, nyt mie muistin sen aiheen, se oli murteet. Mie itte puhun jotain murretta, en tiiä mitä tää on tai mistä se on mulle tullu, kun kukaan sukulainen ei puhu murteita, eikä Lahessa ole omaa murretta, silleen niin ku jossain Turus esim on turun murre ja sillain. Joka tapauksessa, kaverit välillä repeilee sille että puhun eka ihan normisti ja sit yhtäkkii alan selittää jollain murteel ilman et ees tajuun ite. :DD 

Mutta kuitenkin, mie tykkään murteista tosi paljon, musta ne on kivan kuulosia, elävöittää vähän tätä suomalaisten tasapaksua mongerrusta.

Sitte osasyy mun sekalaiselle murteiden puhumiselle voi olla, että yhteen aikaan luin paljon jotain kirjasarjaa, joka oli kirjotettu jollain murteella, ni se vähän tarttu ja jotkut vloggaajat kuten Pahalapsi puhuu jtn murretta ja sit kun katon mm. ton videoita niin siitäkin tarttuu ^^

Mutta, yksi päivä katsoin yhtä vlogia ja siinä törmäsin jännään juttuun. Siinä vlogaaja esitti juttuja jotka on yleisimpiä virheitä tai sellasta vlogeissa ja sitten siinä oli kohta jossa se ymmärtääkseni esitti jtn emoa, joka selittää omaperäisestä ulkonäöstään ja kesken sen emokohtauksen se vlogaaja sano "eiku siis" ja jatko jollain murteella. Aloin sitten miettimään että onko ihmisillä joku outo harhakäsitys, että emot puhuu murteita tai että jos puhhuu jotain murretta ni on emo... .__. tämä hämmensi minut...

Mutta puhuukos teistä kukaan mitään murretta? :)

Nyt kun miulla on edelleen kirjottamis olo, voisin kirjottaa jo pitkään julkaisua venailleen novellin. Se on vähän kökkö, enkä tajua sitä oikein ittekään, mutta pikkuvikoja xD

Faceless

Heräsin aamulla jostain, josta minun ei olisi pitänyt herätä. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tein kaverini poikaystävän sängyssä. En muistanut yhtään, kuinka olin sinne päätynyt, mutta siitä olin varma etten seurauksitta selviäisi. Olin nimittäin herännyt siihen että kaverini tökki minua, eikä kovin ilahtuneen näköisenä. 

Aamu oli karmaiseva ja raahauduin töihin yhden kaverin köyhempänä ja silmä mustana. Työskentelin Blood streatilla, pienessä muotiliikkeessä, suunnittelijana. 

"Taasko väärässä sängyssä?" avustajani kysyi tullessani, huomatessaan mustan silmäni ja virnisti. Niin tämä ei ollut ensimmäinen kerta...

Sinä päivänä ei ollut paljoa tekemistä. Muutamaa suunnitelmaa piti vähän muuttaa ja paperitöitä oli jonkin verran, mutta siinä se. Päästessäni lähtemään kotiin oli kuitenkin ehtinyt tulla jo pimeää. Sellaista talvi oli, pimeä tuli aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin.

Tullessani kotiin, huomasin jättäneeni olohuoneeni tuuletusikkunan auki. Yritin riuhtaista sitä kiinni, mutta se ei mennyt. Riuhdoin uudelleen ja uudelleen, mutta jokin jumitti itsepintaisesti, enkä saanut ikkunaa kiinni. Työnsin käteni ikkunan väliin ja vedin sieltä puisen esineen, käden. Aloin kiljua hysteerisenä ja tiputin sen lattialle. Käsi oli mallinuken. Laannuttuani hiukan otin käden lattialta ja viskasin sen ikkunasta ulos. Sain viimein suljettua ikkunan. Istuin edelleen hiukan täristen sohvalle ja aloin tutkia muutamaa suunnitelmaa tulevaan mallistooni. Tajusin jättäneeni yhden papereistani toimistooni. Vilkaisin kelloa ja ulkona leijailevia lumihiutaleita arvioivasti. Ehtisin käydä hakemassa sen vielä ennen uutisten alkua. 

Lähdin siis kevyeen lumisateeseen ja kävelin keskustaan. Jo avatessani liikkeen oven, aistin ettei kaikki ollut kohdallaan. Valot eivät toimineet ja tunnelma oli ahdistava. Pääsin pimeästä huolimatta kuitenkin toimistooni ja aloin penkoa papereitani. En saanut niistä kunnolla selvää pimeässä ja jouduin tihrustamaan niitä nenä kiinni paperissa. Yhtäkkiä tunsin jonkun kävelevän selkäni taakse. En uskaltanut katsoa. Tunsin kuinka se lähestyi minua...nyt se oli aivan takanani. Kylmät ja kovat kädet lipuivat pitkin vartaloani ja iskeytyivät viimein kurkulleni. Kaaduin päistikkaa lattialle ja näin murhaajani, mutta...mutta...hänellä ei ollut kasvoja...nukke...käsipuoli mallinukke...siinä oli jotain kovin tuttua, mutten kerinnyt ajattelemaan. Huusin niin lujaa kuin pystyin, kunnes henki ei enää kulkenut.

Nuin, mitäs piditte? :))

Itestäni tuo tosiaan oli vähän tyhmä, siitä puuttui semmoinen tietty tunnelma...

Mutta juu, mie lopetan tämän kirjottelun nyt, kiitos kun luit vaikka olikin normaalia enempi tekstiä jajaja hyvää viikon loppua ^^

bye bye~~

Panda kuittaa~~