(~^w^)~

Moiii~ ^^

Mulle kuuluu melko hyvää. Tällä viikolla ei oo kokeita joihin pitäs lukea, ainoostaan mussa, johon ei edes voi lukea, ja eilen oli äikän päättötyön palautuspäivä, joten sekin on nyt hoidettu pois alta \o/

Tänään ja varsinkin eilen oon ollu ihan väsy, koska sunnuntaina tota äikän juttuu viimestelin viel puolilta öin ja sitte ennen seittemää herätys =_= *haukotus* Ja vappu sotki unirytmin ihan totaalisesti ku meni nukkuu aina joskus kahelta ja heräs ties millon...ja meijän auton varashälyytin laukeilee koko ajan ihan syyttä suotta, että siihen on kivaa herätä yöllä...naapuritki varmaan arvostaa...

Koulussa tapahtui eilen kummia ._. joku pamautti päänsä vaahtosammuttimeen ja se vaan räjähti xD siis se sammutin, ei se pää :'D Pienet seiskaluokkalaiset jotka olivat lähimpänä siinä, olivat iiiihan siinä vaahdossa, itse selvisin vaahdotta ^^ Mut se oli kauheet ku eka ajatus ku kuulu kauhee ääni, ja jotain lens sinne ja tänne oli et joku ois rikkonu käytävis olevii ikkunoit ja sielt satais lasinsiruja. Onneks ei, ois voinu tulla veristä jälkeä .--. Toinen ajatus oli et joku hullutyömies on seonnu ja ruiskuttaa meitä valkosella maalilla :'D Mutta pää asia että kaikki selvisi ainakin melkein vaan säikähdyksellä......jotkut parat oli ihan valkosia.....:D

Äiti suorastaa ylitti itsensä, voisin syödä tätä loppu elämäni OwO

Desun sunnuntain "cossi", oma hahmoni, jolla ei ole nimeä ainakaan vielä

Eilen pitkästä aikaa onnistuin saamaan edes jotakin aikaiseksi, ja tuli kirjoitettua pitkästä aikaa uusi noveeli ^^ En tiedä oonko siihen erityisen tyytyväinen...mutta kaipa se menettelee. Nauttikaa~

Eight feet and a black feather

Tyttö istui muurilla ja katseli merelle. Hänen mustan mekkonsa helma lainehti tuulessa ja hän sai koko ajan olla valppaana ettei silinteri lentänyt hänen päästään. Se oli kaunis, musta silinteri, jonka ympärillä oli pitsiä ja nyöritys edessä, aivan kuin sillä olisi ollut korsetti. Hattuun oli kiiinnitetty mustia sulkia ja kultaisi hammasrattaita koristeeksi. Tyttö kumartui tarkastelemaan muuria jolla istui, siinä kulki muutama hämähäkki. Hän tervehti niitä nostaen hattua ja hyppäsi alas ruohikkoon, ettei olisi ötököiden tiellä. Katseltuaan hetken niiden kulkua, hän lähti kävelemään läheiselle kujalle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Colin käveli satamassa tehtaille päin. Hän katseli taivaalla kirkuvia lokkeja ja työntäyteistä satamaa. Suuresta purjealuksesta kannettiin suuria kontteja laiturille ja uusia kannettiin sisään, kauppiaat huusivat kojuillaan houkutellakseen ostajia, ja pieni kalastusalus lipui laituriin kannellaan sievoinen kalasaalis. Colin kulki kojujen välissä ja veti keuhkonsa täyteen tuoreen, savustetun ja suolatun kalan tuoksua. Hän hyräili kävellessään ja tervehti tuttuja merimiehiä. Viileä tuulen vire tuntui hyvältä kasvoilla, vaikka olikin koko ajan lennä lennättää hatun pojan päästä. Hän jatkoi matkaansa reippain askelin, eikä vienyt kauaakaan kun hän saapui tehdas alueelle. Alue kuhisi ihmisiä, niin kuin satamakin ja Colin ei voinut olla törmäämättä sielläkin tuttuihin. Monet tunsivat hänet ainakin nimeltä, sillä hän kävi alueella usein. Joka kerta hän ihmetteli koneita, ne toimivat höyryllä ja valmistivat kaikkea. Suuret hammasrattaat olivat kiiltäviä ja kauniita, niitä ei vain voinut olla ihailematta. Colinilla oli alueelle kuitenkin muutakin asiaa, kuin vain koneiden ihailu. Hänen vasen kätensä oli taas löystynyt, siitä puuttui osia ja se kitisi ikävästi. POika etsi pienen pajan, jossa oli vain kaksi konetta. Ne olivat pieniä ja toinen valmisti metalli levyä ja toinen ruuveja, rattaita ja muttereita. Kaikkea ne valmistivat vain vähän, vain yhden sepän tarpeisiin ja vain kun tämä tahtoi. Colin herätti torkkuvan miehen, jonka naama levisi mahtavaan hymyyn, kun hän huomasi kuka oli tullut. 

"Jaa a, ongelmia käden kanssa vain?" mies kysyi iloisesti. Colin veti hihansa ylös ja liikutteli sormiaan. Kuului korvia vihlova kitinä ja muutama mutteri tipahti lattialle. Mies keräsi mutterit lattialta ja tutki kättä lähemmin. 

"vai että tälläistä ongelmaa, eiköhän se ole tunnin päästä korjattu." hän sanoi. Colin riisui liivinsä ja paitansa, ja mies avasi käden kiinni pitävät vyöt hänen rintansa ympäriltä. Käsi tippui oitis irti. Vaatteita oli turhaa pukea päälle vain tunniksi ja vaikeatakin se oli yhdellä kädellä, joten Colin käveli paidatta pajan ulkopuolelle ja jäi istumaan peltisen tynnyrin päälle.

Ollessaan pieni Colinin käsi oli jäänyt kahden hammasrattaan väliin ja leikannut sen irti. Sellainen ei ollut mitenkään tavatonta, jos asui tässä kaupungissa.

Aurinko porotti kuumasti, eikä siinä tahtonut peltitynnyrin päälle jäädä hiiltymään. Colin lähti kävelemään varjoisiin tehtaisiin. Oli hassua kuinka paljon hän piti höyry koneista, vaikka ne olivat tehneet hänestä ja monesta muusta raajapuolia, tappanutkin joitain. Kaikesta huolimatta Colin ei vain tiennyt mitään mielenkiintoisempaa ja kauniimpaa kuin nuo koneet, jotka pitäisivät hänetkin leivän syrjässä vielä joku päivä, hänen valmistuttuaan höyrykoneinsinööriksi.

Koneet jyskyttivät ja poika jäi tuijottamaan yhtä tarkemmin, laskeskeli mielessään kuinka monta kannatinta, mutteri, ratasta ja kaikkea muuta siihen oli käytetty. Samassa hän huomasi vähän matkan päässä tytön. Yleensä häntä ei tytöt kiinnostaneet, mutta tässä tytössä hänen mielenkiintonsa heräsi. Tyttöjä ei ollut ikinä koneiden keskellä, joten mitä tuo täälä teki...ja miksi ihmeessä sillä oli silinteri...ei tytöt silintereitä käyttäneet. Hän tuijotti toista kummastuneen ja meinasi alkaa nojata koneeseen, kunnes muisti mitä viimeksi nojailusta oli seurannut...hän ei halunnut menettää enempää käsiä ja astui pois pauhaavan ratas rykelmän läheisyydestä. Liikkuminen herätti tytön huomion. Hän katsoi Colinia säikähtäneenä ja lähti juoksemaan jonnekin koneiden sekann, kuin metsästäjä ajama rusakko.

"mikäs sille tuli....." Colin mietti ääneen ja lähti hitaasti kävelemään takaisin pajalle.

Mart oli saanut käden kuntoon hetki ennen kuin Colin tuli sitä hakemaan. Se oli entistä ehompi, kiiltävä, ei kityssyt, eikä siitä puuttunut enää osia. Mart kiinnitti senvöin ja soljin paikoilleen ja näytti tyytyväiseltä työnsä tulokseen. 

"äläkä kuule poika yritä edelleenkään antaa maksua, miulle riittää ku nään et käsi pelittää niinku kuuluuki" hän murahti hyvän tuulisena, Colinin alkaessa kaivaa taskujaan, jotta voisi maksaa työstä. "En mä ymmärrä mikset ota killinkiäkään vastaan hyvästä työstä Mart. Ilman siuu ei moni jaksas elää ja älä sano enää pojaks, en oo enää lapsi, oon jo 19" Colin sanoi hymyillen. "ai olet vai, no jaa, poika mikä poika ja poikana pysyt, niin mää oon sua aina kutsunut ja kutsun vastaki." Mart naurahti ja istui taas keinutuoliinsa ummistaen silmänsä.  "oot sää mahoton...no mut ook sää huomannu että tehtailla liikku tyttö...semmonen joka käyttää silinteriä, jossa on mustia sulkia ja jokunen ratas koristeena?" Colin kysyi istuen jakkaralle napittaessaan liiviään. "

"Vai että tyttö ja silkkipytty päässä...enpä ole moista huomannu...enkä nyt jaksa alkaa mitään miettiä, nyt ramasee" Mart sanoi ja vaipui jo uneen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tyttö jäi vaivaamaan Colinia, eikä kadonnut hänen mielestään millään. Viikko käden korjailun jälkeen hän eksyi eräänä iltana pieneen viihtyisään kahvilaan. Se oli pimeällä kujalla postin yläpuolella sijaitsevassa huoneistossa. Kahvilaan vei kiviset, todella kapeat kierreportaat, jotka sulautuivat seinaan niin yvin että niitä ei huomannut helposti. Kuitenkin kahvilassa oli tänäkin iltana väkeä. Bändi soitti jazzia pienen tanssilattian reunalla ja melkein jokaisessa pienessä pöydässä istui ihmisiä. Sikarien savukiehkurat kieppuivat punaisella kreppipaperilla koristelluiden lamppujen välissä. 

Colin istuutui pöytään kolmen muun pojan seuraksi. Silinterit he olivat laskeneet pöydälle ja tilanneet myös Colinille kahvin. Hän joi sitä ahnaasti ja kuunteli Loren juttua siitä kuinka oli menettänyt puolet päästään ja oli nyt puoliksi metalli päinen ja joutui elämään pyörätuolissa loppu elämänsä. Colin oli kuullut jutun moneen kertaan aiemminkin, ja tarkkaili mieluummin kahvilan ihmisiä. Muutamat tanssivat ja loput istuivat pienissä porukoissa pöydissä, juttelivat, nauroivat ja söivät leivonnaisia yhdessä. Silloin hän huomasi nurkkapöydässä tutun hahmon...se silinteripäinen tyttö. Hän näytti suorastaan nukelta kahvilan hämärässä valaistuksessa ja Colinin silmät nauliutuivat häneen oitis. 

"Uskaltaisiko mennä pyytämään tuota tanssimaan....?" hän kysyi muilta. Loren juttu jäi kesken muiden kääntyessä katsomaan nurkkapöytään. 

"Uskalla ihmeessä" Tom sanoi ja tuuppasi Colini kylkeen, niin että tämä oli tippua tuolilta. Colin nousi ja lähti aroin askelin kohti tyttöjen pöytää. Silinteripää ei huomannut häntä ennen kuin hän oli pöydän luona, yskäisi, kumarsi ja naulitsi katseensa häneen.

"Öh...hei..taas...tulisitko tanssimaan...?" Colin mutisi. Tyttö katseli häntä hetken, jälleen hiukan pelästyneen pupun näköisenä ja nyökkäsi sitten. 

"Voisin vaikka tullakin" Colinin naamalle levisi hymy hänen ottaessaan tyttöä kädestä ja taluttaessaan hänet tanssilattialle. Tanssi oli alkuun varovaista, mutta viidennen jälkeen se sujui jo vallan mainiosti. Colin ei tienny voisiko tyttöä tuijottaa silmiin, joten hänen katseensa sinkoili pitkin kahvilaa. 

"olenko minä niin ruma, ettei minua voi katsoa..." tyttö kysyi. 

"E-et toki...oot tosi kaunis" Colin sanoi painottaen viimeistä sanaa. Tyttö soi hänelle suloisen hymyn. 

"mikä sun nimes on?" hän kysyi.

"Colin, sun?"

"Sofie.....voitasko mennä ulos, täälä on kovin lämmin?" Sofie kysyi. Colin nyökkäsi ja talutti tytön ovelle. Sitten hän muisti hattunsa ja haki sen pöydältä. 

"miksi sä muuten käytät silinteriä...ei se ole naisten hattu?" hän kysyi. Sofie katsoi Colinia hiukan kulmat kurtussa. 

"Olkoon kenen hattu, pidän silintereistä..." hän sanoi ja hyppi portaat alas kadulle, niin vauhdilla että sai ihmetellä miten hän pysyi pystyssä. He lähtivät kävelemään meren rantaa pitkin ja jonkin aikaa käveltyään he tulivat satamaan. Colin vilkaisi puisia taloja vähän matkan päässä. 

"...mä asun tuolla...mentäskö sinne, ketään ei oo kotona" hän kysyi. Sofie näytti epäröivältä, mutta nyökkäsi sitten. "kuule Colin...mä pidän susta tosi paljon...en saisi pitää..." Colin katsoi tyttöä vierellään kummastuneena. "mäkin susta, mutta mikset saisi...ei mulla oo ketään...sulla sit kai on......" hän sanoi. 

"Ei, ei mulla ketään...mutta en vaan saisi...lupaatko ettet koske muhun...tanssiminen oli jo melkein liikaa...siksi mä halusin ulos..." Sofie mutisi. "Mä varotan sua" Hän kuiskasi.

Pienessä talossa ei ollut ketään. Colin sytytti valon ja sofie kierteli huoneissa.

"Mitähän hän sillä varoituksella tarkoitti...ehkä hän on vaan vähän ujo..." Colin mietti. Sofie katseli ikkunasta ulos, eikä huomannut pojan kävelevän taakseen. 

"Ei sun tarvi mua pelätä" Colin kuiskasi ja kietoi kätensä tytön ympärille. Sofie sävähti kosketusta, mutta kääntyi otteessa ympäri ja asetti kätensä pojan niskan taa. He tuijottivat toisiaan, kunnes kumpikaan ei voinut vastustaa enää vaan Colin painoi huulensa Sofien huulille. "Mä varotin..." Sofie kuiskasi ennen kuin he kaatuivat sängylle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Kylmyys valtasi Colinin kehon ja hän aukaisi silmänsä. Aurinko paistoi pilvien välistä hänen silmiinsä. Hän katseli ympärilleen, eikä meinannut saada tolkkua mistää, päässä jyskytti ja koko kehoa paleli. Hetken päästä hän tajusi olevansa alasti lattialla. Salamana hän nousi ja alkoi pukea päälleen. Kaikki lattialla olevat vaatteet ei kuitenkaan ollut hänen. Musta mekko ja silinteir...jotka kuhisivat hämähäkkejä... 

"...Sofie..?!" Colin huudahti yön tapahtumien palatessa hänen mieleensä. Hän juoksi koko talon läpi, mutta tyttöä ei löytynyt. ...Oliko hänlähtenyt ilman vaatteitaan ulos........ Colin ei keksinyt muutakaan ja juoksi ulos. Hän juoksi satamaan ja sieltä tehtaille. Vaisto vie hänet sen koneen luo jota Sofie oli katsellut kun he olivat tavanneet ja hän säikähti suunnattomasti tultuaan sinne. Koko kone väreili mustana...hämähäkeistä. Colin pakeni tehtaasta minkä jaloistaan pääsi. Sofien ääni kaikui hänen päässään.

"Minä varoitin, varoitin, varoitin....."

Colin lyyhistyi muurille ja tuijotti merelle. 

"...Sofie..." Silloin hännäki kaksi mustaa sulkaa muurissa ja lisää hämähäkkejä. Ne olivat normaalin näköisiä...paitsi yksi. Sen selässä oli kultainen rattaan kuva ja se yksilö käveli Colinin kädelle. Kyynelet purskahtivat hänen silmiinsä.

"...Sofie!!!"

Kiitos jos jaksoit lukea ja kommentoikaa mitä piditte ^^

Panda kuittaa~~