#Idolionirti - Yukicon 3.0

Moikka~~ 

Aloitetaanpa convideolla~

Elikkä siis conpostausta kehiin o/ (ja ihan liikaa tekstiä ^^')

Minä ja Linda lähdettiin matkaan jo perjantaina lähes heti koululta päästyämme. Rautatieasemalla törmättiin myös Esshieruun ja mentiin junaan sitten kolmisin. Koko juna olikin ihan täynnä ja jouduttiin vähän erillemme, koska mun ja Lindan oli pakko änkeytyä laukkuinemme lipunmyyntivaunuu. Mun edessä istu joku normo joka oli tosi vittuuntuneen näkönen kun tungin matkalaukkuineni siihe. Anteeksi, mutta muualla ei ollut lainkaan tilaa. UnU Päädyttiin kuitenkin onnellisesti Helsinkiin ja bussilla Lindan tädille joka meijät majoitti. Aivan suuren suuri kiitos hänelle~~ 

Mua vähän alko kuumottaa, kun Linda totesi että tätinsä miesystävä on ulkomaalainen eikä osaa suomea juurikaan. Mutta onneksi sunnuntaihin päästyämme kykenin jo rentoutuu senkin läsnäollessa, vaikka uhkana olikin että se ois puhunu mulle jotain enkä ois tajunnu yhtään. :_D Välillä oli kyllä hauskaa kun majoittajamme osaavat myös espanjaa, niin keskusteluissa saattoi olla suomea, espanjaa ja englantia sekaisin. ^^' Ja niitten kisselle piti puhuu vaan espanjaa, koska se ei kuulema ymmärrä muuta. :_______D 

Perjantai ilta me vietettiin kaupungilla. Käytiin ensin vaihtamassa messukeskuksella lippumme rannekkeiksi ja sen jälkeen tavattiin Lindan yhtä kaveria. Oli oikeesti tosi mukavaa, eikä Teakaan ehkä inhoo mua. ^^' Käytiin Hesessä ja pyörittiin sielä ja täälä. Tultiin sitten Lindan kanssa sen tädille joskus kymmenen maissa ja mä aloin korjailla vielä Rimpun hupparin korvia. Lakattiin kynsiä ja siliteltiin koirulia ja kisseä yhteen asti kattoen samalla jotain älyttömän ahdistavaa leffaa joka sattu tulemaan telkasta. Sitten todettiin että meillä on ongelma, kisse nukku mun sängyllä ja kun sitä yritti hätistellä pois niin se yritti kynsiä ja näykkiä. Oltiin sitte ihan kusessa kun ei meillä kummallakaan oo kokemusta kissoista ja täti miekkosineen oli mennyt jo nukkumaan. Lopulta onneksi saatiin katti siirretyksi ja päästiin nukkumaan. Kuuden aikaan aamulla se kisuli sitte herätti mut, yritti tapaa mun kännykän laturin, kävi kaatamassa yhden kynttilän (se ei palanut silloin), käveli mun yli ja kävi riehumassa vessassa paiskoen kissanhiekat pitkin vessaa. C:

Siellä se vaan koisii...

Lauantaina herätys oli kahdeksalta. Laitettiin rauhassa cossit päälle, meikattiin, syötiin aamupalaa ja oltiin conpaikalla vähän ennen yhtätoista. Oli tosi hyvä että haettiin liput jo edellisenä päivänä, niin päästiin koko jonon ohi sisään. ^^

Sen jälkeen kun oltiin viety kamat narikkaan kävästiin pukkareissa korjaamassa Lindan meikkiä ja mentiin infolle odottelemaan. Meillä oli Lovelive ryhmän photari klo 12 ja olin sopinut kirpparikauppoja 11:30-12 joten istuskeltiin siinä, minä hoidin kirpparijuttuja ja samalla kasattiin meijän ryhmää kasaan siinä. Kuhan kaikki oli koossa siirryttiin hotellin puolelle aulaan kuvaamaan. Saan kuvat ensi viikolla ja laitan niitä tänne heti kun pystyy. Suuren suuri kiitos kuvaajallemme Monikalle~.

Sipsinekku, minä ja Chiku

Linda, minä ja Chiku~

Muut paitsi Maki ja Eli~ (fiilis kun yrität venyä kaikkien yli näkyviin :'D) Linkkailen loputkin ryhmäläiset sitten kun postaan shootti kuvia~


Shootin jälkeen hajaannuttiin kuka minnekin, mikä oli kyllä vähän sääli, olisn halunnu hengaa enemmän porukalla, mut noh Korkeasaari photaria odotellessa sitten~

Minä ja Inari lähdettiin tsekkaamaan taidekujaa Chikun ja Eetun kanssa. Loppu päivä ennen AMV-kisaa me hengailtiin, käytiin kaupassa ja hengailtiin. Meijän kauppareissua ennen mun piti tavata vielä yksi kirppisihminen ja toinen joka oli edellisestä sovitusta ajasta myöhästynyt soitti samalla hetkellä. Sovittiin että tämä toinen sitten juoksisi narikoille joilla oltiin ja hänhän sitten viipyi oikein urakalla. Kun vihdoin hiukan enemmän vittuuntuneina päästiin ulos jossa se ensimmäinen odotteli niin tajusin että jätin mangat jotka mun piti myydä narikkaan. Eikun sitten vaan takaisin narikoille ja kun viimein päästiin ulos oli toinen poloinen joutunut odottamaan jo yli puoli tuntia. Ei siinä sitten muuta kuin erittäin hyvin paljon monta anteeksia ja mangat sille.
Kun tultiin kaupasta mentiin viemään kamoja narikkaan. Mä en löytänyt mun narikka lappua mistään ja olin jo ihan paniikissa että annoinko sen vahingossa mangojen mukana pois tyypille joka oli jo lähtenyt siinä vaiheessa pois Helsingistä. Onneksi lappu oli kuitenkin taskussani. Kun päästiin tunkemaan kamamme narikkatyypille kadotin lapun taas. Olin taas ihan paniikki ja luulin jonkun muun asiakkaan vahingossa ottaneen sen. Luojan kiito se oli vain tippunut lattialle. Kun sitten päästiin narikoilta tajusin jättäneeni kännykkäni takin taskuun. :] Siinä vaiheessa Inari vaan otti ja häippäs taidekujalle vahtimaan kavereidensa pöytää ja minä menin taas jonottamaan narikkaan. :_____________D Kun lopulta sain kaiken toimimaan menin Inarin seuraksi pöytävahdiksi.

Inarin vapauduttua pöytävahtiudestaan me leiriydyttiin jonnekin melkein nurkkaan. Mulla särki päätä ihan hirmusti ja nenä veti niin tukkoon ettei hengittämisestä tahtonut tulla mitään. Chiku ja Eetukin ilmaantuivat seuraamme jossain kohtaa. Kun oltiin Chikun kanssa piirrelty Inarin vihkoon karhuja ja kirahveja, Inari lähti takas taidekujalle, Chiku luennolle ja minä ja Eetu suunnattiin etsimään omat kaverimme ja sitten AMV-kisaan. Amv-kisa oli positiivisempi asia kuin olin odottanut, tykkäsin~ Sheikkaa poika sheikkaa oli kyllä muy bien~

Kisan jälkeen Linda ja minä etsittiin Chiku ja Eetu ja Iinakin liittyi seuraamme. Nurkkauduttiin, vittuunnuttiin pikkuernuista, minä twiittasin ja muut oli sosiaalisia ja jutteli. :'D Jossain kohtaa lähdettiin Pasilan aseman Subiin ja sieltä nukkumaan. Bussilla kulkiessa ei ollut kertaakaan tarvinnut aiemmin näyttää matkalippuaan (mulla oli semmonen 3 vuorokauden lippu), mutta tottakai nyt sitten tarvitsi. Aloin etsiä lompakkoani ja olin jo ihan paniikki taas että nyt oon hukannu sen, kunnes tajusin että se on mun kädessä. Kuski ja kaikki muut matkustajat arvosti varmaan tosi paljon, kun siihen kulu monta minuuttia. :] 

Tällä kertaa kisse päätyi suoraan omalle tuolilleen nukkumaan, mutta teki suunnilleen saman rundin taas kuuden aikaan aamulla kuin edellisenäkin yönä. :D

Omia sanojani lainaten: "Tässä on syy miksi kannatan k18 coneja. Tässä oli nimittäin lauma pikkuernuja" Siis olin ihan (ノಠ益ಠ)ノ彡┻━┻  Siivotkaa jälkenne prkl!

Tassut ;;3;;

Leni ;;w;;

Se meni pussiin >3<

Sunnuntaina herättiin taas kasin maissa. Minä vedin Nicon kamppeet niskaan, meikattiin, syötiin aamupalaa ja juteltiin Lindan tädin ja sen miekkosen kanssa. Ne oli ihanan kiinnostuneita cosplaysta~ Vähän ennen puolta yhtätoista meijät heitettiin taas Messukeskukselle ja narikoituamme tavaramme mentiin kuuntelemaan Paulan luentoa hänen japaninvaihdostaan. Oli hurjan mielenkiintonen ja itseasiassa ainoa luento jolla kävin. ^^

Luennon jälkeen seikkailin taas Inarin kanssa taidekujalla, kunnes Inari lähti jo kotiin. Kalastelin sitten Lallan. Käytiin kuvailemassa ihmisiä ja siiten jäin yksin joksikin aikaa. Melko nopsaan kyllä mentiin katsomaan cossi kisoja jotka oli yks jäätävän suuri pettymys, mutta oon tosi ilonen meijän lauantain ryhmän Umin puolesta, hän kun pääsi Hallcosplayhin Madoka cossillaan ja voitti!! ^^

Kisan jälkeen kiersin vielä kerran myyntipöydät ja päätettiin sitten Lindan kanssa että lehdetään kotiin. Chiku ja Eetu tuli samalla kertaa myös. Ennen kuin päästiin lähtemään päätettiin käydä vielä vessassa. Jostain syystä vesihana päätti kenkkuilla ja vieressäni seissyttä tyttöä huvitti suuresti ja lopulta hän purskahtikin nauruun, kun suutuin hanalle. Sen jälkeen yritin kuivata käteni, mutta se pyyhe juttukin kuoli ja siinä vaiheessa naurettiin kyllä jo molemmat kuinka kaikki voi olla niin idolia vastaan. :'D Haha, olis hauska tietää kuka tää tyttö oli.

Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Kotona mua odottikin molemmat isovanhemmat kameroitten kanssa ja vähän ehkä hiillyin, kun halusin vaan rauhassa himaan ja moinen minulta evättiin.

Pääasiassa coni oli mun osalta vähän meh. Ryhmä oli ihana, Inari oli pelastava tekijä ja taidekuja oli jees, mutta cossikisa oli ihan tosi meh ja se että olin kipeänä laski fiilistä kyllä reilusti. Cossit oli onneksi mukavat päällä, vaikkei musta kuvia pyydettykään, mikä sekin osaltaan vaikutti huonoon confiilikseen, mutta muuten oli ihan mukavaa, ei paras coni jossa olen ollut, mutta menihän se siinä.

Tässä vielä con ja facekirppari ostokseni, koska jota kuta kiinnostaa aina~ Lippis ja Super Junior on parhaat ikinä~~ Ja kaikki printit myös ^^'

Voisin myös mainita että mitä aktuaalista paskaa Yukicon, ei lapset traumatisoidu jostain masunäkyy cossista!!! Onneksi ens vuonna täysi-ikäisenä pääsen Frostiin, ei tarvi enää näihin "perheystävällisiin" coneihin mennä~


Miten teidän con meni ja hei kiitti eritoten kaikki meijän ryhmäläiset ja te jotka seuraa piditte, olette ihania~~




Nähdään photari kuvien merkeissä ^^

Kirahvi kuittaa~~ 

Viime hetken cossijuttuja - Rin ja Nico WIP

Moikka~~ 

Ilokseni voin kertoa että cossit on nyt valmiit ja koulukaan ei ole vielä tappanut. \^^/

Sen sijaan kyllä flunssa iski ja tänään olin pois koulusta, koska ainoa päivä kun ei ollut kovin tärkeitä velvoitteita ja pystyin olemaan pois. Ääni tässä meinaa lähteä ja tänään olenkin ollut vain hiljaa. Yksi sairasvapaapäivä olikin varsin hyvä juttu, sain cossin valmiiksi, tehtyä kappaleen ussan itsenäistä kurssia, kirjoitin kaksi ruotsin esseetä, söin, nukuin tunnin päikkärit ja pesin pyykkiä, sekä olen tehnyt tarkkaa tutkimusta siitä miten ja milloin ja millä liikutaan Yukin aikana Helsingissä. Saa niin paljon aikaan kun herää seitsemältä eikä mene kouluun. ^^ Helpotti ihan hurjasti kaikkea. Enää pakkaus, ruotsin joku pikkukoe ja espanjan väli koe niin tää viikko on pulkassa, sitten vaan coniin~

Rimppuun tosiaan vaihdoin etukappaleet kokonaan. Samalla tein myös uudet taskut ja merkin. Melko vaivattomasti meni lopulta vaikka maanantai ilta olikin yhtä kirosanaa ja cosplayn vihaamista.

Toki ongelmilta ei vältytty. Kun vetoketjun laittoi kiinni niin taskut veti taas erikorkeuksille vaikka auki ollessa ne olikin ihan samassa linjassa. Tein sitten taikatemppuja ja loppu tulos oli taskut oikeassa linjassa mutta vetoketjua alapäässä kolme senttiä liikaa. Tein sitten radikaalin päätöksen ja leikkasin sen ylimääräisen pois. Tämän seurauksena se lukko alhaalta tietysti lähti myös, joten ompelin vetoketjun sieltä alhaalta kiinni, eli hupparia ei saa auki kokonaan. Ei se onneksi muuten haittaa kun sen kuuluukin olla kiinni, lähinnä pukemista vähän hidastaa.

Valmis~ ignooratkaa mun naama joka ei tässä toimi. Ignooratkaa myös lattian vaatekasa.

Itseasiassa ennen kuin alotin hupparin korjailua, niin viikonloppuna leikkasin Rinin peruukkia. Oon kerran aiemmin leikannu peruukkia, ja siitä tuli ihan käyttökelvoton, joten lievästi kuumotti. Onneksi ei tarvinnut leikata paljoa, vähän lyhensin niskaa ja otsatukkaa vaan.

Lähtötilanne

Lopputulos. En pahastu vaikkette huomaisi eroa :_D

Tänään sitten sairaspoissaoloa viettäessäni maalasin hupparin merkin ja kuumottelin taas peruukin kanssa. Tällä kertaa vuorossa oli Nicon otsatukka.

Lähtötilanne

Lopputulos~ En taaskaan pahastu jos ette nää hurjaa eroa. :___D

Tämä uusi merkki on hiukan edellistä isompi ja siinä on kahdeksan tähteä kun vanhassa oli kuusi. Oikeestihan niitä pitäs olla yheksän, yksi tähti per idolityty, mutta kun ei mahtunut. ^^''

Enää pitäisi laskea Rimpun hupparin korvia vähän alemmas, mutta sen teen ehkä junassa tai pe-la yönä, ellei jotain mystistä luppoaikaa ilmaannu, mitä en kyllä usko.

Mutta hei kaverit, Yukissa nähään, tulkaa moikkaamaan, mutta omalla vastuulla, saatan tartuttaa conruton teihinkin :_D Olis kyllä kiva tavata teitä taas~~ 

Nähdään~

Kirahvilapsi kuittaa~~ 

Pulassa ollaan

Moikka~

Vielä viikko sitten iloitsin valmistuneesta Nico cossista ja ettei mitään tarvitsisi enää tehdä...mutta joo. Tein sitten tarkistusta Rimpun hupparille ja päädyin tekemään etukappaleet kokonaan uusiksi, kangastakin oli vielä. Nyt sitten leikkasin kankaat kiireessä ja tajusin että leikkasin ne väärinpäin, joten nyt mul ei oo enää kangasta ja puolet hupparista puuttuu... Kumpa Eurokankaassa olis sitä kangasta vielä. TT-TT Kauhea kiirekin, kun tälle viikolle melkein joka päivälle on joku iso koulutyö tehtävänä ja pääsen kolmena päivänä vasta neljältä. Haluun itkee.

Kuitenkin nyt jotain kuulumisia kriisin keskeltä.

Keskiviikkona me kakkoset järjestettiin abeille Ruusu konva. Oollaan stressattu sitä ihan hirmusti monta kuukautta ja oon tosi ilonen siitä että nyt se on ohi. Itse ilta onneksi oli paria juttua lukuunottamatta ihan kiva, vaikka kaikki ennen h-hetkeä olikin ihan perseestä. Ne pienet hämmingitkään ei onneksi koskenut suoraan mua. Pidettiin konva läheisen ala-asteen tiloissa, koska lukiolla ei oo tätä nykyä mitään salia missä pitää mitään, ja kesken järjestelyjen joku opettaja tuli karjumaan, kuinka  me oltiin muka rikkottu jotain ovia ja jotain. Ei oltu. Kaiken lisäks tiiän sen opettajan, koska olin sillä ala-asteella ite pienenä, ja se opettaja oli kyllä jäätävä mulkero jo sillon.

Toinen ongelma tuli vastaan kun tekniikkaryhmä oli kokonaan unohtanut miettiä valaistukset valokuvauspitsteelle. Ei sitten pidetty valokuvausta, valokuvaajakin oli kipeänä...

Vähän jotain nurinaa tuli abien suunnalta myös koska abeille tehdyissä lauluissa ei kuulema mainittu tarpeeksi jotakuta tyttöä ja sille piti sitten vääntää seuraavan päivän abigaalaan oma biisi ja jotain vinkunaa tuli myös kahvin puutteesta. Onneksi monet muut abeista kävi pahoittelemassa valitusta, koska se oli kuulema ollut vain muutaman yksilön päähän pisto.

Meillä oli teemana casino ja musta se näkyi ihan hyvin. ^^ Itse olin lavastustiimissä ja lavan koristelu ja korttien sinne tänne lätkiminen oli mun ja Jennan duunia.

Fiilis just ennen alkua oli vähän...#aadanepätoivo

Seuraavana päivänä oli sitten penkkarit ja abigaala.

Kakkosten piti perinteisesti pukeutua yöpukuun/vauvoiks, ja olin vähän pettynyt siihen ettei melkein kukaan ollut pukeutunut. Onneksi sentään osa oli ^^ Itse haahuilin Nicon hupparissa, tarkoitus oli ottaa alpakkakin mukaan, mutta aamukiireessä unohtui kotiin.

 Kakkoset ja ykköset meni koululle aamulla josta abit tuli meidät hakemaan. Meijän piti mennä jonossa eikä narusta saanut päästää irti. Siinä me sitten vaellettiin koko keskustan läpi laulaen sitä "yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin..." - laulua. Tosiaan abigaalaakaan ei voinut pitää meidän lukiolla, siksi jouduttiin vaeltamaan itse juhlapaikalle.

Abigaala oli ihan hauska, itse en monista uhkailuista huolimatta joutunut palkittavaksi ja olin helpottunut ja joidenkin kohdalla vähän vahingoniloinenkin. :_D 

(Lavan etureunasta voi bongata kärsivän näköisen Esshierun siskoineen ^^')

Itse en jääny gaalan jälkeen kattomaan rekkoja vaan lähdin kotiin nukkumaan, koska edellisen päivän konva painoi vieläkin.

Perjantaina mulla oli puoli luvallinen vapaapäivä, nimittäin vanhojen päivä. Itse en tosiaan tanssinut, joten jäin vaan himaan nukkumaan ja koska poissaoloakaan en saanut niin kai se oli ihan okei. :_D Kotona en sen sijaan ihan koko päivää löhönnyt, vaan iltapäivästä lähettiin porukoitten kanssa kohti Parolaa. Veljeni valatilaisuus oli aika kylmä, mutta oli ihan kivaa nähä millasessa mestassa veljeni viikkoja joutuu kuluttamaan. Ette arvaa kuinka ahdistavaa oli kävellä sisään niitten tupaan moikkaamaan veljeä, kun tunsi oikein ku jokainen jäbä käänty kattomaan. Toki kaikkien muidenkin vanhemmat ja läheiset oli siellä, en siis yksin seikkaillut siellä. :'D Kuitenkin olin kuulema herättänyt huomiota, koska siinä vaiheessa kun porukat lähti heittämään mua juna asemalle, niin heti kuuloetäisyydeltä poistuttuani veljeni oli kuulema piiritetty ja musta oli udeltu ikää sun muuta. Mua tullaan kuulema moikkaaman heti kun täytän 18. :___________D Ei sillä että vähän jotain tällästä osasinkin odotaa, ei ne poika parat oo nähny kuulema naispuolista henkilöä omaa perhettään lukuunottamatta moniin viikkoihin joten kai ne oli vähän epätoivosia. ^^'

Mun ja veljeni piti tulla yhtä matkaa junalla kotiin, kun porukat lähti kohti Lehtimäkeä, jossa pikkuveljeni majailee, mutta mun juna lähtikin aiemmin, joten menin sitten yksin junalla. Vähän kuumotti, koska en oo ikinä joutunu vaihtaa junaa ku oon menny yksin, enkä oikeestaan oo ees menny ku kerran yksin junalla. Selvisin kuitenkin ja velikin tuli aika samoihin aikoihin kotio, koska olikin saanut joltain armeijatoveriltaan kyydin. Sikäli kyllä ikävää, koska meinattiin että jos kusen vaihdon ni odottelen rauhassa Riihimäellä ja Olli tulis noukkimaan mut sieltä kun itse tulisi myöhemmällä junalla, mutta koska hän menikin autolla, olisin jäänyt ihan yksin Riihimäelle. :_D Onneks niin ei käyny.

Eilen ja tänään oon vaan sit lähinnä stressaanu kaikkea enkä oo saanu aikaan mitään. Paitsi pannukakkuja paistoin viime yönä. Tuli hyviä~~

Mutta mutta mä jatkan stressailua, saatan jotain postata vielä torstaina, katotaan miten Yukin cossien käy, mutta jos en postaa, niin Yukissa nähään.~~ 

Kirahvilapsi kuittaa~~ 

Rakkaus elää ja nico nico nii - Yukicon sunnuntai WIP

Moikka~~ 

Lupaamaani cosplaypostausta siis. ^^/ 

Kuten mun twitter seuraajat ja cosplay instagramia (@cosplaygiraffe) seuraavat tietävätkin jo, Yukin sunnuntai koki cossimuutosta. Yllättääkö tämä ketään? Ei taatusti. :'D Syynä tähän oli se että motivaatio Karutan vääntämiseen vaan juoksi pois ja kun peruukki jonka olin hetki sitten tilaillut yhtä toista pukua varten saapui, niin päätin sitten tehdä samalta hahmolta toisen puvun. Otsikosta voittekin päätellä että kyseessä on Love liven Nico Yazawa~

Päädyin tähän korttiin muutamastakin syystä. 1. Tarvitsin jonkun halvan ja nopeasti tehtävän puvun, 2. halusin mukavan puvun ja 3. tämä oli joulukalenterissani esittelemien unelmapukujen listalla.~ 

Tällä kertaa rahaa cossiin meni ihan älyttömän vähän. Normaalisti koko cossi maksaa n. 80€ vähintään, mutta tähän cossiin meni rahaa multa itseltäni kokonaista 12-13€. Kankaat mulla on lojunut kaapissa nelisen vuotta, mun kummi osti ne mulle joskus kun meinasin tehdä epämäärästa yksisarvis fursuittia fleecestä. Luojan kiitos en ikinä yksisarvista tehnyt, joten nyt oli kankaat valmiina. (Ja siit heposesta ois tullu ihan järkyttävä :--D) Myös vetoketju löyty kotoota valmiina, sekin ostettu edellämainittua yksisarvista varten. Vaaleanpunasta fleeceä mulla oli jäänyt Honeyn pehmo jäniksestä.

Aloitin ompelemaan viime maanantaina, ja sinä iltana sain kasaan housut ja sukat. Sukkien kanssa kävi sen verran köpelösti, että unohdin ettei fleece veny niinkuin nylon sukat, ja kangaskin loppui kesken, joten niistä tuli vähän lyhyemmät mitä olisi pitänyt. Housujen kanssa ei ollut mitään ihmeempää ongelmaa (kerrankin), niistä tuli kerralla ihan hyvät enkä tehnyt edes protoa. ^^'

Seuraavana iltana kasasin hupparin. Senkään kanssa ollut sikäli mitään ongelmaa. Tää cossi ylipäätään meni jotenki tosi helposti, siihen nähden et kusin Rinin hupparin kanssa ihan kaiken, vaikka käytin ihan samoja kaavoja kuin tähänkin. Ainoa mikä vähän ärsyttää hupparissa, on että jouduin tekemään hupun vuoren eri kankaasta, koska kangasta oli liian vähän ja kun puku muuten on luonnovalkoista fleeceä, niin huppu on nyt ihan valkosta valkosta semmosta tosi silee ja lyhytkarvasta karvakangasta. Päätin käyttää sitä kun sitä löytyy suht paljon, koska siitä oli tarkoitus tehdä Snellan (fursuittini) pää, mutta se oli liian lyhyttä siihen. Nooh onneksi se ei ihan hirveesti erotu. ^^''

Ilman vetoketjua. (Huomatkaa uudet hiukset! Kävin tiistaina vetäsemässä ananaksen ja tykkään ihan liikaa aaaaaaaaaa~~~ *^^*)

Vetoketjulla~

Seuraava ilta meni siihen että ompelin taskut. Rimpun hupparissa vihasin jo taskuja, ja en voi kuin todeta ettei mun ja taskujen välille tule ikinä syntymään hyvää suhdetta, vaikka tähän tulikin ihan erilaiset taskut. Lisäksi keskiviikkona valmistui ehkä täydellisin rusetti mitä oon ikinä ommellu.~

Seuraavana vuorossa oli enää rusetit, korvat ja hupun nauha tupsuineen. Yhden illan kokonaan ompelin pelkkiä rusetteja. On tuskasta kääntää noin 1cm levyistä putkeloa ympäri, voin luvata. Joka tapauksessa ruseteista tuli ihan somia.~ Kiinnitin taskujen rusetit silloin myös.

Tupsuja aloittaessani en muistanut yhtään miten tupsuja tehdään, ja ekasta tulikin kolme kertaa isompi kuin olisi tarvetta. Ei siinä muuten mitään, mutta sen tekemiseen meni melkein 5 tuntia...

Tänään (lauantaina) sitten tein uudet tupsut joista tulikin huomattavasti paremman kokoiset. ^^

Sitten ei muuta kuin korvien ompelu ja ne rusetteineen kiinni huppuun~

Tänään löysin myös kaupasta alennuksesta vain 6€'lla söpöt tossut, jotka sopii tähän cossiin ihan täydellisesti. Kenkiähän tähän ei visiin kuulu oikeasti, mutta jos en halua juoksennella sukkasiltaan, niin nyt on jalkineetkin. Ainoa huono puoli niissä on se että ne on super lämpöset, ja kun toi mun käyttämä fleece on jtn outoo kaksinkertasta fleeceä (toiselta puolelta se on ruskeeta "C:") niin kuumahan noissa tulee.

Joudun vetämään saparoilla, vaikka kortissa ei saparoita olekaan, koska olin sitä toista Nicon pukua (Hahhaa en kerrokaan mitä  >:DD) varten tilannut saparollisen.

Ihan kortin mukaista kissa pehmolelua multa ei kans löydy, mutta Sämpylä saa nyt kelvata~~ 

Vähän meikki testailua myös~~ Vähän tarvis toi peruukki trimmailua edestä ainakin, mut mua vähän kuumottaa, koska oon ihan peukalo keskellä kämmentä peruukkien leikkelyn kanssa. ÓnÒ

Mutta mutta, jotain kuulumis postausta ennen Yukia varmaan tulee vielä, mutta cossit on nyt kasassa, joten niistä ei ennen Yukia ole enää mitään kirjotettavaa. Tulkaa Yukissa moikkaamaan~~ ^^

Kirahvi kuittaa~~ 

Odotuksia

Moikka~

Nyt taas vähän henkilökohtasempaa avautumista, koska rasauttaa. 

Mä olen täälläkin maininnut kuinka huono mä olen kielissä. Varsinkin kun kieli ei kiinnosta yhtään. Espanja luistaa koska se kiinnostaa, mutta enkku ja ruotsi ei.

Meil oli ruotsin koe. Meijän neljän kaverin porukasta kolme näki jo minkä numeron saivat, mä jouduin odottamaan vielä, koska opettaja väitti etten olisi palauttanut jotakin tehtävää. Olin palauttanut, mutta kirjotin sen sitten uudestaan. Kaikki kolme muuta meijän porukasta oli päässyt läpi ainakin nipin napin. Mulle sanottiin "hei kyl säki pääset, oot parempi ku me, olit pitkässä ruotsissakin" mutta valitettavaa kyllä tiesin jo etten pääsisi. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä että jos on ollut pitkässä niin lyhyt menee ku vettä vaan, mut vaikka oon kavereille sanonut niin ne ei tunnu tajuavan että niin miksihän en oo pitkässä enää. Oiskohan vaikka koska en osaa?

Enkussa oon jo vuoden jäljessä kavereista. Hävettää. Mä en uskalla sanoa mitään enkuks kavereitteni läsnäollessa. Nyt vielä ruotsikin. En mä kehtaa kattoo kavereit enää silmiin jos ruotsista tulee puhe. Mä oon opiskellu ruotsia neljä vuotta enemmän mutta oon silti huonoin. Väkisin mieleen tulee kuva, muisto ekalta luokalta, siis peruskoulun. Luokassa on vaan mä ja meijän opettaja, on äikän tunti. Kaikki muut on vaihtanu toiseen äikän ryhmään, koska ne osaa jo lukea. Mä olen luokassa yksin, mä en osaa ja epätoivo on suuri.

Kaikki sanoo aina "kyl se siitä", "panostat vaan vähän enemmän ja teet töitä", mutta kertokaa miten tehään töitä ja panostetaan kun koko ajan on vaan epäonnistunu? En muista millon viimeks olisin onnistunu ruotsin tai enkun suhteen. Jos mun kielten osaamisen laittas viivadiagrammiin, se viiva kiitäs vaan alas päin. Meijän hissan ope sanoo aina "monet ennen teitäki on osannu, miks just sä et osais" Se on aika voimauttava lause ja oon tosi ilonen et meijän hissan ope hokee sitä aika usein. Kuitenkin eikös joku sanontakin ole että poikkeus vahvistaa säännön? Pahasti näyttää siltä että mä taidan nyt olla se poikkeus. Enkä vaan enkussa ja ruotsissa. Tunnun olevan sitä myös ihmissuhteissa ja harrastuksissa.

Kun ihmiset sanoo "kyllä se siitä", voin mielessä vaan todeta, että ei se itseasiassa siitä. Sama kun mä joka oon asunu turvassa koko elämäni, en oo ikinä nähny nälkää tai sotaa ja jolla on vaikka mitä menisin ajassa taakse päin ja menisin sanomaan Auschwitziin jollekkin juutalaiselle "kyllä se siitä" kun ei se siitä. Miten mä voisin mennä sanomaan sille "kyllä se siitä", kun mulla ei oo mitään kokemusta asiasta?

Vihaan sitä että ihmiset olettaa ja arvottaa. Koska on sattunut näkemään vain pienen palan ihmisestä, automaattisesti tuntee sen ihmisen, tietää siitä kaiken, lukee sen ajatuksia ja tuntee sen puolesta. Ei, ei mene niin. Nyky yhteiskunnassa oletetaan että kaikki syntyy monikielisinä, kaikkien on pakko osata vähintään englantia ja jos et osaa niin itket ja osaat. Mitä tapahtuu jos itkee muttei vieläkään osaa? Sitten saa halveksivia katseita, sääliviä katseita, hävettää.

Mä joskus mainitsin että tunnen vahvaa sielunveljeyttä Boys over flowersin Woobinia kohtaan ja tässä tullaan taas yhteen yhtäläisyyteen. Se on tuleva mafiapomo, se on ihan fine asian kanssa muitten ihmisten kanssa, mut sit ku se on sen kavereitten, joista tulee perheen loisto firman johtajia ja taitelijoita kanssa ni Woobinia hävettää enemmän ku kenenkään muun edessä. Mulla on sama. Voin jollekkin ihan tuikituntemattomalle sanoa "Moi olen Aada ja ihan paska kielissä, ja olen sen kanssa ihan okei", mut kavereitten edessä alkaa vaan hävettää, hävettää niin paljon et haluisin itkee ja paeta jonnekkin kauas pois. Se ei johdu mun kavereista, mulla on maailman parhaita kavereita, meil on tiivis porukka ja viihdyn oikeesti niitten seurassa, en tiiä miten selviäisin jos kaikki hylkäis mut (ja lasken kaveriporukkaani myös koulun ulkopuolisia ihmisiä), mut just siks et välitän niistä ja neki ehkä jossain määrin kai musta en tiiä, ni sit hävettää.

Elämä on perseestä.

Lupaan että piakkoin tulee Yukin sunnuntain cossista postausta, teen sen heti kun aikaa on. Mulla on nyt alkamassa lukion rankin jakso ikinä, mul on kouluu 8-16 perjantaita lukuun ottamatta ja siihen päälle uusintakokeet ja yks täysin itsenäinen kurssi ussaa. Rankkaa tulee olemaan, kun kolme kurssia on vieläpä kieliä ja niistä kaksi ruotsia, se yksi on sitten onneksi espanjaa. Palaillaan, toivottavasti jo parin päivän sisään.~~

Kirahvi kuittaa~~