On tää saatana työmaa - Sokka WIP part 2

Moikka~~

Oon vihdoin taas saanu Sokkaa eteenpäin ja voin ilokseni todeta että se on melkein valmis. MELKEIN. Vielä puuttuu kengistä juttuja, proppi pitää maalata vielä kerran ja sit jtn pienii hienosäätöi sinne tänne. Kuitenkin ollaan jo tosi hyvällä mallilla, eikä olo oo enää yhtään niin epätoivonen ku mitä se eilen oli, kun tapahtui juttuja. ^^

Jaan asiat vielä kolmanteenkin wip postaukseen, niin ei tuu kerralla liikaa asiota~ Tällä kertaa aiheena paita, housut ja hiukset.

Mähän siis vedän Sokan omalla tukalla, koska no ananas on vähän vaikee peruukilla ja kun mulla nyt sattuu ananas olemaan, niin mikäs siinä. Kivaa vaihtelua. Tai niin mä ajattelin, mutta tällä hetkellä saatan olla vahvasti sitä mieltä etten enää ikinä cossaa omalla tukalla. En. Ikinä.

Kävin viikko sitten maanantaina hakemassa kivasti ruskean hiusvärin, tarkistin vielä hiuksiaan hiukan itsenäni useammin värjänneeltä Karhulta peittyykö punanen varmasti ja kuulema piti peittyä.

Ei muuta sitten kuin väriä päähän, ja tämä ensimmäinen kehite-emulsioinen kestoväri olikin sitten aikamoinen kokemus. Muuten värjäyksessä mitään ihmeempiä ollut, mutta SE HAJU. Siis oli semmoin tukehdun tänne vessaan nyt heti fiilis koko värjäyksen ajan ja lopult pidin ikkunaa ja ovia auki, tai oisin varmaan oikeesti tukehtunu. Mikä kivointa se haju ei lähteny ku vasta kolmannessa pesussa, kärsin kolme kokonaista päivää migreenin tapaisesta tilasta sen hajun takia ja oliko se punainen väri peittynyt? Ei vitussa.

Eilen sitten kävin ostamassa uuden eri merkkisen värin ja eikun vaan uutta yritystä. Hais taas ihan kamalalle, muttei onneks niin vahvasti ku toi ensimmäinen aine ja nyt nää on ainaki suurimmaks osaks tumman ruskeet. Keskeltä on vieläkin vähän punertavaa, mutta se ei onnek näy kun laitan nää kiinni, joten Sokka ei kärsi.

Toinen vähän kinkkisempi asia olikin sitten paita. Oikeestaan ei se paita, vaan meijä ompelukone, joka päätti eilen irtisanoa itsensä menemällä rikki. :] Kivaa. Purin kaiken mahollisen irti siit koneest minkä sain ja laitoin takasin, langotin kymmenen kertaa uudestaan, väänsin jokaista nappulaa jonka vaan löysin ja hakkasin sitä, mut mikään ei auttanu. Rikki mikä rikki. UnU Saatoin vähän epätoivokyynelehtiä siinä hetkisen, lähetin porukoille vihasia whatsapp viestejä ja sit aloin kysellä sukulaisia läpi kenellä olis ompelukone, ja kenen luo voisin tulla konetta lainaamaan. Lopulta mummi onneks sano et voin tulla niille.

Tänään sitte raahasin kamat mummille ja ompelin ku hullu koko päivän ajotuntia lukuunottamatta, koska silloin ajoin autoa, mutta muuten kymmenestä ilta seiskaan istuin ompelemassa. Samalla kuuntelin kun mummoni haukku mua, syytti itteään kaikesta, suuttu aina jos sanoin jotain, sanoin sit ihan mitä tahansa ja kanniskeli koirulia, jonka otin mukaan. Hermot oli aika kireellä, ja toivon totisesti et saadaan pian mein oma kone toimimaan. (Ai ja koska autosta tuli puhe, niin mainitsenpa samalla että pääsin autokoulun teoriakokeesta maanantaina läpi \o/ juhhei!!~~)

Kuvat on muuten sit ihan kamalan huonolaatusii, kosk mul oli vaan kännykän kamera mukana ja mummin eteises on huonoin valaistu ikinä.

Ihmeempiä ongelmia tosiaan itse paidan kanssa ei ollut. Tein siitä ekana aivan liian pitkän ihan tarkotuksella, etten vahingos tee sit liian lyhyttä. Kauluksen kanssa oli vähän ongelmia, varsinkin ku mummi oli koko ajan kärkkymässä ja ei antanu mun rauhas tehä, vaan yritti koko ajan opastaa ja neuvoa ja "korjailla" mun tekemisiä. Lopult annoin sen vaan olla ja korjaan sen käsin nyt kotona, ettei se jää tolleen tössöttämään tuolt niskast.

Muuten mitään ihmeempiä ei ollut. Vähän tarvis ehk kaventaa vielä, jää kylkiin aika paljon löysää, mut muuten toi on ihan hyvä.

(itken tät kuvien laatuu, hyihyi)


Housuiksi Sokkaan metsästin kirpparilta tummansiniset farkut ja löysinkin yhdet aivan täydellisesti istuvat, suht pillit, ihan uudet ja naurettavan halvalla. Oon niin onni noist~~ Ei valitettavasti oo kyl kuvaa niist, mut näätte sit vikast osas näit wippei, ku laitan koko cossist kuvan päällä~~ 


Hiusten, ompelukoneen rikkoutumisen ja hermoja raastavan mummola keikan ansiost fiilis ollu tän kans aika tämä, vaikkei puku itsessään mikään vaikea olekaan.

Vähän myös jotenkin epävarma olo tosta ja cossaamisest ylipäätään ja binderist, kosk se on viime aikoina harrastanu coneissa aktiivista tippumista ja hhnngghh, mut ehk tää tästä, toivottavasti ainakin.



Kiitos kun luit ja jos et oo lukenu viime postausta 18:sta faktasta joita et ehkä minusta vielä tiennyt, niin käy vilkaisemassa sekin. ^^

Kirahvi kuittaa~~