Moi oon ihminen, enkä mikään tissieläin~

Moikka~~

Haluun ihan heti sanoo et ei, tää ei oo mulle mikään iso kaapista tulo postaus, kaikki mitä kerron on ollu täysin nähtävissä koko ajan, enkä mä oo mitään salaillu, joten plz ei semmost "Wow ihailen ku oot niin rohkee ihminen ku uskalsin kertoo tästä meille *olan taputus*" kommentteja, mitä mun trypofobia postaukseen tuli. (Sekään ei mulle ollu ees iso asia, mua vaan vitutti ja ihmiset otti sen tosi sillee et ihan ku oisin jotenki tosi hieno ihminen. En mä oo, mä oon vaan ihminen jota välillä vituttaa.) :_____D 

Mut siis se asia. Mä oon viime aikoina lukenu juttuja, seuraillu juttuja, pohtinu juttuja ja nyt aattelin myös kirjotella juttuja. Mitä on sukupuoli? 

Siis jos mietitään stereotyyppistä 50-luvulle juuttunutta sukupuolijakoa, niin sehän ois niinku nainen ja mies. Kaksinapainen ja varsin mustavalkoinen maailma. Kuitenkaan asiahan ei näin ole ja siihen naisen ja miehen väliin jää paaaaaaaljon ihmisiä. Esimerkiski minä ja monta muuta. Me ollaan ne paljon puhutut muut. Sukupuolien lisäksi maailmassa on ihmisiä, jotka on asettanu mieleensä kaksi laatikkoa, tyttölaatikon ja poikalaatikon ja ne ihmiset lajittelee ihmiset näihin laatikoihin. Sit niis laatikois on ihmisiä jotka yrittää vähän varovasti kivuta niitten laatikoitten reunojen yli, koska niil on ahtaanpaikankammo ja ne ei tunne yhtään kuuluvansa sinne laatikkoon. Esimerkiski minä ja monta muuta. 

Mut on koko elämäni lajiteltu sinne tyttölaatikkoon. Miksi? Koska mun syntymätodistuksessani lukee et mä kuuluisin sinne ja oon mä välillä ulkosesti ehkä jopa viestiny jotain semmosta et mä voisin jopa viihtyy täs tyttölaatikos. Mut arvatkaapa mitä, en mä oo viihtyny. Mut ei se mitään, koska nyt ihmiset voi lakata tunkemasta mua sinne laatikkoon, koska mä en haluu sinne laatikkoon. Mul on oma laatikko jossa on paljon tilaa ja se tila on mulle. 

Mä oon lukenut oman identiteettikriiseilyni ansiosta paljon juttuja. Jutut on kivoja. Tosi usein ihmiset on silleen "Juu, toi teijän Maija nyt on tommonen sekasikiö, koska te kasvatitte sen väärässä ympäristössä". Mä kuitenki voin kertoo teille jotain itsestäni.

Mulla oli pienenä nukke josta mä tykkäsin tosi paljon ja mä hoidin sitä ja mun isoveljeni piirs sen päähän kuulakärkikynällä ja mua kismitti. Mulla oli myös kruunu ja mä käytin sitä kruunua niin paljon et viimeks ku mä sen oon nähny (siitä on muuten aikaa) ni siin ollu koristehöyhennauha oli melkein irti. Mulla oli myös taikasauva ja roolivaatteita, koska oli ihan parasta olla prinsessa. Paino tosin sanalla oli, se taikasuva katkes ja mäki henkisesti. Mä leikin tosi paljon myös Barbeilla ja mun veljeni aktiivisesti myös terrorisoin mun leikkejä pukemalla yhen Barbin joulupukiks joka yleensä luokkaa räjäytti jotain. Mulla oli myös maailman hienoin nukkekoti, jonka mun vaari teki mulle ja mä leikin sillä enemmän ku millään. Tyttölaatikon juttuja eiks vaan, ainakin mikäli mietitään niitten 50-luvulle juuttuneiden näkökulmasta.

Mut en mä silti tunne itteeni joksku tissieläimeks. Musta tuntuu edelleen ihan vaan ihmiseltä.

Onneks me hei voidaan syyttää sitä et sen lisäks et mä leikin pukuleikkejä ja nukkeleikkejä ni musta oli ihan mahtavaa myös rakentaa puisen muistipelin palikoista kaupunki pienille autoille. Siin kaupungis oli tosi toimiva infrastrukstuuri. Me myös veljeni kanssa haudattiin läheiseen puistoon smurffeja eikä me löydetty niit enää ikinä. Me myös tehtiin joku mozarella vallankumous ulkoavaruudesta tulleita örkkejä vastaan. Mozarella ei siis oo sit juustoa, vaan se tammenterhojen vaalee ja kitkerä sisus ja ulkoavaruuden örkki oli meijän isovanhempien auto, mut hei sota ulkoavaruutta vastaan oli silti ihan mahtava. Barbien lisäks mä myös jotenki leikin varmaan vahingossa veljeni Action manilla ja ala-asteella mä vedin pulkalla turpaan meijän luokan pisintä jätkää, koska mä olin havainnu et vetämäl pisint jäbää turpaan nouseen luokan hierarkiassa ylöspäin. Mä oon myös lentäny luokasta pihalle ja leikkiny automatolla. Poikalaatikon juttuja, tästähän tää mun identiteetin vääristymä johtuukin, hyvä et selvis.

No mut kun ei, ei asiat mee niin. Vaikka mä kuinka oon leikkiny niinsanottuja tyttöjen leikkejä ja poikien leikkejä, jaotellu pienenä värit tyttöjen ja poikien väreihin (tottakai tykkäsin sinisest, koska oli cool jos tykkäs poiken värist) ni ei se oo tehny musta mitään sukupuolten väliinputoajaa. Mä oon ollu mustavalkosen maailman harmaa aina. Ainaki niin kauan ku mä pystyn muistaa. 

Ala-asteella mä vaan päätin et jos oon tyttö ni tyttömäinenhän sitä sit on oltava. Mul oli lukioon asti pitkät hiukset ja mä meikkasin ja käytin hameita. Kuitenki kokoajan mä tunsin oloni jotenki tosi epämukavaks ja oikeestaan mua ei yhtään haitannu et farkut kasvatti juuret ja juuttu mun päälle, niin etten mä pitänykään hameita. Sit mä löysin cosplayn. Toisin sanoen mä vaan oon juuttunu sinne lapsuuden pukuleikkeihin ja kärsin vakavista vierotusoireista jos en saa olla välillä kettu tai taikatyttö (funfackt mul ei oo yhtää taikatyttöcossii, halusin kyl joskus ihan vaan järkyttääkseni ihmisiä). Cosplay vaan tuli ku tilauksesta ja vuoden harrastamisen jälkeen mä ekaa kertaa päätin ottaa ja pukeutuu poikahahmoks. Se oli ehk parasta ikinä. Mä olin jotain mitä mä en ollu ikinä ollu, vaik olin ollu sitä koko ajan: Tyttö, mut poika, olin molemmat mut en kuitenkaan kumpikaan ja oli tosi vapautunu olo. Mä myös löysin muitaki ihmisiä, jotka ei ollu selvästi kumpaakaan laatikkoa. Tuntu tosi hyvältä. Ja ei cosplay ei aiheuta identiteettikriisejä, voitte rakkaat cossata ihan rauhassa, tää ei tartu. ^^ 

Oon vielä puolisen vuotta sitte vielä käyttäny hameita se on ihan okei. Voin edelleen välillä käyttää hameita ja se on ihan okei, mut yleensä en käytä, yleensä käytän mieluummin poikien puoleleta ostettuja t-paitoja (H&M missä hiivatissa on sukupuolineutraali osasto, mä tarvin, ku poikien puolen paidat on ihan kamalii mekkoja, onneks osaan ajaa ompelukonetta) ja farkkuja. Mä myös reilu puol vuotta sitte jätin n. 3/4 mun hiuksista kampaamon lattialle ja siitä huolimatta et mummo oli pyörtyä kuinka sen nätistä tyttösestä oli yhtäkkiä tullu pelottava tää oli elämäni paras valinta. Ei pitkät hiukset oo ikinä ollut yhtään mua, nyt mul on hyvä fiilis ja ekaa kertaa mul on semmonen fiilis et mä näytän hyvältä, niinku oikeesti, ihan hyvältä, koska mä en enää pakota itteäni siihen stereotyyppiseen tyttömuottiin vaan oon vapaasti tehny itelleni ihan oman muotin, jota pystyy muotoilemaan uudelleen millon vaan. On ihanaa olla ihminen. Mä kesällä lakkasin myös meikkaamasta kulmia ja meikkipohjaa lukuunottamatta, koska tunnen oloni hyvän näköseks vaikken tekis ittelleni juur mitään. (Kulmat teen, koska mulla ei oo kunnollisia kulmakarvoja enkä ihan kulmakarvatta haluu olla, tuntus orvolta :_D)

Mua on myös suuri osa ala-asteen lopusta ja koko yläaste kiusattu, koska oon ollu erilainen ku muut. Nyt mä omistan maailman ihanimpia ystäviä, mä tunnen olevani vaan semmosten ihmisten kanssa joille ei oo mitään välii mihin sukupuoleen mä itteni lokeroin tai jätän lokeroimatta. Mä oon tosi onnellinen meijän lukiosta, koska siellä ainakin suurimmaks osaks ihmisiä ei kiinnosta jos joku on omaperänen ja vähän outo. Tipalassa kaikki saa olla just sitä mitä on ja oon tosi ilonen siitä. Mun itsetunto on parempi ku koskaan ennen. Kaikki on aina ollu mulle silleen "vitsi sul on hyvä itsetunto ihailen sua tosi paljon ku uskallat olla oma ittes", mut oikeesti mun ulkokuori pettää, mä oon ollu koko pahimman teini-ikäni aivan romuna ja itsetunto ihan tallottuna. Nyt kuitenki mä arvosta itteäni piirun verran enemmän ja mitä enemmän mun ympärillä on ihmisiä joita ei kiinnosta mitä sukupuolta mä edustan, sen parempi mun on olla ja siks mä halusin tän teille jakaa.

Muistakaa et jokainen määrittelee ite ittensä, eikä valmiiseen muottiin oo kivaa sulloutua, se vaan sattuu. Muistakaa et ku teette terveystiedon kurssilla kyseleyitä nuorten nukkumistottumuksista, ni laitatte sinne sukupuoli kohtaan myös sen muut kohdan ja otatte sen huomioon heti, koska vaikkette te tekis niin ni lisään sen sit vaik ite sinne ja terrorisoin teijän tutkimustuloksia. Sori siitä. ^^

Olkaa ittejänne, olkaa ihmisiä, muistakaa et syntymätodistuksen tyttö tai poika voi olla kuka ja mitä vaan ja ettette te voi nähä ku ulkokuoren. Hyvää yötä~ <3 

Kirahvi kuittaa~~