maanantai 13. marraskuuta 2017

Kenellä Suomessa on oikeasti tulevaisuus?


Moikka!

Halusin tulla keskeyttämään blogini hiljaiselon hetkeksi ja kertoa vähän kuulumisia. 

Mulla oli viimeset kirjotukset syyskuussa, lukio siis venyi 3,5 vuoteen ja ekan jakson koulussa ahersin. Oli ehkä raskain jakso koko lukiourani aikana, monesti melkein kymmenen tuntisia päiviä ja ylppäreihin luku päälle. Väsytti. Sitten syyskuussa ilmaantui vielä pieni lisähomma koulun oheen sillä sain töitä. Mäkkäri on tullut sen jälkeen tutuksi ja syyskuun puursin siis koulun ja ylppäreiden ohella vielä töissä. Päivät koululla, iltoja ja viikonloput töissä yötä myöten. Väsytti vähän lisään. Syyskuun loppuun mennessä ylppärit oli ohi ja alotin kokopäiväisenä. Nyt oon viitisen päivää viikossa töissä ja pari päivää vapaalla. Työvuoroja on vähän mihin aikaan sattuu, mitään vakituista vuorotusta ei siis ole, välillä päivävuoroja, välillä ilta/yövuoroja. Vapaapäivät on yleensä hajanaisia arkipäiviä. Mun elämä on aika ykstoikkosta tällä hetkellä siis.

Töitten lomassa oon ehtiny ajatella asioita paljon, huomata itsestäni asioita paljon ja työt on avannut silmiä oman elämäni suhteen. Samaa aikaa oon alkanu pelkäämään tulevaisuutta, eikä se johdu musta itsestäni. Suomi nyt vaan on päättänyt että on hyvä töniä sattuman varaisesti erinäisiä opiskelijoita kalliolta alas. Suomen juhlavuosi. Jos YTL ei ole kelju ja todella valmistun nyt ylioppilaaksi, tulen saamaan lakin päähäni Suomi 100 itsenäisyyspäiväjuhlassa. Upeaa eikö vain, ei ihan jokaisen kohdalle satu moista. En silti voi ehkä kehua ja taputtaa olalle sata vuotiasta kotimaatani, koska se on syömässä minun, sekä monien muiden nuorten elämää rankalla kädellä. 

2020 mennessä pitäisi korkeakouluhauista poistua pääsykokeet. Ylioppilaskokeiden tuloksia nostetaan jalustalle "hakupaineen pienentämiseksi". Joku Suomen päättävä elin ei ole tainnut katsoa koko kuvaa, eikä ole tainnut istua koulun penkillä hetkeen. Ei ne paineet siitä katoa, ne vain siirtyy nyt hiukan aikaisemmaksi. Ylioppilaskokeista otetaan jo nyt valtavasti paineita. Seuraavaksi ne myös todella määrittävät sen kuka olet ja mitä loppu elämäsi pitää sisällään. Paineita alentavaa totta tosiaan. Puhumattakaan siitä miten kukaan voi verrata ammattikoulujen päättönumeroita ja yliopilastuloksia samalla viivalla??? Ketään väheksymättä on pakko huomauttaa että lukiossa tehdään aika paljon enemmän työtä, vaikka voiko kyseisiä kouluja edes verrata, opiskelutavat ovat täysin erilaisia, eikä tulokset vastaa toisiaan. Joku vaikka sähköalan ammattikoulusta valmistuja ja ylioppilas eivät ole samassa tilanteessa! Ylioppilas ei osaa asentaa sähköjä yhtään mihinkään, eikä sähköasentajalla ole sitä yleissivistyksellistä tasoa mitä ylioppilaalla. Sähköasentajalle ei ole opetettu kolmea, kenties neljää vuotta kielien pilkkusääntöjä, mikrobiologiaa, sitä kuuluuko puustä ääni kun se kaatuu jos kukaan ei ole kuuntelemassa, kuinka uskonnot vaikuttaa arkipäiväämme tai miten Kekkosen hallintokausi on vaikuttanut Suomen ja Venäjän tämän päiväisiin suhteisiin. Ylioppilaalle ei ole opetettu mitään mitä sähköasentajalle on. Miten kukaan voi siis verrata näitä samalla viivalla??? Kysynpä vaan.

Miten tämä sitten minun elämääni vaikuttaa, enkö juuri sanonut oman lukiourani olevan melko varmasti takana päin. Jep, mutta asiassa on painava mutta. Kuulun ihmisiin jotka saivat tietää muutoksesta kesken yliopilaskirjoitusten. Mulla oli enää nää viimeiset jäljellä, kun asia varsinaisesti tuotiin esiin. En voi sille mitään etten ole huippuoppilas, suoraan sanottuna pitäisi tässä varmaan rykästä lukiokoulutus uudelleen, että voisin oikeasti olla valmis siihen, että kilpailenkin ylioppilaskokeiden tuloksilla. Tottakai olisin voinut opiskella tehokkaammin ja paremmin ja ties mitä, mutta kun homma on jo saatettu loppuun, sitä on vaikea muuttaa, jonkun olisi pitänyt kertoa muutoksesta kun tulin lukioon, ei sillon kun lähden sieltä. Mun tuloksilla ei kävellä sisään mihinkään, pääsykokeet on ne joilla mulla olisi edes mahdollisuus. Mahdollisuus vain viedään nenäni edestä, eikä se ole minusta kiinni, se on kiinni ihmisistä joilla on jo Suomen parhaat palkat ja jotka ovat saaneet oman tilaisuutensa aikanaan. Omaa itseään kauemmaksi vain on ilmeisesti hyvin vaikea katsoa päättäjän mukavalta jakkaralta. Ihminen on itsekäs eläin, kun itsellä on hyvä olla, tuntuu muiden ongelmat huuhaalta, eihän sellaista mitä ei itse näe tai koe voi olla olemassa. Muiden syöksykierteeseen suistuvat elämät ovat monelle päättäjälle kuin Jumala ateistille. Sitä ei näe, sitä ei ole. Asia ei vain ole näin, maailmassa on paljon asioita joita emme itse näe tai koe, mutta sielä ne ovat ja joku muu joutuu asiat kohtaamaan.

Mulla tulee yhteishaussa keväällä olemaan 4-6 koulua listalla. Rankkaa hakea niin moneen kouluun? Varmasti, mutta mulla ei ole vaihtoehtoja. Jos ensi syksyksi en onnistu lottoamaan itselleni koulupaikkaa, ei ole mitään takeita että tulisin ikinä sellaista saamaan. Se on karu totuus. Aluksi mainitsin että olen töissä havainnut itsestäni asioita. Tiedän tällä hetkellä tarkkaan mitä haluan elämältäni ja mitä en. En halua tehdä loppuelämääni työtä jossa olen lukittuna neljän seinän sisään. Haluan työn jossa saan kommunikoida ihmisten kanssa, liikkua ja tehdä vaihtelevia juttuja. Haluan työn jossa olen hyvä, en vain näkymätön duunari. Haluan että maailmassa edes joku osaa nähdä ja arvostaa sitä mitä teen, en halua olla vain palveluautomaatti. Töissä kohtaan päivittäin ihmisiä, jotka ovat täysin unohtaneet robotisoituvassa maailmassa, että asiakaspalvelija on IHMINEN. Ihminen ei ole jumala, eikä kone, eikä tunteeton kivi. Välillä tuntuu että olisi tosi kivaa olla kivi. Kukaan ei huuda kivelle, kukaan ei odota mitään kiveltä, eikä kivellä ole tunteita, koska se ei elä. Se että epähuomiossa annoin eräänä iltana asiakkaalle 20snt liian vähän takaisin sai aikaan sen että loppu illan pidättelin itkua. Asiakas huusi viisi minuuttia kuinka tyhmä olen, kuinka kuka tahansa tekisi asiat paremmin kuin minä. En ole erityisen härkkänahkainen, mutta kyllä kun olen tehnyt töitä monta päivää putkeen, päässyt kotiin vasta yhden jälkeen yöllä ja olen aika väsynyt tuntuu pahalta kun joku tuntematon sanoo etten ole mitään. Väitän että kenestä tahansa tuntuisi.
Tämä oli vain yksi esimerkki tilanteista joita en halua tulevaisuudeltani, en halua että olen nimetön kone jota voi haukkua miten lystää. 

Toinen asia jota haluan elämältäni on työmatka. Kyllä, työmatka. Haluan että joudun menemään bussilla tai junalla töihin. Mikään ei ole niin kamalaa kuin asua työpaikkansa vieressä. Kauppakin näkyy melkein kotipihasta. En yksinkertaisesti pääse kuplastani pois. Se ahdistaa valtavasti, en halua että elämäni on vain pieni kupla jossa en ole kukaan ja josta en pääse pois. Kuitenkin jos koulupaikkaa en saa, kuka tietää pääsenkö ikinä pois Mäkkärin kassalta.
Enkä halua vähätellä sitä jos joku muu haluaa viettää mäkkärissä elämänsä, edetä kassalta vuoropäälliköksi, ehkä joskus myymäläpäälliköksi ja ties mihin asti. Se ei vain ole se tulevaisuus johon kykenisin näkemään itseni. En ole lintu joka voi elää koko elämänsä samassa häkissä.

En aio päästää itseäni helpolla. Heti kun saan pääsykoemateriaalit luen niin vimmatusti kuin ikinä pystyn. Todennäköisesti tulen anomaan myös vapaata töistä jotta voin opiskella. Aion todella tehdä kaikkeni sen eteen etten ole tässä kaupungissa, enkä tässä työssä enää vuoden päästä. Toivoisin että hyvinvointivaltiossamme herättäisiin siihen ettei pääsykokeiden poistaminen tee hyvää. Mikään ei muutu, paitsi se että monilta monilta ihmisiltä, monilta kohtalotovereiltani vedetään matto jalkojen alta. Mekin tarvitsemme tilaisuutemme. Elämä ei ole elämää jos jatkuvasti täytyy peläten katsoa kun aika ei valu sormien välistä, se kauhotaan kauhakuormaajalla pois. Kauhakuormaajaa ajamaan tarvitaan ihminen, emme aja sitä itse. Se ihminen on Suomen päätäntävaltaa kantava ihmisryhmä. Ota Suomi järki käteen, maailma on nähnyt väliinputoajia, surua, tuskaa, ahdistusta, masennusta ja epätoivoa ihan tarpeeksi. Jos asiat eivät muutu, en aio jäädä väkisin Suomeen ja tiedän etten ole ainoa. Siinähän  sitten katsotte, kun nuoret työkykyiset ihmiset lähtevät pois ja saa päättäjät syyttää vain itseään.














Orion kuittaa~~