keskiviikko 31. lokakuuta 2012

väsyttää...

Tänään ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä...bänditreenit oli jokseenkin sekavat, kun opemme unohtui vetelemään omia kitarasoolojaan jolloin minä ja Akio (rumpali) tipahdettiin kärryiltä. Puolet tunnista meni siihen että ope sai raahattua itsensä ja kamat luokaan ja loppu puoli meni sählätessä, puhuessa japanista (siitä vaan ei voi olla puhumatta ku luokasta löytyy otaku ja japanilainen x) ) ja miettiessä mitä biisejä alettas sitte seuraavaks soittaa. Harmivaan että meil ei oo ketää joka suostus laulaa japaniks ku muuten vois soittaa An Cafen biisei...-_- ja emme sitten keksineet mitään uutta biisiä...smile ichiban ii onna ois kyl kiva soittaa jos vaan vokalisti suostus...siin on kuiteski melko helpot sanat.
Nyt illalla käytiin juomas kahvit ku vaarini täytti vuosia ja täällä hetkellä kuuntelen isoveljeni höpinöitä jostain mikä kai liittyy sen kännykkään jotenkin :)
Novelleja saatte taas ehkä huomenna tai ylihuomenna, pitää nyt kattoo miten saan tekstei valmiiks (:

tiistai 30. lokakuuta 2012

satumetsä ja taikakeijuja

Ja taas kerran otsikko joka ei liity oikein mihinkään :D ja koska tänään ei oo tapahtunu oikeen mitään postaamisen arvosta niin saatte uunituoreen novellin. Ja koska kovinkaan moni ei varmaan tajua tota tän nimeä niin voin kertoa että novellin idea tuli kyseisestä An Cafen biisitä ;) Nauttikaa jos se on mahdollista x) ja ihan tälleen ohimennen sanoen tiedoksi että novelleistani saa antaa palautetta ^^mutta nyt olkaapas hyvät.

Tekesuta kousen

Olin asunut kaupungissa jo vuoden. Istuin taas yksin kahvilassa ja selasin kalenteriani. Tasan vuosi sitten se tapahtui ja minä jäin yksi, ypö yksin ilman ketään johon luottaa ja johon turvautua.
Hörpin kahvini loppuun ja nousin pöydästä. Sullottuani kalenterin ja koulukirjat pöydältä laukkuuni, vedin takin päälleni ja lähdin ulos pakkaseen. Momo oldotti minua kotona ja tiesin että sillä oli jo kova hinku päästä ulos. Olisi pakko viedä pikku koiranpentu lenkille.
Kävellessäni pienen kioskin ohitse jäin katsomaan iltasanomien otsikoita. "nyt vuosi nuoren Thomasin itsemurhasta, lue uhrin sisaren muistot tapahtuneesta" luin ääneen. Astuin sisälle, ostin lehden ja aloin selata sitä kävellessäni. Hänen kuvansa keskiaukeamalla seisautti vereni oitis. Katsoin kuvassa hynyilevää poikaa, katsoin rakasta Thomasia, minun Thomasiani. En voinut silmistäni purkautuville kyyneleille mitään, ne vain valuivat lehdelle ja sotki tekstin mitäänsanomattomaksi muste läntiksi. Miksi Thomas olinkaan tehnyt sinulle mitään sellaista, ihmiselle jota rakastin, miksi, miksi tapon sinut? Polveni pettivät alta ja lysähdin lumeen, keskelle keskuspuistoa. Istuin ja itkin vuolaasti. Miksi olin ollut sellainen pösilö?
Samassa tunsi käden olkapäälläni ja kuulin lempeän äänen.
-Mary? Mikä hätänä? ei ole sinun tapaistasi vollottaa keskellä kaupunkia. Käännyin katsomaan viereeni kumartunutta poikaa.
-ai...Mike...sinäkö. Anteeksi, en voinut itselleni mitään. Mumisin noustessani ylös. Pudistelin lumet vaatteistani ja katsoin nolona kengän kärkiäni.
-no minä taidan tästä lähteä, koirani odottaa minua. Mutisin ja käännyin lähteäkseni.
-hei, hei Mary, odota! Mike huudahti. Käännyin takaisin häneen päin ja katsoin häntä kysyvästi.
-ööm, tänään olisi yhdet bileet pääkaupungissa. Tarvitsisin jonkun mukaani...vain parit päästetään sisään ja tuota niin, haluaisitko lähteä mukaan. Mike kysyi hieman vaivaantuneena. Miksi luokkani melkein suosituin poika pyysi minua juhliin kanssaa?
-Helsinkiin siis... Päässäni raksutti hetken. Samassa tiputin lehden maahan, käännyin ja lähdin juoksemaan. En tahtonut Miken näkevän kyyneleitä jotka pyrkivät taas silmiini.
-Mary! Hei odota! Mikä tuli? Hän huusi perääni, mutta en hiljentänyt vauhtiani vaan juoksin niin nopeasti kotiin kuin vaan jaloistani pääsin.
Kotona päästin Momon ulos kerrostalon takapihalle. Minulla ei ollut enää mitään halua lähteä sen kanssa puistoon lenkille ja sen tehtyä tarpeensa vetäydyin sisällä.
Säikähdin suunnattomasti kun ovikello soi. Nostin ovella pomppivan Momon syliini ja avasin oven. Mike. Yritin vetäistä oven kiinni, mutta poika sai juuri jalkansa väliin ja kampesi oven auki.
-Mary, nyt et pakene minnekkään. Hän ähkäisi ja työntyi eteiseen.
-Mikä ihme sua vaivaa? Hissan tunnilla kun puhuimme Helsingin historiasta juoksit itkien luokasta, et tullut tutustumis retkelle eduskuntataloon, nyt sinä istut lumessa ja vollotat kuin pikkulapsi ja kun pyydän sua stadiin bileisiin ni sä pakenet paikalta taas kyynelet silmissäs. Mikä on? Mike kysyi katsoen minua huolestuneena.
-ei mikään mikä kuuluis sulle. Tiuskaisin ja kävelin Momo perässäni olohuoneeseen. Jäin tuijottamaan ikkunasta ulos ja toivoin että poika häipyisi. Mutta hän ei häipynyt, vaan käveli olohuoneeseen ja laittoi lämpimän käden olalleni. Miksi ihmeessä juuri Miken piti tulla utelemaan asioita, miksi juuri pojan jota en voinut työntää ovesta pihalle, koska tiesin pitäväni hänestä, vaikken sitä myöntänytkään. Käännyin häneen päin ja huokaisin.
-Se on asia josta mä vaikenen. Sanoin kylmän viileästi ja käännyin takaisin ikkunaan.
-ole kiltti ja anna mun olla. Huokaisin. Hetken oli hiljaista ja sitten Mike astui lähemmäs minua ja kietoi kätensä ympärilleni. Ele sai minut sävähtämään.
-etkö voisi kertoa edes pojalle joka on huolissaan sinusta, joka Haluaisi sinut kanssaan juhliin ja joka voi sanoa rakastavansa sinua. Hän kysyi. Mike päästi minusta irti ja käänsi minut hartioista ympäri. katsoin häntä hämmentyneenä enkä voinut sille mitään että silmäni kostuivat jälleen.
-Minä ole murhaaja. Minä tapoin humalassa silloisen poikaystäväni Thomas Smithin. Minä olin se jonka takia rakastamani poika tiputtautui parvekkeelta rekan alle. Minä olin se joka petti häntä vain testatakseen miten hän reagoisi. Nyt olen kertonut, mutta voitko enää sanoa rakastavasi minua? Sanoin tuijottaen Mikeä kokoajan silmiin.
-Voin, kyllä minä voin. Meillä kaikilla on historia, mutta mulle on ihan sama mitä sä olet tehnyt joskus, mä rakastan sua nyt enkä menneisyydessä. Hän sanoi painokkaasti ja kosketii hiuksiani.
-Kiitos. Kuiskasin ja annoin hänen suudella minua.
-Ne bileet taitaa jäädä väliin. Mike mutisi päästettyään minusta irti.
-Ei, mennään vaan...on minunkin jo aika päästä Thomasista yli. Mennään stadiin, mutta vain yhdellä ehdolla, nimittäin tahdon käydä hänen haudallaan ja pyytää vielä kerran anteeksi.
-No jos sä haluat niin mennään vaan. Mike naurahti ja halasi minua jälleen.
Siitä illasta tuli paras ilta sen jälkeen kun Thomas oli jättänyt maan ja lentänyt taivaaseen. Vein ruusun hänen haudalleen ja menimme juhliin. En päästänyt itseäni juomaan, vaikka viiniä ja olutta mieleni olisi tehnytkin. En halunnut tuhota maailmaani nyt kun olin saanut elämääni taas jonkun johon luottaa ja jonka läsnäolosta nauttia. Ilman Mikeä en olisi nyt tässä. Oli hänen ansiotaan että olin taas onnellinen <3

maanantai 29. lokakuuta 2012

murisen kuin joutsen

hei taas. olin äsken järvellä hirveässä lumisateessa ja syötimme joutsenelle suklaa keksiä xD siis normaali maanantai...
Bassotunnilla opettajani valitti mulle sitä että mä osaan bändin biisit liian hyvin ku muut ei viel osaa niit kunnolla ja se ei voi antaa mulle uutta biisii ennenku ne muut on oppinu edelliset. Sillä ei kuulemma kertakaikkisesti ole mitään valitettavaa mulle :D
Muuten tänään olen sitten ollut tosiaan lumisateessa poistamassa veneestämme purjeita ja tuijottanut joutsenta ja tosiaan yritimme syöttää sille suklaakeksiä ja sit se alko murista meille...mä en tosiaankaan tiennyt että joutsenet murisee O.O
ja nyt saatte eilen lupaamani novellin, olkaapas hyvät :)

Bloody angel

Se ilta oli pimeä ja kaduilla leijaili sankka sumu. Olin kävelemässä kotiin ja satuin huomaamaan sen pienen kaupan pimeän kujan perällä. Vilkaisin kelloa ja sitten kauppaa. Sen ikkunassa istui sievä musta hiuksinen nukke, jonka toista silmää ei nähnyt, sillä se oli peitetty silmälapulla, mutta sen surullisessa katseessa oli kuitenkin jotakin lumoavaa. Avasin oven varovasti ja astuin pölyn ja hämärän kuun kajastuksen täyttämään huoneeseen. Se ei ollut paljoa omaa huonettani isompi, mutta se oli sisustettu hyvin ja oli loppujenlopuksi melko kodikas. Kodikkuus tosin katosi heti kun huomasi tuhansien silmäparien tuijottavan kaikkialta ympäriltä. Nukkeja istui pienillä pöydillä, hyllyillä, ikkunalaudalla, kassatiskillä, sohvalla, vitriineissä, lampussa ja yksi makasi keskellä huonetta pienessä ruumisarkussa kauttaaltaan lasisessa vitriinissä. arkku oli kaunis, musta, eebenpuinen arkku jonka sisus oli kirkaan runaista samettia ja nukke sen sisällä oli kaunein koskaan näkemäni nukke. Sen iho oli vitivalkoinen ja hiukset kullanruskeat ja loivasti aaltoilevat. Sillä oli päällään musta pitsinen mekko ja jalassaan mustat kallista nahkaa olevat saappaat. Sen silmät oli sidottu tiukasti mustalla satiini kaistaleella ja hänen kaulansa oli punaisen ruskea kuivuneesta verestä.
-huhuu? Onko täälä ketään ? kysyin ääni väristen. Vastausta ei kuulunut ja katselin varoen ympärilleni. Kuljin hiljaa hyllyjen, pöytien ja vitriinien keskellä nostattaen paksuja pölypilviä ilmaan. Ymmärsin heti ettei kukaan ollut kävellyt kymmeniin vuosiin kaupassa. Viimeisen hyllyn takana oli ovi josta kajasti hiljalleen lämmintä valoa. Hivutin raskasta tammi ovea enemmän auki ja kurkistin oven takaa paljastuvaan kiviseen portaikkoon. Valo tuli kulman takaa portaiden alapuolelta. Astuin jännittyneenä kylmille askelmille. Yritin nähdä mikä valoa tuotti ja oliko alhaalla joku.
-huhuu? Onko täälä ketään? kysyin uudelleen saamatta taaskaan vastausta ja lähdin kävelemään portaita alas.
Alhaalle päästessäni valot yht äkkiä sammuivat ja ylhäältä portaista kuului lähenevät askelet kumean oven paukahduksen saattelemina. Tunsin ilmavirran ja kankaan kahinan lattiaa vasten jonkun kulkiessa ohitseni. Olin jähmettynyt kauhun kangistamana paikoilleni. Samassa kuului rätisevää ääntä ja näin vanhan aikaisen television. Telkassa suloisesti pukeutunut tyttö tuli ilmeisesti äitinsä kanssa kauppaan ostamaan nukkea. Silloin kauppa oli valoisa ja suosittu, toisin kuin tätä nykyä. Tyttö nosti kauniin nuken hyllystä ja silitteli sen hiuksia kävellen samalla ajatuksissaan syvemmälle hyllyjenlabyrinttiin. Hän löysi suuren tammisen oven josta kajasti outoa, kutsuvaa valoa. Tyttö laskeutui portaat alas kellariin ja valot sammuivat. Hän ryntäsi ovelle joka sulkeutui kumahtaen hänen nenänsä edestä. Tyttö hakkasi ovea ja huusi, mutta kukaan ei avannut. Hän huusi vaikka kuinka kauan kunnes vaipui epätoivoisena polvilleen.
-Haluatko pois, haluatko, haluatko, vaan et pääse, voi miksi, voi miksi et pääse, haluatko pois, haluatko? kuiski hiljainen pehmeä naisen ääni aivan tytön korvan juuressa. Valot räpsähtivät vain sekunniksi takaisin ennen kuin sammuivat taas, mutta tyttö ehti nähdä oman äitinsä takanaan veitsi kädessään. Hän yritti paeta, mutta yritys oli tuhoon tuomittu.
-miksi? hän ehti kysyä ennen kuin kylmä veitsenterä viilsi hänen kurkkunsa.
Videokuva pimeni ja tuli hiljaista. Tunsin kun se joka oli seuranani kulki taakseni.
-Haluatko pois, haluatko, haluatko, vaan et pääse, voi miksi, voi miksi et pääse, haluatko pois haluatko? Kuiskasi jääkylmä ääni takanani. Tunsin kylmienväreiden kulkevan selässäni kun valot palautuivat hetkellisesti ja näin kuka takanani oli. Nukke ruumis arkusta ja nyt ymmärsin kuka nukke oli. Hän oli videon tyttö uudelleen puettuna, vieläkin äitinsä veitsen veriset jäljet kaulallaan ja tiesin myös oman kohtaloni. Valot olivat taas poissa ja tunsin veitsen kurkullani. Mielessäni kaikui:
-Haluatko pois, haluatko, haluatko, vaan et pääse, voi miksi, voi miksi et pääse, haluatko pois, haluatko? Ne sanat syöpyivät kylmään sydämeeni, joka rinnassani makaan arkussani ja odotan sitä joka luokseni kävelee, sitä joka kuoleman kellariin kulkee, sitä joka verisen enkelinsä kohtaa. Minä odotan sinua.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

miitit ja conit siis se miksi mä elän ^^

Woi kiitos ihanasta ihanasta miitistä!!! <3 Ne päivät millon mä olen onnellinen ovat suht harvassa ja tänään oli yksi sellanen, kiitos tosi paljon rakkaat hömöpupuni :3
Joo siis oli miitti ja sielä popsin muumitikkareita, lauloin with Jaduliini, tunsin itseni taas kerran jotenkin lyhyen oloiseksi ja kiittäkäämme siitä Dosua, Teemua, Natusta, Emmaa ja muita liian pitkiä ihmisiä. ETTEKÖ MILLÄÄN VOIS KUTISTUA EDES VÄHÄN ?!?!?!?!?!?
Ja Jutta, Ronjacchi, Krista, Hende ja Suksi kiitos että olette edes jotakuinkin normaali kokosia, jos olisin ainoo pätkä ni voisin luvata että mä olisin jo haudannut itseni :D
mutta mitä miitissä tapahtui...no ööö...söin muumitikkareita...söin muumitikkareita...söin muumitikkareita...söin suksin sipsejä...söin ronjacchin keksejä...söin lallan valkosuklaata...söinköhän mä vielä muuta...en kai...ja onnistuin juuttumaan trion penkkeihin kiitos ketjujen xD, halailin ihmisiä, leikin ihmisten hiuksila, meinasin kuolla ja samalla tapoin Dosun niskan, istuin, pompin, lauloin, söin, ja hihhuloin muutenkin pienenä suloisena kissasena pitkin trioa, eli perus miitti ja ihan paras sellanen ^^
Huomenna pitäs sitte raahautuu taas kouluun vaihteeks...-.-....ei jaksas varsinkaan kun ihana ruotsin sijaisemme joka on oikein omalaatuinen ihminen lempiniminemme, kirjoitustyyleineen ja yleis olemuksineen ei valitettavasti ole enää keskuudessamme...siis ei se kuollu oo...kai...en ainakaan usko xD joo...no mitäs tähän älyttömän sekavaan postaukseen vielä...anteeks ihmiset oikeesti et tää on älyttömän sekava...:D
novelleja saatte toden näkösesti taas huomen ku saan tän yhen kirjotettuu loppuun ^^
nyt heipsaan :3

lauantai 27. lokakuuta 2012

talvi...-.-

Kyllä eilen tuli talvi ja se on hyvin hyvin epämukavaa sillä silloin on lunta joka on kylmää ja märkää ja inhaa mönjää...ei siinä mitään jos jouluna on lunta tai että sitä satelee hiljalleen mutta kun sitä satoi ja se nyt sitä on eikä se kadonnut minnekkään ja ei sitä todellakaan vielä olisi tänne kaivattu...-.-
Mutta lumesta tärkeämpiin asioihin...yay enää vajaa kymmenen päivää An Cafen keikkaan ^^ IIIIhanaa, en jaksas millään oottaa et nään ne ihanat ihmiset oikeesti!!! Haluun jo nähä Kanonin ja Mikun ja Takuyan ja Terukin ja Yuukin ja kaikki ja asgfghtrptjiosudhgjhsgd. :D ja koska Ronjacchi on parasrakasihanin niin hän sanoi haluavansa ihan pakosti ostaa mulle sieltä paida joulunimpparikiitospäivä mikskälie lahjaks x) Ronjacchi olet ihana ^^
Ja tänään olinkin sitten Ronjal säätämäs kaikkea tyhmää XD teimme mailman ennätyksen lajissa jonka nimestä meillä ei ole mitään hajua mutta sama se, ei sillä väliä. Sit katottii kans king of harajuku dance rock budogan (taas kerran x)) ja söimme pizzaa (taas kerran xd) ja lähetettiin piirustus kirje mitkälie an cafe finland ryhmään lähetettäviksi An Cafelle itselleen....Kanon älä tapa mua vaikka sun hiukset kusas pahasti ja Takuya anteeksi etten antanut sinulle kynsiä, olen pahoillani...mutta juu oli kivaa :)
sitten sitten mitäs tässä muuta...hmmm no perjantain olin tosiaan Lallal. Katottii jotain animee...en muista nyt nimee mut se oli hyvä, suosittelen jos hyvä lukiani pidät kauhusta ja no nii eipä siitä muuta sitten :))
Novelleja saatte lukee taas kun jotain tekstejä jostain jaksan/satun löytämään tai tekemään. itses mun oli tarkotus saada tähän postauksee yks mut en viime yönä jaksanu kirjottaa sitä että saatte sitte kun jaksan kirjottaa >:D jaaha mitäs tähä tunkis vielä...



siinä teille satunnaisia tuherruksiani ja noista toi toka vika on nyt sit lähetetty An Cafen nähtäväksi ^^~
Nyappy ^^

torstai 25. lokakuuta 2012

mistä ihmiset oikeesti repii näit otsikoita ?!?!?!?

joo totanoin mitäpäs täs...yrittäny taas tuloksetta ettii talvitakkii ja kenkii ja säätäny taas vaihteeks kaikkee tyhmää with Will :D Pellervo-pallosta ja jenni naikkosesta tulee kyllä vielä legenda XD
Sit mä tein tänään mun huppariin kissasn korvat ^^ ja kävin mummilla...äää miks mul ei oo taaskaan kirjottavaa ???
huomenna sit Lallalle :)))
haluisitteks te taas yhen novellin?..no saatte vaikkette haluiskaan >:D
tää on siis yks viime keväänä koulus kirjotetuist novelleist. ;)


 Sisään kääntynyt sydän

-Olisi sittenkin pitänyt kerrata koealue edes kerran. Toni mutisi katsellessaan äikän kokeessa komeilevaa seiskaa. Hän vilkaisi vieressään istuvaa Saraa, joka toljotti koepaperiaan kuin katsoisi sen läpi. Kymppi. Tavallista Saraa. Hän oli hiljainen ja ujo, mutta hänellä oli taito muistaa kaikki näkemänsä pikkutarkasti ja hän oli erinomainen kirjoittaja.
Toni ja Sara olivat olleet samalla luokalla ala-asteesta lähtien, joten Toni tunsi Saran melko hyvin. Sara oli huolimaton lähes kaikessa muussa paitsi kirjoituksissaan ja hän kirjoitti aina ja kaikkialla. Huonona puolena asiassa oli vain se että se johti usein siihen että hän oli paljon yksi. Toni tosin seisoskeli usein lähettyvillä, mutta Sara ei ollut näyttänyt edes huomaavan hänen jatkuvaa läsnäoloaan ja olan yli kirjoitusten lukemista.
Santtu kurkottautui pulpettinsa yli nähdäkseen Tonin kokeen.
-jaa että seiska. hän totesi.
-no, mitäs itse sait? toni kysyi
-kuus puol. Santtu irvisti.
Tunti kului kokeen tarkastuksessa ja oppilaat pääsivät tunnilta kymmenen minuuttia normaalia aikaisemmin. Toni valui muiden mukana ulos luokasta ja alkoi vetää takkia päälleen ja jäi viimeisenä naulakoille. Nostaessaan reppuaan lattialta hän huomasi joltakin tippuneen lapasen. Se oli Saran, siitä Toni oli varma, sillä se ei ollut ensimmäinen kerta kun Sara oli jättänyt lapasensa jonnekkin. Ehkä Sara ei ollut vielä kovin kaukana, Toni ajatteli ja noukki lapasen lattialta.
Hän käveli koulun aulaan ja huomasi Saran penkovan laukkuaan limsa-automaatilla. Toni käveli hänen luo ja ojensi lapasen tälle. Sara nyökkäsi, otti lapasen, tunki rahat automaattiin ja otti kokiksen ja lähti. Taas kerran Toni jäi tuijottamaan Saran perään.
Kotiin tullessaan Toni näki veljensä Jasperin lähtevän pihasta tyttöystävänsä kanssa. Toni heitti laukkunsa eteisen lattialle ja kaivoi jääkaapista itselleen viilin. Uppouduttuaan ajatuksiinsa hän säikähti ohi ajavaa ambulanssia. Mitähän oli tapahtunut ? Toni päätti ottaa selvää ja veti ulko vaatteet taas päälleen. Hän juoksi läheisen siwan luo ja ehti nähdä kun ruskea hiuksinen tyttö kannettiin ambulanssiin. Tyttö näytti jotenkin tutulta...Sara.
Toni huomasi Jasperin ja Lauran. Jasperin moottoripyörä makasi maassa hirveillä naarmuilla ja Laura itki. Toni ryntäsi heidän luokseen ja katsoi veljeään kysyvästi. Laura nyyhkytti jotakin kuolemasta. Oliko Sara kuollut ?!?
-minne se vietiin ? Toni kysyi yrittäen peittää järkytystään.
-keskus sairaalaan. Jasper vastasi kietoessaan kätensä Lauran ympärille.
-mutta ei sa Jasperin vika ollut. Tyttö käveli itse alle. Laura sanoi silmät itkusta punaisina ja alkoi taas nyyhkyttää.
Toni ryntäsi oitis juoksuun määränpäänään keskus sairaala. Kymmenessä minuutissa hän oli sairaalan aulassa ja käveli lasin takana istuvan virkailijan eteen. Hän kysyi Sara Niinistöä ja sai vastaukseksi vain että vierailuaika alkaisi vasta tunnin kuluttua.
Se oli Tonin piinallisin tunti jonka hän oli koskaan joutunut odottamaan. Vierailuajan alkaessa hän ryntäsi toiseen kerrokseen ja etsi huoneen numero viisi. Hän koputti varovasti huoneen oveen, mutta ei saanut vastausta. Toni avasi oven ja astui huoneeseen. Sara istui kolmesta sängystä reunimmaisella ja katsoi ikkunaan unelmoivana. Hän näytti siltä kuin ei olisi huomannut lainkaan Tonin tuloa. Samassa hän kuitenkin kääntyi ja katsoi Tonia utuisilla silmillään.
-miksi? hän kysyi.
-mitä miksi? Toni kysyi vuorostaan,
-tulit. sara jatkoi ja kääntyi takaisin ikkunaan päin.
-etkö sä ole ikinä tajunnu? sä oot kuule sen verran tärkee ihminen mulle etten mä haluu et sä lennät nyt taivaasen. Toni tokaisi.
Sara kääntyi, nousi ja käveli Tonin luo ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
-kiitos. hän kuiskasi. Se oli ensimmäinen sana, josta Toni oli varma että Sara sanoi sen todellisuudessa. <3

Ja noin, siinä teille taas yksi outo novellini ja kuhan äikän opemme palauttaa meijän scifi tekstit ni saatte lukea sitte mun scifi novellinikin :)
nyt bye bye ^^

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

tietokoneemme näytössä lukee samsung

Ja kuten voitte huomata otsikko ei sitten liittynyt mihinkään mitenkään...
Tänään kaikki flamingon vihreän liukumäen päässä seisoneet miespuoliset henkilöt pitivät minusta...ja minä en pitänyt bikineitteni yläosasta ja lopun voittekin varmaan arvata...-.-
Mutta minä pidin flamingon vesiliukumäistä, etenkin se sininen oli kiva ^^ Tosin liukumäkien aiheuttama virtaus ei ollut niin mukava mutta mitäpä tuosta...en mä törmänny ku ehkä kuuteen ihmiseen kun en onnistunut pääsemään vastavirtaan eteenpäin <:D
Fazerin suklaatehtaasta en voi paljonkaan sanoa koska meitä ei itseasissa edes päästetty koko tehtaaseen vaan pällistelimme valkoista muovilehmää ja söimme suklaata. Että siinä se suklaatehtaaseen tutustuminen xD
Mutta ihan jees päivä :) ja mikä parasta, sain muumitikkareita ^^

tiistai 23. lokakuuta 2012

.......Ronjacchi alan ymmärtää otsikko ongelmaasi :D

Hei, tulin taas viemään aikaasi hyvä lukia :D
Tosin mulla ei taaskaan ole mitään kirjotettavaa joten en vie aikaasi kovinkaan kauaa, ellet ole älyttömän hidas lukemaan, mitä en kuitenkaan usko :)
Tänään taas kattonu Kanonii pari jaksoo eteenpäin ja haravoinu, viskonu rakasta isoveljeäni ihmemarjoilla ja kuunnellu An cafea. :3
Huomenna sitte kuono kohti stadii ja suklaatehdasta ^^ ja flamingoa with Will ^-^
Harmivaan etten tällä stadireissulla kerkiä manga cafees käymään ;__; sniif, ensi kerralla sitten ramunet, olen pahoillani ;(
Ja ramunesta tulikin mieleen että hommasin tänään ramunepullosta sen korkkina toimineen kuulan ulos...tosin se pullo on nyt sirpaleina kaatopaikkajätteessä :/ :D
noo ei mulla sitten muuta heipsan ^^~

maanantai 22. lokakuuta 2012

otsikko...O__O

tota joo...äää mulla ei oo mitään postattavaa. päivä menny taas nukkuessa ja syödessä...itses en tosiaan oo tehny oikee mitää muuta. paitsi katoin neljä jaksoo Kanonia ja haravoin :D
Voisinhan mä toki kirjotella lisää novelleja, mutta musta tuntuu ettette te jaksa lukea, eikä mulla oo nyt valmiina mitään.
Mun oli tarkotus tänää tehä pipooni kissankorvat ja huppariini samaten ja sit mun piti kans jatkaa tota Chiiko cossii mut ne kaikki jotenkin jäi...no taidan painua kattomaan telkkaa, että juu. :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

kira kira hikaru, osora no hoshi yo ^^

soi päässä tuiki tuiki tähtönen japaniksi :3 kira kira hikaru, osora no hoski yo, mabataki shite wa, minna wo miteru, kira kira hikaru, osora no hoshi yo.
joo myönnetään että kuuntelen lastenlauluja youtubesta japaniksi <;D
mutta ihan teitä tylsistyttääkseni (kjäh kjäh >:D) kirjotan tähän yöllä kirjottamani novellin, koska muuten mulla ei ole mitään kirjotettavaa, tänään kun ei oo tapahtunu kertakaikkisesti mitään. :)

Cafe love <3
Olimme kävelleet sinä päivänä paljon. Minulla ei ollut varaa mennä muun retkiryhmän mukana kylpylään, joten sain muutaman tunnin aikaa kulkea keskustassa. Lähdin kävelemään ja vähän ajan päästä löysin etsimäni, pienen manga ja anime aiheisen kahvilan. Otin kahvin nomparelli kermavaahdolla ja istuuduin yhteen pöytään. Kaivoin laukustani piirustuslehtiön ja kynän hörppiessäni kahvia. Pieni kahvila oli kodikas ja kahvi hyvää, siis täydellinen paikka piirrellä jotakin söpöä.Alon hahmotella henkilöitä paperille, sitten vahvistin luonnokset ja aloin piirtää yksityis kohtia. Säpsähdin hieman kun kuulin ystävällisen äänen kysyvän:
-onko tässä vapaata ?
Nostin katseeni paperistani ja katsoin syötävän suloista poikaa, joka osoitti minua vastapäätä olevaa sohvaa.
-juu. vastasin hymyillen. Poika istuutui ja hörppäsi omaa kahviaan. Vilkaisin poikaa. Hän hymyili minulle ja jäin hetkeksi tuijottamaan hänen suloista hymyään.
-mikä sun nimes on? poika kysyi.
-ai häh siis joo, Aoko. Takeltelin.
-sulla on kiva nimi, mä oon Arthur. Mitä sä piirrät ? Hän jatkoi ja yritti kurkkia pöydän yli pystyyn nostamaani lehtiötä. Käänsin piirroksen Arthuriin päin. Hänen tutkiva katseensa kiersi pitkin paperia, tunsin punan nousevan kasvoilleni.
-vai että tälläistä nuoret naisen alut piirtelevät kahviloissa. hän nauroi. Nyt tiesin että olin varmasti punainen kuin paloauto. Jatkoin piirtämistä. Arthur nojautui eteenpäin ja otti kahvini. Katsoin hämmentyneenä kun hän joi kahvini loppuun ja iski tyhjän mukin pöydälle.
-yh, ei kannattaisi piirrellä jos on tilannut kahvin. Olit päästänyt sen kylmenemään. Arthur virnisti ja nousi pöydästä, käveli tiskille ja tilasi kaksi uutta kahvia.
-voin kyllä maksaa takaisin. Kiirehdin sanomaan kun hän toi kahvit pöytään.
-älä suotta, mä maksan. Arthur sanoi hymyillen. Ryystin kahviani varovasti tuijottaen samalla häntä.
Arthur nousi taas pöydästä. Tällä kertaa hän käveli kahvilan perälle ja jäi tutkimaan kahvilan manga valikoimaa. hän otti mangan, käveli kassalle ja maksoi, käveli pöytään ja alkoi lukea.
-Naruto. Etkai väitä että säkin olet narutardi ? kysyin hölmistyneenä.
-En väitä, mutta olen kuitenkin. Arthur naurahti. Huokaisin syvään ja pudistin päätäni.
-olen oikea narutardi magneetti. naurahdin.
Samassa huomasin katsoa kelloa. Viisitoista yli kolme.
-voi apua! huudahdin ja ponkaisin pystyyn. Arthur nosti katseensa kysyvänä minuun.
-minun on nyt aivan pakko mennä. sanoin anteeksi pyytävästi.
-minne? Arthur kysyi.
-minua odotetaan. Tulin tänne yhden ryhmän mukana ja tässä oli shoppailu aikaa ja tulin tänne ja olen jo vartin myöhässä sovitusta paluu ajasta. Selitin tunkiessani lehtiön ja kyniä laukkuuni.
Arthur nousi ja työnsi mangan takkinsa taskuun.
-mistä lähdette, voin saattaa sinut. hän sanoi ja ojesni takkini sohvalta.
-no käyhän se. vastasin hymyillen.
Huikkasimme kiitoskset tiskin takana seisovalle myyjälle ja lähdimme ulos kirpeään pakkas ilmaan. Lähestyessämme linja-auto asemaa jossa olimme sopineet tapaavamme kolmelta, huomasin Arthurin mielialan muuttuvan hiukan. Juuri ennen aseman ovia hän seisahtui. katsoin häntä kysyvästi.
-öh, tuota, tämä voi kuulostaa tökeröltä kysyä, mutta oletko sinkku ? Hän kysyi vaivaantuneena.
-olen...vastasin hiukan hämmentyneenä kysynyksestä.
-toivottavasti et kauaa. Arthur kuiskasi, vetäisi minut lähemmäs itseään, kietoi kätensä ympärilleni ja painoi lämpimät huulensa omilleni. Se oli suudelma täynnä intohimoa ja lämpöä. Samassa takaamme kuului huuto.
-Aoko ala tulla jo. olet jo puolituntia myöhässä!" Siinä silmän räpäyksessä Arthur päästi irti ja katsoi taakseen.
-juu juu tulen tulen! huusin takaisin ja käännyin katsomaan vielä poikaa. Hän näytti surulliselta. Kaivoin ripeästi piirustuslehtiöni ja repäisin palan piirustuksestani. Kirjoitin nopeasti numeroni lapulle ja työnsin hänen käteensä..
-nähdää. sanoin ja katsoin kun hymy nousi Arthurin kasvoille. Hän halasi minua vielä kerran ja kuiskasi:
-kiitos.
Sitten minä ryntäsin asemarakennukseen, hänen jäädessä vilkuttamaan virnistäen samalla onnellisena.
The End <3

Siinä teille novelli, heippaa ^^~

lauantai 20. lokakuuta 2012

pieniä lapsia ja suolatikkuja

Sitä sattui ja siksi Se satutti. Se haluaisi nyt kaiken sen menettämänsä takaisin, mutta Se ei uskalla, sillä Se ei halua nähdä enää sitä tuskaa Toisen silmissä, jonka Se sai aikaan. Siksi Se on yksi. Ikuisesti.
Siinä teille mystinen tarina...tehkää itse omat johtopäätöksenne siitä mitä tuokin tarkoitti, mutta nyt aiheeseen jota otsikossa jo hieman sivusinkin.
Eli tänään olen juoksennellut suhteellisen paljon kahden pikkusen perässä kun tuli vieraita. Siiri (kohta 3.v.) kantoi reippaasti koko pikkuveljeni leluvaraston huoneeseeni ja annettuani hänelle värityskuvia ja kyniä en yhtään ihmettelisi jos mut laitetaan seuraavaksi pesemään lattioita värityksistä. :D
Mikko (kohta kai 2) innostui perässävedettävästä adhd koirasta ja pienistä nappuloista joita voi tökkiä levyyn ja tehdä siten kuvia. Lopuksi löydän itseni viskomasta palloa Siirin kanssa ja popsimasta suolatikkuja (jotaka olivat myös pienten mieleen, ja jonka takia vieraiden lähtö hidastui huomattavasti kun lapset ois halunnu syödä tikut ensin loppuun) :)
Eli tänään on tekemistä ollut ja nyt voisin piirtää ^^
heipaa =^.^=

perjantai 19. lokakuuta 2012

netti on asia jota minä rakastan ja suuresti -.-

Tosiaan olisin postaillu useemminkin mutta netti ei ole ollut mitenkään yhteistyö kykyinen viime aikoina...-.-
mutta aiheeseen nimeltä: mitä minulle on tapahtunut viime päivinä ;)
Tiistaina bändini vokalistikin onnistui raahautumaan treeneihin ja kävi ilmi että hänkin on otaku tai ainakin on ollut, yay ^^ nyt bändistä löytyy siis joku joka ymmärtää minuakin...koska edes japanilainen rumpalimme ei tunnu tajuavan mua xD
no mutta nyt olen kumminkin nähnyt kaikki bändini jäsenet ja vaikka molemmat rumpalit ja kitaristi ovatkin poikia ja mua kaks vuotta nuorempia ja vokalisti 22 niin mukavia ovat kaikki :3
Asiasta toiseen...mun keskisormeni on täysin tunnoton, kiitos basson soiton...:D
Ja kirjottamin on jännän tuntust ku ei tunne näppäimii x)
sitten muihin aiheisiin eli eilinen...olimme triossa, siis minä ja ronjachi. Meijän oli siis tarkotus ettii mulle farkkuja ja toppatakki, mutta lopulta me päädyimme sovitteleen puvun takkeja...ahh rakastan niitää <333333 ja kyllä me yks toppatakkikin löydettiin mutta kiitos hinnan minun on aivan turha edes yrittää haaveilla siitä -_-
Matkalla trioon Ronjachi yritti elämänsä ekan kerran kyytsätä jotakuta ja se päättyi kauniisti siihen että hän makasi selällään maassa tassut kohti taivasta, eikä kyllä munkaan kyytsäys taidot kovinkaan paljon paremmat ole XD
Ja sitten viimeinen aihe eli coopperi <3 Kaatosateessa juoksemista huonoissa kengissä...kyllä mäkin tykkää juu...juoksin sitten jotain melkein kuus kierrosta. (en muista tarkkaan paljon) Joka tapauksessa se oli hyvin epä miellyttävää koska melkein pyörtyminen ei ole mitenkään mukavaa.
Mutta tämä postaus taitaa päättyä tähän ja nyt kun luen ite tätä tekstiä mietin miksi kirjotin tän kaiken jotenkin väärässä järjestyksessä mutta sama se :D
Bye, bye :3

maanantai 15. lokakuuta 2012

Miksi olen pätkä ja kaikki muistuttaa siitä koko ajan -.-

Tosiaan olen saanut kuulla asiasta nimeltä olen lyhyt jokseenkin moneen otteeseen. Ensinnäkin Yamacon viime lauantaina...joka kolmas ainakin tuli kertomaan että mä olen pätkä. Nimeltä mainitsemattoman Dosun leuhkiessa sillä että seistessään suorassa hän ylttää vallan mainiosti kattoon, minun oliaivan turha edes yrittää samaa. Lisäksi minut nimettiin hobitiksi. :D
Tänään sitten koulussa eka minkä kuulen oli: "vooi kun sä oot niin pikkunen! :3" ja tämäkin lause toistui monta kertaa.
Sitten raahauduttuani basso tunnille consalle tajusin että tietyssä kohtaa conciksen entisen kirjaston tiloissa (nykyiset bändiluokat) mä yltän kattoon, yay :D Luokassa opettajani pomppi kontrabasson kanssa ja hetken kuluttua herra meni kyykkyyn ja yritti soittaa...siitä tosin ei tullut mitään ja hän nousi ylös, katsoi pää kallellaan minua ja totesi: "nyt mä Aada ymmärrän miks sä haluut soittaa normi sähköbassoo etkä kontrabassoa."
Siinä vaiheessa mä mietin että juu en tosiaan halua soittaa soitinta jonka sisälle mentäessä voisin seisoa melkein suorana.
Basson jälkeen päädyin kirjastoon jossa kukaan ei onneksi ilmottanut mulle että olen jokseenkin pienikokoinen, mutta sensijaan näin mummon jolla oli kirkkaan liilat hiukset ja joka väitteli kiivaasti työmiehen kanssa siitä että joka miehen oikeudella hänellä on täysi oikeus kulkea kirjaston nuorten osastolle. (joka siis on toistaiseksi suljettuna kirjaston remontin takia) Yritin siinä sitten asiallisesti palauttaa pari kirjaa ja olla repeilemättä.
Nyt illalla oln lukenut kemian kokeisiin ja nyt menen jatkamaan, bye  bye :3

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

.......ööööö...tota...moi :D

Mun teki mieli kirjottaa blogii ja nyt tämä on tässä. :) yritän kirjotella aina kun kerkiän, ainakin kerran viikossa tai useammin toden näköisesti. Mitähän tässä nyt höpisis....mitä blogeihin kirjotetaan? no juu en mä nyt tähän ekaan postaukseen oikein mitään keksi mutta kirjotan sitten myöhemmin lisää :3