lauantai 30. kesäkuuta 2018

Huonosti koottuja ajatuksia siitä miltä tuntuu kun sua ei juridisesti ole olemassa


Moikka




Mä oon Orion ja mä olen muu. Mulla ei oo sukupuolta ja sitten taas mä oon vähän kaikkea. Mulle ei oo määritelmää, eikä mulle oo Suomessa sukupuolimerkintää. Mä elän maailmassa, jossa mua ei joka hetki ole olemassa, sitä mitä mä oon ei oo olemassa. Se on tosi turhauttavaa.

Mä synnyin vuonna 1998 vaginallisena oliona. Olio on viittaus siihen, ettei mun kummilapselta taivu Orion vielä super artikuloidusti ja joten oon Olio. Se on hauskaa. Joka tapauksessa kun mä olin lapsi mua ei kiinnostanu mitä sukupuolta mä tai kukaan muukaan edusti. Nykyään tuntuu, että mua ois pitäny kiinnostaa. Ei niinkään mun mielestä, vaan kaikkien niiden ihmisten joiden mielestä en voi olla varma biologiastani eroavasta sukupuoli-identiteetistäni, koska en ole kyseenalaistanut sitä lapsena. Toisaalta sitten vakaasti olin mielestäni keiju tai pingiini, että olen kyllä kyseenalaistanut, en tosin sukupuoltani, vaan koko ihmisyyteni.

Mä synnyin tiettyyn kroppaan ja mussa on kaikki ne ruumiinosat joita naiseksi syntyneellä voi olettaa olevan. Kyllä minulla on tissit ja vagina, jos tämä tieto nyt jonkun mielestä on oikeasti relevanttia, monia se ainakin tuntuu transasioista keskulteltaessa kiinnostavan. Mulla on myös kädet ja jalat ja maksa. Multa tosin puuttuu kuulema jotain hampaitan, koska mun suu on liian pieni. Mä olen kaiken kaikkiaan liian pieni. Mä en yltä ylähyllyille ilman jakkaraa ja autokoulun simulaattorissa ajaminen oli hirveetä, koska mun piti maagisesti jotenki venyä 10cm, että mä yltin penkin reunalta kytkimeen. Kaikki mussa tosin ei oo liian pientä, kuten edellä mainitut tissit. Mun mielestä niitä ei tarvis olla ollenkaan. Mastektomia eli rintojen poisto ois tosi jeba. Se kuitenkin on Suomessa vaikeeta, koska muunsukupuoliset ei monien mielestä tarvi hoitoja, koska eihän se tunne olevansa vastakkaista sukupuolta, ni mitä sitä nyt tarvis muokata. Mä voisin myös maksaa asiasta monta rahaa yksityisellä, niinku tosi monta rahaa, puhutaan oikeesti yli 5000 rahasta. Mul ei oo niit rahoja, mut mul on silti tissit joiden kanssa mä en haluis olla. Ne ahistaa, ne on tiellä, ne tekee musta feminiinisemmän kuin mä haluaisin olla. Niitä on myös vaikeeta piilottaa. Binderit on olemassa jep, ne on semmosia paitoja jotka litistää tissit. Ne ei kuitenkaan poista materiaa, mun rintavarustus on edelleen olemassa. Lisäks binderit voi murtaa tai vääntää kylkiluita. Mä olen tavannut ihmisiä joiden mielestä se ilmeisesti on ihan okei, mut sit tissien pois leikkaaminen on ittensä turmelemista. Mä en ees tiedä, miten mun ois pitäny jotenki korrektisti suhtautua tähän kommenttiin asiaan, mä vaan hämmennyin, että joku jonka tunnen tosi hyvin sano mulle oikeesti niin. Käytän bindereitä melkein aina kun poistun kotoa.

Uimahalliin ei kuulema voi mennä ilman tissejä jos papereissa lukee nainen. Siellähän vois joku vaikka hämmentyä siitä, että sä oot fyysisesti sitten puoliksi mies ja puoliksi nainen. Puoliksi oleminen on ilmeisesti jotenkin rikollista, mä tosin en oo tienny asiasta. Mä haluaisin tietää mitä käy niille joiden tissit on jouduttu poistamaan vaikka rintasyövän takia. Onkohan nekin rikollisia? Ei varmaan, ne ei oo halunnu sitä, ne on vaan syöpäsolujen surullisia uhreja. Mut koska mä haluaisin tästä materiasta mun nännien ympärillä eroon, niin mä sitten kai oon jotenkin rikollinen. Musta se on vähän kurjaa kun mä tykkäisin uida, mutta mä en haluais mennä uimaan tissillisenä, mutta tissittä se on jotenkin väärin. Ehkä tissit kelluttaa ja mun luulaan hukkuvan, jos mulla ei ois niitä. Mä osaan kyllä sukeltaa, vaikka silmiä on vaikee pitää vedessä auki. Uimahallin aulakahviosta tosin saa uimalaseja.

Multa kysytään usein tunenko mä suurta ahdistusta julkisista vessoista. Joo, ei oo kivaa jos joku kuulee kun lorisee. Mä tiedän kyllä, että on paljon ihmisiä joita se ahdistaa, että pitää valita meetkö naisten vai miesten vessaan. Mulle henkilökohtasesti tää ei oo vielä ollut ongelma, mä oon vessassa yleensä yksin, eritän asioita pönttöön, pesen kädet ja poistun. Mä en jaksa miettiä onko sillä väliä missä mä kusen ja paskon, mutta mä ymmärrän kaikkia joille se on ongelma, enkä mä vähättele sitä ongelmaa. Sukupuolineutraalit vessat ois tosi jeba, silloin munkaan ei tarvitsisi miettä pitäisikö mun nyt ahdistua ja mä en halua, että kukaan nyt sitten jollekkin jota ahistaa menee sanomaan, että "Kun Orionkaan ei ahistu ni ei sunkaan tarvis". Jonkun tarvii ja se, että yksikään asiasta ahistuu kertoo, että tässä on asia johon täytyisi tehdä muutos. Ja siis olin mä super ilonen esimerkiksi, kun Finlandiatalon vessat oli sukupuolineutraaleja Werq the worldin aikana. Se oli huikeeta, siitä tuli semmonen olo, että JES joku on aatellu, että mäkin oon olemassa. Se oli tosi kiva. 

Mä halusin myös muistuttaa, että ruokavalio ei vaikuta sukupuoli-identiteettiin, ettäs tiedätte. Sen luulisi olevan hyvin itsestään selvää, mutta ei se ole. 

Mä vihaan aika paljon lomakkeita. Kyselyitä myös. Niissä on niin harvoin (luojan kiitos sentään jatkuvasti enemmän ja enemmän) sitä kohtaa "muu" ja "en halua kertoa" tai "en tiedä". Musta on tosi ikävää, että mun mielipide rinnastetaan sitten johonkin ihmisryhmään johon mä en kuulu, koska kyselyssä ei oo voinu mennä eteenpäin, jos ei oo laittanu rastia ruutuun "nainen" tai "mies". Kun ei mun mielipide ole naisen mielipide, tai miehen, se on muunsukupuolisen mielipide. Mä olen myös miettinyt minkä värisiä muunsukupuoliset on kaavioissa. Naiset on punasella, miehen sinisellä. Yleensä ainakin. Oisin tosi ilonen, jos muut ois keltasella, tykkään keltasesta. Päiväkodissa mä sanoin tosin mun lempiväriks keltasen, vaan koska mun paras kaveri sano punasen ja mä en halunnu matkia. Mua myös suretti, kun kukaan ei ois sit tykänny keltasesta. Keltainen on hyvä väri, ettäs tiedätte.


Mä käytin joskus mekkoja. Mä oon käyttäny suurimman osan mun elämästä mekkoja. Jos mä olisin ollu fiksu, mä olisin ollu käyttämättä, koska nykyään joudun keksii selityksiä, sille miks oon pukeutunu mekkoihin ja ollu feminiininen, jos en kerta identifioidu naiseksi. Tässäkin on ilmeisesti jotain rikollista. Sillon mä en tienny et muunsukupuolisia on edes olemassa, mä vaan luulin, et oon jotenkin rikki, koska en tuntenu oloani mukavaks. Jotenkin mä aattelin, että jos mä vaan jatkan mekkojen käyttämistä, ni kyllä siitä joskus tulee mukavaa. Se ei sit toiminu niin. Representaatio ois kivaa. Ois ollu kivaa, jos joku jossain ois näyttäny, et on ihan okei olla muu, on ihan okei, ettei oo mitään ja on kaikkea. Mä kuulin muunsukupuolisuudesta joskus lukiossa ekaa kertaa, siis ihan pari vuotta sitten vasta. Mun eka ajatus oli, et sen on pakko olla jotain noituutta, koska se oli liian hyvä ollakseen totta. 

Mun leuassa kasvaa kolme pidempää karvaa, ne on ollu siinä aina, oon joskus yrittäny nyppii niit pois, mut en jaksa enää. Äiti tuomitsee ne, mut ku kattoo oikeest suunnast, näyttää etäisesti parralta ja se on musta kivaa. En vielä oo nimenny niitä sentään.



Täs on meijän koira, joka ei liity asiaan mitenkään, mut mä aattelin, et tykkäisitte siit. Se katto tosi aistikkaasti kameraan.


Mua väsyttää tosi paljon. Kello on kaks yöllä, et sikälikin, mutta mua väsyttää, et joudun tappelemaan jopa omien vanhempieni kanssa, siit onko mun sukupuolikokemukseni validi ja oikeasti olemassa. Musta se kertoo jo aika paljon siitä miten muhun suhtaudutaan, että välillä mä mietien oonko mä sittenkin vaan seonnut, entä jos oonki cis ja vaan hukannu sen jonnekkin. Niinkun, että jos mä vaan hymyilen koko ajan, niin en mä ehkä ookaan masentunu, et mä vaan unohin hymyillä, niinku et, koska mä oon miettiny näit juttui liikaa, ni sit oon jotenki hukkunu ja oisinki cis oikeesti. Ois vaan niin paljon helpompi olla, kun sua ei koko ajan kyseenlaistettas. Jos ois vaan juridinen kolmas sukupuoli ja toimiva sukupuolenkorjausprosessi. Haluisin vaan, ettei koko ajan tarvis miettii sitä miten sitä piilottas ittensä ja miten sitä olis, miten puhuis, minne menis, miten kävelis... Haluisin vaan olla ja elää.



Älä tuomitse transihmistä, älä oleta kenenkään sukuopuolta, älä kommentoi toisen ulkonäköä, äläkä sano, että sä voisit vaan olla normaali, jos haluisit. Transihmisillä on tunteet ja ne on olemassa ja eläviä ihmisiä, ettäs tiedätte. Olkaa tukena, älkää kaatako.














Orion kuittaa~~















lauantai 16. kesäkuuta 2018

Paras poju - Kirishima casual photoshoot


Moikka~~



Mulla oli Desun iltabileissä Boku no hero academiasta Kirishima Eijirou casual versiona. Vaatteet siis omasta kaapista, inspiraationa muutamat fanartit. Otettiin enne bileisiin lähtöä nopee photari ja muutama ihan kelpo kuva saatiin. Kuvaajana tällä kertaa Chiku, kiitos sinulle!










"Sieluni resonoi kanssasi, olet yhtä kova kuin minä herra kivi."



"Mun käsivarsii hyytää"


"TÄÄ SEINÄ ON NIIN LÄMMIN"









Toivottavasti tykkäsitte ja nähdään taas, VIPpejä Nasubista ja Yuriosta ois luvassa tässä vielä, sekä mein Hoozuki no reitetsu ryhmän photarikuvat. ^^
















Orion kuittaa~~















tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tästä tuhkasta ei nouse feeniks, tää vaan sattuu - Starker photoshoot


Moikka~


JOS ET OLE NÄHNYT AVENGERS INFINITY WARIA, ETKÄ HALUA SPOILEREITA, NIIN LOPETA TÄHÄN.

Tää cossi on ollu mulle tietyl taval tuskasin cossi ikinä, mut samal meil oli tosi hauskaa kuvata tätä. Tonyn ja Peterin välinen isä-poika-suhde on tärkein asia ja jos aiot kysyy miltä Infinity war tuntu, niin ei tuntunut hyvältä. Siitä leffasta ei itkemättä lähdetty ja olin kieltämättä aika rikki aika monta päivää. Onneks oli Tumblr ja vertaistukea. :'D Mut joo elikkä siis Iron man ja Spider-man photaria Desusta, olkaapa hyvä.

Iron man: Harmaavarpunen
Spider-man: Minä
Ja meitä kuvasi upea ja taitava Han, valtavan suuri kiitos ihana!














Ja jotta teijän ei tarvi kattoo vaan tätä tuskaa, ni ottakaa kasa derppausta perään. ;;;;;



Peter: "Iskä mä kävin treffeillä Deadpoolin kanssa."
Tony: "Anteeksi kuinka???"



Tony ja Tonyn alkoholiongelma




"Look at my son, he's so perfect!"
"Oh look at me, look at me, I'm so perfect~"



"Oh what a gorgeous beer!"





Mulla on vahva fiilis, ettei tää jääny viimeseks kerraks ku me cossataan yhessä ja innolla ootan seuraavaa photaria joskus hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti tykkäsitte!












Orion kuittaa~~














maanantai 11. kesäkuuta 2018

"Musta tuntuu taas siltä et mul ei oo housuja" - Desucon 2018


Moikka!




Mun hartiat on ihan helvetin jumissa ja mun pitäs mennä tänään viel illaks töihin, enkä haluu. Desucon oli tosiaan tossa viikonloppuna, oletettavasti jokainen tähän tekstiin päätyvä on siitä varsin tietoinen, mutta se tosiaan oli ja oli mainiota. Jostain syystä tän vuoden Desuteema omalta osaltani on Ensin Desu ja sitten elämäsi kamalin viikko. Frostin jälkeen tein elämäni ekan yövuoron ja olin ihan paskat housussa siitä koko Desun jälkeisen viikon. Tällä kertaa mulla on autokoulun viimesen vaiheen juttujen hoitamista, mikä ei muuten ois kamalaa, mut joudun tekee teoriat nettiopetuksena ja yhen ajon simulaattorilla ja kuumottaa. Lisäks tällä viikolla on myös korvaleikkaus joka on kans vähän jännäkakka. Onneks sunnuntaina Werq the world.



Joka tapauksessa se Desucon.
Mulle tää con oli harvinainen tapaus sikäli, että ekaa kertaa mulla oli cossit ajoissa valmiina. Perjantaina lähinnä silitin cossit ja siinä se. Lallsin onneksi mun tilanne oli näin hyvä, koska hänen ompelukoneensa päätti irtisanoutua kolme päivää ennen conia ja hän sitten istui viimeset päivät mun koneen ääressä. 


Coniin päädyttiin Ronsin kanssa just enne ovien aukeamista, jonotettiin sisään ja havaittiin, ettei kyseinen jono ollutkaan lipunvaihto jono ja jonotettiin sitten uudelleen. Avajaiset jätettiin tapamme mukaan väliin ja bongailtiin tuttuja ja erittäin Chris Evansin näköinen Captain America. Jostain syystä ei saatu aikaseks mennä kehumaan tän Steve cossaajan pukuu ja ottaa kuvaa, jota saimme myöhemmin katua, mutta palatkaamme Steveen myöhemmin. Mulla oli ekan tunnin ajan siitä kun lähin himasta koko ajan olo et oisin unohtanu housut kotiin. En tiedä miten se oli edes mahdollista, kun Spidyn kohalla se ois tarkottanu sitä, ettei mulla ois ollut mitään muutakaan. :__D

Kuudelta suunnattiin conin ekalle luennollemme Uhkapeli Animessa - Anime Uhkapelissä. Shewon ei jälleen pettänyt, en itse ole pahemmin perehtynyt aiheeseen ja sain silti paljon irti ja viihdyin hyvin!

Luennon jälkeen etsittiin iskä. Ei, en ollut raahannut vanhempiani coniin, he olivat kiltisti purjehtimassa koko viikonlopun, vaan kyseessä oli Harmaavarpunen, joka cossasi mulle Tony Starkia, eli Iron mania ja itse olin perjantain siis Spidy. Näin ollen etsimme iskän, löysimme iskän ja olin onnellinen. Mein paricossi on mun ehdottomia lempi paricosseja ikinä, toki vähän kivulias myös Infinity Warin tapahtumat huomioon ottaen. Odoteltiin, että Han saapui Sibbelle kuvaamaan meistä photaria, bongailtiin tuttuja ja posettiin muutamalle satunnaiselle, jotka halus meistä kuvia. Hanin ilmoitettuaan paikalle pääsystään lähdettiin shoottaamaan Sibben viereisen parkkitalon päälle(??). Perseiltiin pääosin koko photari, mutta saatiin me muutama ihan vakavastikin otettava kuva. Olin true Spidy ja kiipeilin vaarallisissa paikoissa. 



Photarain jälkeen aloin olla kovin nälkäinen ja Iskän ja hänen toverinsa lähtiessä kotiin, suunnaattiin Ronsin ja Anen kanssa kauppaan. Söin tonnikalasalaattini ja voin taas paremmin ja alettiin mietiskellä sitä että haluttaisiin siitä aiemmin mainitsemastani Steve cossajasta kuva, joten lähdettiin haahuilemaan. Kiitettävän ajan kuluttua bongattiin hänet, juostiin toiselta parvelta alas ja hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. ...Ihan helvetin huono sanonta, ai kamala, ei tuhkana tuuleen, ihan vaan kadonnut. Ei ymmärretä miten se vaan katos, irrotin katseeni siitä ihan pariks sekunniks ja se oli tiessään. Sitte me asetuttiin portaiden välitasanteelle josta näki hyvin koko metsähallin josko bongattais uudelleen, mutta ei tuottanut tulosta, vaikka seisottiin siinä about loppu ilta. En sit ikinä päässy kehumaan häntä. :( Tässä kohtaa havaitsin myös, että cossini alkoi hajoilla taas. Photarissa kiipeily ei tainnu tehä hyvää. Kengän pohjien liimaukset alko taas pettää, olin nyt Frostissa irronneet kantapäät nitonut takasin kenkiin, mutta kosk päkiät näytti pysyvän, niin jätin ne nitomatta. Oli selvästi virhe. Satunnainen toinen Spidy cossaaja kävi kysymässä sattuisinko olemaan lauantainakin Spidy, josko voitas ottaa yhteiskuva hänen cossatessaan Venomia. Mietin sitte suunnitelmani uusiks. Olin photarin jälkeen miettinyt muutenkin josko olisinkin vielä lauantainkin Spidy, kun tällä kertaa tunnuin saavan sillä kehujakin. Huomio on kivaa, palaute on kivaa ja Frostissa en saanu mitään, joten miksipä ei. Tämä myös ratkaisi kivasti Traconin sunnuntain cossisuunnitelmattomuusongelman, koska Desun lauantaille tekämäni Yurio pääsee nyt sitten silloin pääälle. Lähdettiin kotiin siinä joskus yhdentoista maissa varmaan, jos en ihan väärässä ole.



Lauantai aamuna sitten viskasin päälleni yöllä kasaan nitoneeni Hämiksen ja lähdin hakemaan Ronsia. Pihaan saapuessa ilmoitin olevani siinä ja vastaukseksi sain "Heräsin niinku viis minuuttii sitte :^D". Meijän oli tarkotus mennä kuuntelemaan Cosplayesitysten ääniraita - suunnittelusta valmiiksi raidaksi, mutta jätettiin väliin, ettei Ronsin tarvinnu lähtee paikalle ihan haudasta nousseena. Käytiin ekaks kiertämässä myyntipöydät, taidekuja näytti sen verran ahtaalta, ettei sinne vielä lähdetty änkeämään. Tosin kuitenkin änkesin mm Urumin nurkkaan, mikä oli ehkä epäkäytännöllisin asia ikinä. Siihen että hyllyt pääsi vilkaisemaan läpi meni ties kuinka kauan, koska siinä oli yksi jono joka kiersi hyllyt, ohi ei päässyt ja kun edellä olevalla kesti ikä ja terveys niin mä ja kaikki mun takana joutu kökkimään sen saman ajan. Löysin sentään yhden Kanan avaimenperän, ettei ihan turhaa ollut, mutta turhauttavaa kylläkin. Tän jälkee siirryttii Metsähalliin patsastelemaan ja kattomaan josko bongattais perjantainen Spidy, lauantainen Venom ja löytyihän hän. Otettiin muutama kuva ja selfie ja olin otettu, että mun kanssa kukaan ylipäätään halus kuvia. ;;;


(Kuvaaja: M.Pörrö)

Aika ennen luentoa Takitate!! Jagaimo - Peruna animessa käytettiin taidekujavisiittiin ja syömiseen. Hyödynnettiin taas Sibbeltä löytyviä kojuja ja oli hyvää lukuunottamatta ikuista vihollistani korianteria. Juteltiin tovereille ja Aino metsästi mut kuvaamaan hänen ja ystävänsä Halloween Todoroki ja Bakugou cosseja. Saatiin ihan hyviä kuvia, ainakin omasta mielestäni onnistuin ainakin jollain tasolla ja toivon, että kuvat miellyttävät heitäkin. """

Perunaluento oli ehkä asteen turhan akateeminen mun makuun ja välillä havahduin siihen, etten ollut kuunnellut yhtään mitään ja vaan koomannut jossain omissa maailmoissani, mutta ei se silti huono ollut. Multa meni kyllä juttuja senkin takia ohi, että luennolla oli jonkin verran animepätkiä joiden tekstitykset tämmöiseltä hobitilta väistämättä jäi ihmisten päiden taakse piiloon, ja mun japanin ymmärrys ei oo kovin kattavaa, joten multa meni ne pääosin ihan ohi. Harmi sinänsä.

Luennon jälkeen bongattiin taas Iskä ja hetken hengauksen jälkeen lähettiin Ronsin kanssa käymään meillä, jotta mä sain vaihdettua cossini toiseen. Iltabileitä varten mulla oli Casual Kirishima Bnha:sta. Ihan vaan kaappicossi ja niin mukava päällä! Spidyy vois erehtyy luulee mukavaks päällä pidettäväks, mutta ei se oo. Peruukki on tuskanen, koska se on pakko liimata päähän ja kengät on niin ohutpohjaset, että niissä tulee jalat tosi nopsaa kipeiks. Olin taas onnellinen Vansseistani. Veljeni oli kiva ja suostui tyty-ydensä suostuttelulla heittämään meijät takasin Sibbelle. Vaihtoehtosesti oltas voitu kävellä, koska mä en halunnut ottaa autoa iltabileisiin, koska alkoholi. Päädyttiin hengailemaan Metsähalliin, ostettiin slushit ja saatiin seuraa. Chikun ja Eetun kanssa vaihdettiin conikuulumiset ja hetken päästä myös Aino ja Bakugou liittyivät porukkaan myös. Jotenkin päädyttiin puhumaan Läpä löpöstä ja pelaamaan ja vertailemaan kortteja, oli hauskaa. Chiku lupasi ottaa mulle muutaman kuvan mun Kirishimasta ja suunnattiin samaan paikkaan jossa olin perjantaina photaroinyt Spidyakin. Oli muuten alkanu tuulla tosi hyytävästi, en ymmärrä miks just ku vaihoin viileempään cossiin. :__D Onneks kuvis ei näy pahemmin kuin pahasti vaan tärisin. 



Photarin jälkeen Chiku lähti vaihtamaan vaatteita iltabileitä varten ja me mentiin Ronsin kanssa istumaan valmiiksi Puuseppään varaamaan paikkoja, koska otaksuttiinkin, että sali tulis aika täyteen kun vuorossa oli Tähän on tultu - (ex-)pääjärjestäjät kertovat Desuconin synkimmät salaisuudet. Paneeli oli odotetusti hauska ja samalla tosi mielenkiintonen, koska en mä ainakaan oo ollu tietonen mistä Desucon on lähteny ja millanen prosessi kaikkine kommeluksineen Desun pyörittäminen on ollu viimeset kymmenen vuotta järjestäjien näkökulmasta. 

Suunnattiin paneelista Subiin ja sieltä iltabileisiin. Yksi Spider-man bongattiin matkalla. Mä en oo ollu iltabileissä vuosiin, siis oikeesti varmaan joskus 2013 tyyliin viimeks. Tällä kertaa päätin olla villi ja lähteä mukaan. Kun me saavuttiin DJ Yukata lopetti just. Tanssimassa oli meidän paikalle ilmaantuessa tasan yksi jäbä, mutta pikkuhiljaa sinne päätyi muitakin. Minä hankin rommikolan, mikä jäikin mun ainooksi juomaksi, koska helvetin kallista ja kun mun kohalla alkoholi ei saa aikaan juuri mitään. Ihan sama paljonko juon niin maksimissaan saattaa vähän lattia keinua, mä en pääse mihinkään epämääräseen biletystilaan, joten eipä siinä, yksi riitti ihan hyvin. :__D Kalasteltiin tovereita ympärillemme, lähinnä Chikun ja Eetun tovereita, joitten kanssa mäkin oon aiemminkin vähän hengaillut. Jade oli yhtä hauska kännissä kuin ennenkin. Lalls ja Pauliina oli alkuillan ties missä matkalla ja naureskeltiin sille miksei ees sen isoveli tienny yhtää missä se oli. Lopulta hekin pääsivät paikalle kuitenkin. Mä tosiaan en oo mikään super biletys ihminen, joten mä en tanssimaan päätynyt missään vaiheessa. Movestachen ajaksi toverini päätyivät kaikki huojumaan villisti lavan eteen, kun taas mä jäin kauemmas kattomaan meinikiä, ihan jo lähtökohtasesti siks, että oisin ahistunu kuoliaaks siinä ihmismassassa, en ymmärrä miten ihmiset pystyy. Illan aikana joku jäbä tuli kehumaan mun cosseja, eräs Deku kehui myös mun Kirishimaa ja joku kävi ottamassa selfien mun kanssa. Olin hämmentynyt ja iloinen. ^^ Bongasin bileistä myös erään tuoreen kollegani, mikä oli hassua, koska en tienny et seki on ernu, mutta yhteisten tuttujen kautta varmistin, että hän tosiaan oli hän, eikä vaan joku kaksoisolento. Olisin käyny moikkaamassakin, jos se ei ois kadonnu jonnekki. Oon ollu vaan super hyvä hukkaa ihmisiä näköjään. :'D

Yhen aikaan lähettiin Chikun ja Eetun kanssa menemään, muut toverimme oli ties mihin asti vielä. Mä kävelin yksin keskustasta himaan ja pääsin nukkumaan joskus kahen jälkeen.




Neljän tunnin unien jälkeen heräsin, enkä nukahtanut reiluun tuntiin uudelleen. Kun sitten nukahdin näin tosi outoa unta, jossa homeisen oluen ansioista hallusinoin, että yhtäkkiä olisi satanut 2m lunta. Edellisenä yönä näin unta jossa kesken Spidy photarin tuli kans vitusti lunta ja upposin johonki sohjoseen ojaan kainaloita myöten ja mietin vaan oliks tää joku universumin korvaus siitä, ettei Desusää ollut erityisen läsnä tänä vuonna. :_D

Kymmenen maissa hain taas Ronsin, tällä kertaa tosin olin itse vähän myöhässä, koska sunnuntain cossini Nasubin peruukki oli aamulla kakkapää, eikä halunnut elää ja jouduin muotoilemaan sen aamulla osittain uudelleen. Käytiin ekaksi katsastamassa taidekujan vaihtunut tarjonta ja sen jälkeen odoteltiin metsähallissa Historian makuista mangaa luennon alkamista. Meillä oli pieni viisihenkinen Hoozuki no reitetsu ryhmä ja meidän Hoozuki, eli Emppu liittyi seuraamme myös, joskaan ei jaksanut luennolle tulla. Luento itsessään oli varsin positiivinen asia. Olinkin kuvauksen perusteella arvellut, että Kaoru Morin Otoyomegataria saatettaisiin sivuta ja sitähän olikin noin 1/3 luennosta ja olin onnellinen. Oli kiva kuunnella toista Mori fania. Morin sarjat on mun ehdottomia lempi mangoja ja ai että! Oikein kelpo luento.

Tän jälkeen mä metsästin ihmisiä joille myin tavaraa ja kasattiin meijän pieni ryhmä kasaan. Meitä oli siis tosiaan Hoozuki, Nasubi, Karauri, Hakutaku ja kala. Karaurina Aino, Hakutakuna Levi ja Rons oli kala. Hajaannuttiin vähän hankkiessamme ruokaa ja syötyämme lähdettiin photoshoottaamaan. Oli hauskaa. Paras #Helvettigoals. Olen onni tästäkin ryhmästä, voi että.~ Meitä sekä ryhmänä, että pienempinä kombinaatioina kuvattiin ihan kivasti päivän aikana, mikä sekin ilahdutti kovasti. Paras sarja, parhaat cossit. Nyt vaan oottelen innolla meijän shoottikuvia.

Tän erittäin lämpimän kuvaussession jälkeen slush oli tosi jees. Coni alko tulla päätökseensä ja hengailtiin hetki juttelemassa ihmisten kanssa ja lopulta lähdettiin kotiin. Autolle mennessä bongattiin vielä Iskä ja jäätiin hetkeksi purkamaan conia ja tulevia cossisuunnitelmia, mutta loplta heitin Ainon ja Ronsin himaan ja kotiuduin itsekin. Suihku oli erittäin ihana asia.





Desu on aina ollu mulle se kotoisin ja paras coni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Missään muussa ympäristössä tai yhteisössä ei oo ollu niin hyvä olla, ku Desussa ja toivon, että ainakin toiset 10 vuotta tätä jaksetaan pyörittää, aion olla sitkeästi mukana. Kiitos valtavasti kaikille jotka moikkasitte lyhyemmin tai pidemmin, kuvasitte mua ja kehuitte, olin tosi tosi tosi ilonen jokaisesta teistä. Arkeen paluu ei tunnu yhtään hyvältä ja ootan Traconia innolla, vaikkei se varmasti tuukaan Desun tasolle nousemaan. :'D Traconista tulee toivottavasti myös erilainen coni kuin ennen, koska toivon mukaan asun silloin itse Tampereella. Muutto ois syksyn pääasia, tuleepa koulupaikaa tai ei. Mulla on töitä tässä jäljellä noin puolitoista kuukautta, koska heinäkuun  lopussa olisi tarkoitus irtisanoutua ja ottaa uusia askelia elämässä. En malta oottaa.
Cossisuunnitelmia Traconiin myös löytyy jo, mutta niistä lisää muualla somessa.




Se liian kylmä vesi #pakollinendesumeme









Kiitos kun jaksoit lukea ja nähdään taas, viskon photari postauksia ja wipit tässä lähi päivinä!














Orion kuittaa~~
















perjantai 9. helmikuuta 2018

Ryhti on yliarvostettua - Magi Aladdin photoshoot


Moikka! 




Mua melkein hävettää julkasta mitään näin myöhässä, varsinkin kun sain Altsun kuvat tyyliin viikon sisään kesän Desusta. :__D Mut noh menköön. Palatkaamme hetkeksi kesään ja Desuconiin.

Cossasin vihdoin ja viimein Desun perjantaina Magin Aladdinia. Cossi ehti lojuu pari vuotta kaapissa odottamassa oikeaa hetkeä, ja vihdoin sen sieltä kaivoin päälle. Sauvankin väänsin viime hetkillä ennen conia. Mii oli ihana ja otti mulle muutaman oikein hyvän kuvan, tykkään tosi paljon näistä, varsinkin tälleen talven keskellä toivoa antavia kuvia. ^^'' Kaipaan vaan kesää ja valoa.














Ottakaa loppuun viel pari derppiä. ^^





Mitä on ryhti, en selvästi tunne käsitettä. :_D









Kiitos vielä Mii~~ 





Nyt oikeesti vaivun takas hiljaisuuteen, ellei viel Kancolle shootti kuvii ilmaantus, odotellaan niitä edelleen. ^^'''''''''' Yritän tänä vuonna alotella Desun cosseja hyvissä ajoin, et sais wip postauksiiki esim ennen conii, mut saa nähä, en lupaa, ku en kuitenkaan tee mitään ajoissa. :__D















Nähdään taas!~~~
























Orion kuittaa~~