sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Erinäisiä mörköjä erinäisissä vaatekaapeissa



Moikka ^^




Tässä teille taas todella sekavaa tekstiä, yrittäkää pysyä kärryillä.

Mä oon tässä lähihistoriassa harrastanut semmoista jännää juttua kuin kaapista tuleminen. Tää ei oo eka kerta, kun harrastan kyseistä mieleenkiintosta puuhaa, enkä mä toisaalta koe olleeni ihan kunnolla kaapissa koskaan. Tai niin mä oon kokenu, kunnes asiat konkretisoitu ja viime maanantaina lävähti naamaan aika tuntuvasti. 

Kaapista tuleminen on joillekki ihmisille aivan tuntematon käsite ja toisille taas niin arkipäivää, ettei sitä tuu edes ajateltua. Mä kuuluin näihin jälkimmäisiin ihmisiin. Mä oon ollu elämässäni useemmassa ku yhdessä kaapissa. Löytyy niin transkaappia, ku pankaappia, ku paria muutakin komeroa ja vaatelipastoa. Maanantaina avasin tähän mennessä vaikeimman oven ja ilmotin vanhemmilleni omistavani aivan ihanan ja upeimman tyty-yden, josta kiitän Jumalaa ja maailmankaikkeutta ja ties mitä korkeampia voimia joka päivä. Mä tiesin, ettei tää olis helppo ovi, mut se oliki vaikee ihan eri tavalla, ku mä olin aina kuvitellu. Hassu juttu, mutta munkin käsitys kaapissa oloon ja sieltä poistumiseen pohjautuu tosi pitkälti johonki teinileffoihin ja homokirjallisuuteen, siitä huolimatta, et oon ite lymyilly samoissa komeroissa vuosi tolkulla. 

Mä elän kuplassa. Mun kuplassa on ehkä viis heteroo ja miljoona homoo, siel on vähintää 25% seksuaalivähemmistöjen lisäks eri sukupuolivähemmistöissä. Jos mun pitäs nimetä mun kuplasta cis hetero, mä joutusin miettii hyvän hetken ihmistä josta olisin 100% varma et se kuuluu molempiin näistä lokeroista. Mun ei oo ikinä tarvinnu mun kuplassa tulla kaapista, mun ei oo ikinä tarvinnu olla täs kuplassa kaapissa, enkä mä oo ollu. Oon ollu avoin ja ylpee siitä asti, kun mä hyväksyin itse itseni. Se tapahtu pikku hiljaa, mut joskus kun mä olin ehkä 16 vuotias. Sillon mun ympärille alko kehittyä tukiverkkoa, turvapaikkoja ja lämmin yhteisö, joille mä minuna olin validi ja riittävä. Miten mä sit kuitenki koen tuleeni kaapista tän viikon maanantaina? Mua pelotti, mua pelotti vuosia ja mä olin hiljaa niille joista mä välitin kaikkein eniten, niille joitten reaktio merkkas mulle kaikkein eniten. Lauseessa "Mä en oo hetero" on neljä sanaa, paljon vokaaleja, sen pitäs olla suhteellisen helppo lause, mut ei se oo. Se on todella iso ja painava ja vaikee lause, kun sen vastaanottaja on sun perhe.

Joskus 11-12 vuotiaana mä olin ekaa kertaa kusessa naisoletettuun. Se oli mulle sen hetken painajainen, siitä alko matka jota mä en luojan kiitos ole kulkenut yksin, mutta siitä alko myös kivinen polku itseeni ja sinne mä jouduin menemään ihan yksin. Mä kielsin asian samantien. Mä kielsin sen vuosia, mä pakotin itteni tekemään asioita, joita mä en ois halunnu, koska mä olin varma, että pelkällä siedättämisellä tää menis ohi. No ikävä kyllä, voin kertoo teille, ettei seksuaalisuus toimi niin. Samaan aikaan mä aloin olla paniikissa myös toisessa kaapissa. Toinen seinä mun kaapista oli pinkki-kelta-sini-raidallinen ja toinen sini-vaaleenpuna-valko-raidallinen. Vähitellen ovesta tuli kelta-liila-valko-musta-raidallinen. Oon ennenki puhunu täällä, siitä miltä tuntuu olla muusu ja trans. Sen oven avaaminen oli ihan yhtä kamalaa avata, mut sen kanssa alko menee niin sietämättömäks, et sen avaaminen kävi paljon nopeemmin. Pan-kaappi pysy kiinni vielä pari vuotta tän jälkeen. 

Meillä ei puhuta asioista, ellei niistä ala systemaattisesti mainitsemaan. Meillä sisäistetään hitaasti. Porukoilla on edelleen opeteltavaa, siinä mitä on olla translapsen vanhempi. Välillä mua suututtaa valtavasti, se ettei kaikki mee jakeluun. Ei kukaan muu kun minä oo oikeutettu kokemaan jotain selittämätöntä elämisen vaikeutta, mä oon se joka on koko elämänsä tungettu yhteiskunnan toimesta väärään identiteettiin, mä oon se joka on jotunu tappelemaan tiensä päivänvaloon, mä oon se joka on joutunu ahistumaan siitä, että ihastuu "vääriin" ihmisiin, mä oon se joka on joutunu kamppailemaan itseinhon kanssa, koska mun kroppa kasvattaa muhun osia joita mä en haluais itteeni. Miks jollain muulla, olis oikeus sulatella asiaa kuukausi ja vuosi tolkulla, kun en mäkään ole saanut sulatella? Toisen saappaisiin on niin hiivatin vaikeeta astua suuntaan tai toiseen. Vanhemmat ei osaa asettua mun töppösiin, mutten mä osaa asettua niitten tohveleihin yhtään sen paremmin. Mulla ei oo harmainta aavistusta siitä, miltä tuntuu, kun joku ei ookaan sitä mitä on aina luullu, sen olevan. Musta koko ajatus, että pitää ensin kuvitella jostain jotain kysymättä sen jonkun omaa mielipidettä asiaan on aivan idiootti, koska mun kuplassa kukaan ei oleta mitään. Mun kuplan ulkopuolella ikävä kyllä on miljardeja ihmisiä, jotka ei toimi näin. Mun on vaikee asettuu niitten asemaan ja mä myönnän sen täysin. 

Mä välillä yritän tosi kovaa miettiä miltä mun elämä näyttäs, jos olisin cis, hetero ja Olivia. Mä oon viime aikoina kuunnellu Maggie Lindemannin biisiä Pretty girl. Se biisi on mulle täys mysteeri. Se biisi kertoo sellasesta ihmisestä, jollaseks yhteiskunta olettaa mua koko ajan, enkä mä pysty ymmärtämään siitä mitään. 

I can swear, I can joke
I say what's on my mind
If I drink, if I smoke
I keep up with the guys
And you see me holding up my middle finger to the world
Fuck your ribbons and your pearls
'Cause I'm not just a pretty girl
I'm more than just a picture
I'm a daughter and a sister
Sometimes it's hard for me to show
That I'm more than just a rumor
Or a song on your computer
There's more to me than people know
Some days I'm broke, some days I'm rich
Some days I'm nice, some days I can be a bitch
Some days I'm strong, some days I quit
I don't let it show, but I've been through some shit
I'm more than just a number
I'm a hater, I'm a lover
Sometimes it's hard for me to show
That I'm more than just a title
Or a comment going viral
There's more to me than people know


Mulla ei oo harmainta aavistusta siitä, millasta on olla nätti tyttö. Mulla ei oo harmainta aavistusta siitä millasta on olla ees tyttö. Mä en osaa lakata kuuntelemasta tätä, koska tää on yhä vaan niin kryptinen. Mä en tiedä millasta on olla hetero. Mun kollega sano, et jos sen lapsi kertos olevansa homo, se ois vaan vähän surullinen. Se ei ois surullinen homouden itsensä taki vaan, koska sen lapsen elämä olis vaikeempaa niin. Mut kun en mä edes tiedä miltä tuntus elää jonkun muunlaista elämää. 

Homoilta ja transihmisiltä kysytään tosi usein millon sä tulit kaapista. Se on vähän tyhmä kysymys. Mä tuun kaapista joka ikinen kerta, kun mä tapaan ihmisen joka ei tunne mua. Te voitte laskee ite kuinka usein te tapaatte uusia ihmisiä ja laskea siitä, sit karkeen arvion millon mä tuun kaapista. Uudessa työpaikassa, mäkkärin kassalla, lääkärissä, saadessani uuden kaverin... Joka kerta kun multa kysytään kuka mä oon, mä tuun kaapista. Joka kerta ku joku näkee mut, mä tuun kaapista. Se ei oo vaan sitä, että mä sanoisin, että oon homo tai trans. Joka ikinen kerta mun pitää käydä sama ahdistus läpi, yhä uudelleen ja uudelleen. Enkä mä tän kertomalla haluu, että alatte säälimään. En mä kaipaa kenenkään sääliä, mä haluun, vaan et ihmiset tiedostaa, sen ettei kenestäkään kuulu olettaa mitään, koska sä et ikinä tiiä, mitä sen ihmisen kaapissa oikeesti on. Sä en nää sen ihmisen kuplaan, älä siis oleta. Jos sä et oleta sun läheisen kuplasta mitään, sun ei tarvi käydä läpi kryptistä prosessia, jossa pitää sulatella sitä faktaa, ettei se ihminen ookaan se mitä sä oletit. Olettaminen on vaarallista, älkää olettako. 


Ei sillä, että te oletatte kuitenkin. Mä tiedän sen, mutta olettakaa vähän vähemmän. 


Mä oon pan ja trans. Ylpee muusu, joka pelkää ihmisä ja reaktioita, rakastaa läheisiään ja jolla on maailman hienoin tyty-yde. Mä oon onnellinen, mä tappelen asioistani, mut mä kestän sen. Joskus mua itkettää, joskus mua suututtaa, joskus mua turhauttaa, mut mä en oo yksin. Mulla on rakastava yhteisö mun ympärillä ja mä tappelen niitten puolesta siinä, missä ne tappelee mun puolesta. Mulla on veljii ja siskoi ympäri maailmaa. Mä en oo yksin, eikä sun tarvi kokee, että mä kulkisin sulle tuntematonta polkuu ihan yksin ja huolehtia siitä, koska en mä oo yksin. Mulla on joku joka silittää mua, mul on joku jonka kanssa mä nukahtelen mihin ja millon sattuu, koska mun alitajunta on sitä mieltä, ettei tässä tarvi ahistua mistään, olla varpaillaan mistään, tässä on hyvä ja turva, tässä voi nukkua. Se on tosi turhauttaa kesken animemaratoonien tho. Mut mä en oo yksin ja mä oon onnellinen tällasena kun oon. Mä oon vapaa.



Menkää Kiasmaan, siellä on villiintyny sateenkaarimuammutti. Sitä saa halata.









Orion kuittaa~~ 











lauantai 23. helmikuuta 2019

Wiccalaisuus Bakugon johdolla on virhe - Kirishima Eijirou ja kumppanit photoshoot


Moikka!



Meillä tosiaan oli Boku no hero academia ryhmäcossi Desucon Frostbitessa ja meil oli hurjan hauskaa! Laitoin tähän nyt lähinnä kuvia joissa itse olen, Mineta-kuvaa lukuunottamatta, koska en päätä muiden puolesta heidän yksityis kuviensa yms levityksestä. Selitin edellisessä postauksessa jo itse photaritilanteesta (menkää lukeen), joten mennään itse kuviin, pitäkää kivaa!

Kuvaaja: JJX Projekti

Kirishima: Minä
Kirishima 2: Draconis_art
Kaminari: Nuovu
Deku season 2: Fanny
Deku season 1: (lisään listaan heti, kun saan nimen käsiini) 
Uraraka: Jutta
Mirio(-Tintti): Eetu
Momo: Riikka
Mina: Jade
Bakugo: Halfassedprince
Todoroki: Rocketshipfuel
Aizawa: Murjo















Ja koska derppaus on kivaa :_D






Memeytys by me









Toivottavasti viihdyitte ja palataan taas! Kiri wippei viel ainaki luvassa toivon mukaan ennen kesän Desuu. :__D














Orion kuittaa~~ 















perjantai 22. helmikuuta 2019

Kirishima best boy nyt kahden kappaleen yhteishintaan! - Desucon Frostbite 2k19


Moikka!^^



Oon nyt pari conraporttii alottanu sillä kuinka hämmentyny oon siit, et mul oli cossit ajoissa valmiina, mut nyt ollaan teemalla plus ultra, joten oon ihan extra hämmentyny. Oikeest Kirishima oli valmis jotai kuukaus ennen conia! Niinku vau, oon ylpee. Ja kiitollinen, tosi kiitollinen itselleni joka raatoi kuin pieni eläin koko joululoma(utukse)nsa. Täl hetkel istun bussis kohti Helsinkii, mun jalka palaa, kosk nojaan sitä bussin patteriin ja mun aivot on jotenki tosi jumissa. 



Mitenkäs se Desu sitten niin?
Hassu juttu sikäli koko paska, että ekaa kertaa tulin Lahteen conin takia. Oonhan mä ennenkin Lahes conin takii ollu, mut tällä kertaa jouduin tulemaan Lahteen jostain sen ulkopuolelta. Ihan oli outoa moinen. Otin Treeltä mukaan Nuovun ja matkasimme perjantai iltapäivästä meille, tai siis mun porukoille. Mölls yllätti oikein olan takaa, se huutaa kaikille vieraille aina ties kuin kauan, mut Nuovust se oli vaan, et aha joku uus perheenjäsen selkeest. Koiramme on mennyt jotenkin rikki. Ehittiin syödä ennen conia, mutta jätettiin Lalls hakematta mein kyytiin, et kerettiin coniin viideks. Sori Lalls. Oikeest ei hätää, ei me sitä vaan julmasti feidattu, oli hänen oma päätöksensä, kun mein aikataulut ei ihan osunu. :__D Mulla oli perjantaina tosiaan siis Bongo Cat päällä ja Nuovun ja muutaman muun toverisen livistettyä avajaisiin, joita itse en edelleenkään harrasta, minä ja Rons istuttiin alas katselemaan autioitunutta metsähallia ja jatkamaan muutaman viikon kestänyttä Shadow hunters burgerointia. Malec on asia. Joku jäbä kävi tuijottamassa mua, kunnes totesin, että niin kyllä olen Bongo cat ja tilanne oli vähän random. Bongasin myös valtavan rintavarustuksen, mut joka kerta ku Rons käänty kattoo, se onnistu just kääntyy selin. Sama oli myöhemmin Nuovunki kohal ja varmaan yleinen käsitys nyt on et vaan hallusinoin. 

Avajaisten jälkeen kiidettiin Gorimin Hayao Miyazaki - Kuvakerronnan mestari luennolle. Luento oli vähän myöhässä, koska luonnoitsijan conimatka ei ollut ilmeisesti mennyt ihan suunnitellusti, mutta vähän tiivistettynäkin pidin luennosta kovasti. Miyazaki on loistava, rakastan sen leffoja niin kovaa ja luento oli mulle ainakin tosi informatiivinen, sekä luennoitsija mukava kuunnella.
Luennon jälkeen meil oli suunnitelmis vaan joskus myöhäisillasta käydä musavisas toteemas perinteikkäästi et katotaa liian vähän animea, mut muuten loppuillalle ei ollu suunnitelmia. Mä pyysin Nuovuu ottaa must pari kuvaa todisteeks cossista ja samalla mä avuliaasti tarjosin kuvauksellista osaamattomuuttani muutaman toverin ja heidän toveriensa ryhmäkuvan ottamiseen. Lisäksi kalastin Ainon jotta sain sille lateksin lainaan. Tavattiin tuttuja ja haahuiltiin, kunnes oltiin tylsistyneitä ja vilkastiin mitä luentoja ois vielä tarjolla. Olin jo aiemminki aatellu meneväni Elinan nahkaluennolle, mut oltiin aateltu, ettei ehkä kuitenkaan. No kuinkas kävikään, sinne me päädyttiin kuitenkin, eikä ollut minkään moinen huono valinta. En varmaan ettisistä syistä tuu käyttää aitoo nahkaa cosseissani, mut Elinaa on aina kiva kuunnella ja luennolla sattuneista syistä oli myös paaaaljon asiaa jota en tienny, joten se oli kans tosi kiinnostava.

Lopulta todettiin, et ollaa liian väsyneitä yhtään mihinkään ja kalasteltiin Lalls. Jätettiin sit musavisa suosiolla väliin, kun ei me ihan oikeesti olla katottu tarpeeks animee, joten mentii vaan kaikki kotiin. Minä ja Nuovu mäkkärin kautta. Yks vanha kollega osotti tunnistavansa ja koska oon nolo ja tulin conista, tervehdyksest dabbasin sille. Juuh. Onneks sentää olin ottanu peruukin pois ja piilottanu kissankorvat.
Samana iltana tai ennemmin yönä Nuovun jo nukahdettua, multa ois saatettu tulla hakee yks patja, mitä jouduin vähän selittelee porukoille, mut lopult näin ei tapahtunukaan ja mäki pääsin nukkumaan. Nukuin kyllä harvinaisen huonosti taas, mut pistetää se vaihteeks conijännän piikkiin.




Lauantaina herättiin virallisesti kaheksalta. Mä olin heräilly koko yön, että tarkkaa varsinaista heräämisaikaa on paha mennä sanoo, mut herätys pimputti kaheksalta. Tarkotus oli olla puolstoist tunnis valmis ja hakee Rons ja olla kymmenelt conis. Jännä juttu, mut ei oltu. Olin aatellu et pelkkii piilareihin tarvis varaa ainaki puol tuntii, mut oikeest ei sit vaan saatu itteemme ylös. Piilarit sain kuitenki silmii ennätyksellisesti kymmenes minuutis, joten ne ei onneks enää venyttäny aikatauluu entisestää. Lopult oltii conis vaan puolisen tuntii ajateltuu myöhemmin ja eka ohjelma johon piti keretä oli vast puol kolme ni eipä se haitannu. 
Bongattiin autolta Sibbelle matkalla jo Jutta ja Eetu, jotka kuulu mein pieneen Boku no hero academia ryhmään. Riipasin narikassa puuttuvat cossin osat päälle ja oltiin aikeissa ottaa nopee peiliselca ja hiippailla myyntipöydille ja kirpparille. Peilejä tosin oli lähellä vaan yks ja se oli varattu, mut onni onnettomuudessa kyseessä oli muita bnha cossaajia, joten päädyttiin bondaamaan samantien, otettiin pari selcaa ja liipastiin jonkin moisen smalltalkauksen jälkeen sinne myyntipöydille. Minä upotin heti kättelyssä parikymppia Kanan avaimenperiin kirpparilla ja bnha vasta julkaistuihin kahteen ekaan suomipokkariin myyntipöydillä. 

Ängettiin samaan syssyyn myös taidekujalle ja jotakuinkin saatiin koluttua sekin läpi, mut en ihan hirveesti jääny selailemaan kansioit yms, kosk siel oli ihan tosi ahdasta ja kaikki käveli mun olkahärpäkkeit päin. Otin ne jossai kohtaa suosiol irti, mut kosk ne sit vaan hengas mun käsivarrel, ne tipahteli koko ajan ja halusin vaan pois sielt. Jokatapauksessa rahaa sain kyl uppoo tähän mennes jo ihan kiitettävästi. Saatiin koottuu meijän loppuryhmäkin kasaan ja bongattiin jo aiemmin mainitsemiani bnha cossaajia ja otettiin uutta selcaa. Tän jälkeen minä, Nuovu ja Rons lähettii kauppaan ja muu ryhmä taidekujalle takasin yms. Haettiin kolmisin ruokaa ja leiriydyttiin ylimälle parvelle syömään. Multa irtos yks magneetti peruukist ja jouduin säätää sen kans, mut se nyt ei onneks ollu mikään iso asia. Tai oli tavallaa, jos se ois esim tippunu jonnekki, mul ei ois enää pysyny maski pääs, mut se vaan irtos maskin mukana ku halusin syyä maskitta. 




Meil oli photari sovittuna puol kolmeks, joten kalasteltii mein ryhmää taas kasaan ja kysästiin aiemmin löydetyiltä Bakugolt ja Todorokilt, haluisko neki tulla mein photariin. Meilt puuttu hahmoi ja tyypit vaikutti hyvilt, joten miksipä ei. Toverit tuli ilomielin ja otti myös kaverinsa mukaan, joten me lisäännyttiin aika räjähdysmäisesti. Meil oli sit myös tuplahahmoi Dekust ja Kirishimast. Olin jo vähän iik ääk paniikki sen toisen Kirin takii, mut tyyppi osottautu ihan törkeen softiks ja mukavaks ja voi että. Se oli Bulgariasta ja oisin kovasti halunnu kysyy miks ihmeessä se on päätyny coniin Suomeen keskel talvee, mut en saanu tilaisuutta. :_D Oon ilo mein yhteiselcast tho. En yleensä tykkää jos mun hahmoo on tuplana, mut nyt oon vaan tosi onnellinen et näin kävi. Mein kuvaaja onnistu hetken harhailun jälkee löytää meijät ja päädyttiin metsähallin nurkkaan. Lokaatio nyt yleisesti ei ollu ehkä paras mahdollinen, mut minkäs talviconissa teet. Vähän ollaan jo mietiskelty nyt conin jälkee revanssii kesän Desuun, et sais ulkokuviiki, mut katellaan kuin käy. Meihin satunnaisesti integroitu myös ohikulkevii bnha cossaajii ja meil oli vaan tosi kivaa! Muutamii ihmisii mein oman kuvaajanki lisäks kävi ottaa kuvii ja pyys videoit. Jälikäteen ajateltuna se oli toisaalt vähän ikävää, kosk mein oma kuvaaja joutu odottelee meitä yms, oisin halunnu et oisin huomioinu ees ite hänet paremmin, mut oli paljon ihmisii ja hirvee härdelli ni mäkään en koko ajan tajunnu mitä tapahtuu. Joka tapauksessa saatii tosi hyvii kuvii ja pidettiin hauskaa, sekä kenties saatii oikeest uudestaankin tavattavia tovereita! En oo iki aikoihin tehny kaverei coneis, joten tää oli tosi jees!
Photarin tuotoksii laitan lisää erillisee postaukseen.~


 
© @JJX Projekti


Photarin jälkeen mietittiin aikatauluu uusiks. Oltiin haluumas puol kuudeks Jussi Karin ahdisteluluennolle, mut mietittiin missä välissä on järkevintä vaihtaa vaatteet. Oltii aateltu, et vast luennon jälkeen, mut tultii lopult kuitenki siihen tulokseen, et vaihetaa iltabilelookeihin jo nyt. Tää oli ihan hyvä päätös lopult, vaik oisin mielelläni ollu Kiri vielä hetken. Mentii mein ydin porukal Eetun porukoitten kämppään, jossa muut tilas pizzaa ja minä ja Nuovu meikattiin. Vedettiin casual random fauni-lammas-paricossilla, josta ei tullu otettuu ees yhtä vähän epäselvää selcaa ihmeempää kuvaa. Muut jäi vielä odottelemaan pizzojaan, kun me kaksi ja Rons päätettiin hilpasta jo takasin Sibbelle ja varaamaan ainakin itsellemme kunnon paikat otaksuessamme Jussin vetävän taas salin täyteen. Ei me ihan väärässä oltukaan, mut jotenki mein riville ei istunu ketään ja kesken luentoakin paikalle hiippailleet osapuolet squadistamme saivat hyvät istumapaikat.
Luento itsessään oli tosi hyvä ja mielenkiintonen. Olin tottakai vähän pihal ku puhuttii lakipykälist, mut opin paljon uutta ja Jussi nyt vaan on aina hyvä, ykskään luento ei oo huono ollu. Ero ehkä aiempiin luentoihin oli, ettei huonoja vitsejä ollu tungettu ihan joka väliin, mikä nyt oli ihan ymmärrettävää luennon aiheen vakavuus huomioon ottaen, mut ei kyseessä mikään paatos ollu, kyllä me naurettiinkin! :__D 




Luennon jälkeen me jakauduttiin kahteen ryhmään ja Rons lähti kotiin jaksamatta tulla iltabileisiin. Minä, Nuovu ja Riikka (mein ryhmän Momo) mentiin lähi s-markettiin ja autolla Mössölle ja loppuryhmä Eetua lukuunottamatta meni keskustammaksi kauppaan (syystä jota minä en tiedä) ja käveli itse Mössölle. Mentiin Jaden (Mein ryhmän Mina) pojuyden siskon kämpälle, joka oli siinä melkeen Mössön yläkerrassa alottelemaan, joskin minä autollisena pitäydyin pepsissäni ja tonnikalakolmioleivissäni. Movestachen alottaessa oltiin saatu ittemme avaimensa Eetun porukoille unohtanutta Riikkaa lukuunottamatta itse bilepaikalle. Moikkasin narikassa Hemulia, vanhaa lapsuudenystävääni, joka sattuu olemaan Mössöllä töissä ja muiden valuessa tanssilattialle jäin jälleen ylätasanteelle katselemaan muiden menoa. Movestachen ja Purellelmoven välissä muut pinkas takasin sinne kämpälle nautiskelemaan lisää litkuja mun ja Nuovun jäädessä Mössölle. Bongattiin pari tuttua ja tanssityttöjen alkaessa ängettiin nojailemaan kaiteisiin tanssilattian ympärillä. Tanssitytyjen jälkeen alettiin olla väsyneitä ja todettiin, ettei jakseta jäädä enään pidemmäksi aikaa kun kiinnostavimmat esiintyjät tuli nähtyä ja livahdettiin autolle ja kotiin. Kotona oli pizzaa ja nukkuminen oli hyvästä, mutta kieltämättä menetimme jonkin verran hauskasta mistä ollaan kuultu nyt myöhemmin conin jälkipyykkiä selviteltäessä. Aiemmin mainitsemani Bakugo oli lyöttäytynyt takaisin bnha squadimme seuraan ja alkoholilla oli osuutta erinäisiin olotiloihin ja tapahtumiin yöllä ja aamulla, enkä tiiä oonko vaan onnellinen etten ollu paikalla vai vähän pettyny, et oon joutunu vaan kuunteleen juttuja ja saanu puhelimeni täyteen epämäärästä kuvamateriaalia. :----D




Sunnuntaina oltiin conissa jopa sillon ku kuulu. Aateltii et mennää samantien taidekuja läpi, ku eihän nyt niin ajois viel muit siel ois. Juu eipä. Ei saatu käytyy sitä ees kokonaan, kosk liikaa ihmisii ja yh, mut säästimpä ehkä ainaki rahaa. Taidekujan jälkeen Rons ja Nuovu meni amv-kisaan, johon ite en jaksanu vaivautuu, joten jäin yksin. Bongasin edellisen päivän bnha cossaajii, mut koin jotain sosiaalist kykenemättömyyttä, kosk olin eri cossis, joka oli juosten kustu, enkä uskonut, et oisin ollu yksinäni tarpeeks kiinnostava, etten ois ollu vaan häiriöks, joten katselin vaan kaukaa. Tyhmää joo I know, mut minkäs teet.
Lopult sain seuraa ku Eetu ja Jutta ilmaantuivat paikalle. Lähettiin Jutan kans uudestaan taidekujalle ja pyörähdettiin muistaakseni myyntipöydät ja kirppariki uudemman kerran. Saadessamme toverimme takaisin amv-kisasta jakauduttiin jälleen ja minä, Nuovu ja Rons lähdettiin taas ruoka mielessä kauppaan. Tän jälkeen lähinnä haahuiltiin millon milläki kookoonpanolla, otettiin pikanen photari sunnuntain mainoshahmoryhmästämme ja lopulta conin päätteeks mentiin kuuntelemaan Tarinankerronta shounen-sarjoissa. Luento olis ollu tosi jeba ja olihan se informatiivinen, mutta luennoitsijalla oli välillä ongelmia jotenkin saada asiansa tiiviisti ilmaistua, eikä yleisössä pätijöiden päteminen väleissä edistänyt tätä yhtään, kun luennon pitäjältä katkeili ajatus ja muutamaanki otteeseen joku huuteli jotain, mihin pitäjä totesi, että niin olin just tulossa tähän. Olis kauheen kiva, jos yleisökommentit otettas vasta loppuun ja annettas luennon pitäjän pitää asiansa rauhassa. Toki jos kysytään jotain, ni sitte asia erikseen, mut turha päteminen pätemisen ilosta on vaan turhaa. 

Luennolta minä ja Nuovu hipsittiin autolle ja ajettiin himaan keräilemään tavaramme, jotta kerettiin takas Tampereelle lähtevään bussiin.



 

Coni oli paras pitkään aikaan. Tracon oli mulle vähän meh nyt viimeks, ei mitenkään kriittisesti, mut semmoi niin perus, et nyt ku tapahtu kaikkee jännää, ni pienetki asiat nosti fiilist ihan hurjasti. Oon tosi tosi onnellinen uusista ihmisistä, toivon et tutustuttas kunnol, mut vaik niin ei käviskää, ni oon tosi ilo, et sain mahtavan viikonlopun!!! Mulla kans pysy cossit kivasti kasassa, Kirist ei hajonnu mitään ja no kahest muustakaan ei hajonnu, mut niis nyt ei ollu ite tehtyi osii Bongon korvii lukuunottamatta, ni nii. Kirin kengät kyl kastu, mut en tullu kattoneeks jäiks siit pysyviä vaurioita. Ainoo mihin olin kunnolla pettyny oli ruokakojujen tarjonta. Ostin tälläkertaa vaan slushin, kosk kaikes oli korianterii tai punast lihaa. Saatanan korianteri.




Conloottia (Mangat ja Elontaipaleen käyntikortti tosin jäi täst kuvast epähuomios pois :(( )



Huuuuurjan iso kiitos kaikille, jotka tavalla tai toisella, edes nopeella moikkauksella oli osa mun viikonloppua, ootta hienoja! ^^








Bnha photarin tuotoksia seuraavassa postauksessa! Wipitkin Kirishimast on työn alla, joudun vaan venaa, et pääsen seuraavan kerran Lahtee, kosk jätin cossini sinne ja unohin ottaa wip kuvii, ni pitää kuvailla sitä teille viel ennen ku pystyn laittaa wipit.
:-D









Kiitos kun kävit ja nähdään pian!









Orion kuittaa~~











maanantai 31. joulukuuta 2018

2018


Moikka~~



Jokavuotuiseen tapaan alkas oleen vuosikatsauksen paikka. Samalla kaavalla kun ennenkin, koska oon tylsä, eli alotetaas coni ja cosplayvuoden tarkastelulla. 


Desucon Frostbite



Frosti totuttuun tapaan oli mun vuoden eka coni. Olin valtavan huojentunu ja onnellinen, koska sain conin töistä vapaaksi ja kolme päivää meni maailman nopeiten. Frostissa ei lopulta tapahtunu mitään kovin ihmeellistä, se vaan oli kaikessa yksinkertasuudessaan törkeen hyvä irtiotto työarkeen, johon olin just vasta tipahtanut. Mulla oli kolme cossia, kaikki Peteriä/Spider-manii, paricossattiin Lallan kanssa ekaa kertaa yhessä. Ollaan alotettu cosplay samassa conissa 2012, mut silti ei olla ennen tätä cossattu yhessä, mikä on tosi outoo. Tai ei oikeestaan, kosk mein animemaku on tosi erilainen, mut silti vähän outoo. 

+
Marvel paricossi
Irtiotto mäkkärin kassalta

-
Cossi alko hajoilla vähän ennen aikojaan
Mut jouduttii kantaa kauppaan, kosk ulkona oli sohjoo, enkä voinu kävellä siel Spidyn kengillä




Desucon


Pääsykokeitten jälkeen sai vetää syvään henkeä ja sukeltaa Desuun, mikä oli taas oikein mainio irtautuminen kaikesta ahdistavasta arjessa. Mulla oli korvan keloidin leikkaus siitä seuraavalla viikolla ja muitakin ahistavia juttuja, joten Desussa oli tosi jees nollata aivot. Cossisuunnitelmat muuttu kesken conia, Spidy sai paljon paljon enemmän huomiota ku frostissa, mistä ilahduin valtavasti ja sain uusia tovereita! Pääsin myös taas kuvaamaan muiden cosseja ja Harmaavarpunen cossas mulle parasta Iskää, meijän Starker photari oli kaikessa tuskassaan conin lempiasioita. Kävin myös iltabileissä ekaa kertaa vuosiin ja sunnuntaina vihdoin sain todeksi pitkäaikasen haaveen Hoozuki no reitetsu ryhmästä.

+

Spidy-Tony paricossi ja Hanin ottamat upeet kuvat
Photarikuvaaminen
#Helvettigoals
Uudet toverit
Bongasin yhden mäkkärikollegani ja sain tietää, etten ollutkaan työpaikkani ainoa ernu

-

Hukattiin upee Kapu cossaaja, eikä päästy kehumaan sitä :(





Tracon



Tracon oli mun vuoden viimenen coni. Erilaisen edellisiin verrattuna siitä teki se, että olin muutama viikko ennen tapahtumaan muuttanut Tampereelle. Oli hassufiilis, kun ei tarvinnut lähteä kauas coniin, eikä lähteä conin jälkeen kauas kotiin. Sain ylipäätään nukkua kotona, minkä ois voinu kuvitella tosi hyväks asiaks, mut nukuin kyl tos huonosti perjantai-lauantai välisen yön, tiedä sitten mistä syystä. Yhteensä jollain alle kahen tunnin unilla mentii, mutta ihan hyvin pärjäs iltaan asti. :D
Pääsin vihdoin kuuntelemaan HotAnimeBoyzii ja Traconis oli ihanan paljon tanssiesityksii. Pääsin kans taas kameran taakse Jansin kaivatessa kuvia cossistaan. Meillä oli oikein kelpo Läpälöpö ryhmäcossi ja harhailtiin cosseissa stockalle, mikä oli aika kamalaa.

+

Viihdyin cossissani, vaikka kyseessä oli naishahmo
Pääsin bondaa ihmisten kanssa
HotAnimeBoyz

-

Lapsi joka tuli tenttaa meilt pokemoneja ja dc hahmoja ja yritti tarttuu mua peruukista
Kynsilakan metsästys Stockalla





Kaiken kaikkiaan vaikka conivuosi oli tosi lyhkänen, kävin vaan desut ja traconin, vaikka muitakin oli vähän mietiskellyt, oli tää oikein kelpo vuosi! Ennen kaikkea oon tutustunu uusiin ihaniin ihmisiin, ootte tärkeitä kaikki!

Sitte otetaan vuoroon cossipuoli menneestä vuodesta. Mulla oli yllättävän paljon cosseja vähäisessä coneissa käymysestä huolimatta. Ei sillä, että niistä vajaa puolet oli pelkkää Spider-manii. :__D Kaiken kaikkiaan cosseja kerty kokonaista kahdeksan, joista pari vähän isompitöisempiä, sitte semmosia helpohkoja muutama ja yks ihan puhtaasti kaappicossi.


Hello Kitty Peter Parker



Hello Kitty Peter oli maailman helpoin. Tilasin paidan suoraan netistä, koska olin laiska, enkä luottanu siihen et osaisin maalaa tarpeeks siististi kankaalle. Housu kangasta jouduin vähän metsästämään, eikä se lopulta oo ihan identtistä ku mitä leffassa Tom Hollandin päällä nähdään, mutta kun sitä kyseistä kuosia ei enää valmisteta, niin ei sitä saanu enää mistään. Helppo ja kiva perjantaicossi.


Spider-man Homecoming




Spidy mulla oli päällä yhteensä kolme päivää koko conivuodesta. Frostissa yks ja Desussa kaks. Eka cossi ikinä jota oon käyttäny kunnolla useemmin ku kerran, eikä varmasti jää tähän, rakastan olla Spidy. Meijän paricossi ja photari oli Desussa best ja sain Spidyn myötä uusiakin kavereita ja paaaaljon kehuja. Vähän puuttellinen hämishän tuo on, mutta ehkä mä joskus jaksan tehä toisen version.



Peter Parker Civil War



Helppo ja nopee. Paita kans netistä, tosin alkujaan ihan vaan itelleni arkikäyttöön. Ei sillä, etten ois varmaan jaksanu sitä ite tehä sillonkaan, jos oisin sen alunperin cossiin ajatellut, koska toi kuva on vaan iso ????. Huppari on sama, kuin Homecoming Spidyssä ja muuten vaatteet omasta kaapista, joten ei paljoa vaatinut. Helppo ja kiva, ei kovin tunnistettava, eikä välttämättä saa uusiokäyttöö, mut ihan jees!



Casual Kirishima



Kirishima oli nopee kasaus iltabileitä ajatellen. Kaappicossi vaan, mukava päällä ja makso mulle lähinnä peruukin hinnan. Satuin vaan ennen Desua kattomaan Bnha ja oli sitä parasta poikaa pakko jossain muodossa cossasta samantien.


Nasubi




Mulla ei Nasubista oo yhtäkään yksityiskuvaa, joten ainakin Nasubin photoshoottaaminen ois vielä tulevaisuuden toteustuslistalla. Jokatapauksessa Nassu oli helppo ja nopee tehä, meillä oli paras ryhmä ja meist otettiin paljon kuvia. Oon varmaan kolme vuotta, ellen enemmänki jo haikaillu Hoozuki no reitetsu-ryhmän perään, joten tää oli muy bien!



Kanan Matsuura


Toinen vuoden vähän suurempitöisistä puvuista. Viihdyin hyvin, rakastan Kananii ja meil oli varsin sievä ryhmä! Mua ei kuvattu paljon mitään, tiedä sitten eikö ihmiset vaan tunnistanu, kun kuulema muita mein ryhmästä kyllä kuvailtiin. Samapa tuo tho. Tykkään Kananin peruukista tosi paljon ja koko cossi ylipäätään onnistu tosi hyvin ja oon ylpee itestäni! Kanan myös ainakin toistaiseksi johtaa twitterissä vuoden onnistunein cossini - kyselyssäni. Homecoming Spidy hyvänä kakkosena.


Yurio



Yurio oli tosi kiva tehä ja sain paljon kehuja sen ollessa kesken, mutta vastoin kaikkia odotuksia Yurio oli aika tukala pitää päällä. Tekonahkahihat oli virhe, vaikka ne kivalta näyttikin. Mun peruukki ei kans ollu mikään yheistyökykysin ja vihasin mun naamaa. Mun piti cossaa Yurioo Desussa, mut luojan kiitos en, koska oisin paahtunu kuoliaaks. Ikävä kyllä, että cossin siirtäminen Traconiin aiheutti sen, etten ollu Yurio fiiliksissä enää silloin, kuin jos oisin cossaanut Desussa. Paita on valmiina tilattu ja kaikki muu takkia lukuunottamatta omasta kaapista, että mikään super vaikea ei ollut, Saa nähä päätyykö vielä päälle, ehkä joskus.


Jack Frost



Jackin piti olla mulla Frostissa sunnuntaina, mutta lopulta se olikin mulla päällä vaan photarissa. Lähtökohtasesti se olikin pelkkä photaricossi, mutta jossain kohtaa meinasin sitä tosiaan frostiin, mutta lopulta se pysyki kuitenki vaan photaricossina. Oli kyllä hyytävä photari. Joskus haluaisin Jackin vielä conikäyttöönkin!


Semmosta. Ihan kelpo cossivuosi, ei siinä. 2018 on ollu käänteentekevä vuosi siviilielämässäkin. Tänä vuonna pääsin kattomaan Drag Race queeneja livenä Werq the worldissa ja Biancaa omassa showssaan pari kuukautta myöhemmin. Päätin ensimmäisen virallisen työsuhteeni ja muutin omilleni toiseen kaupunkiin. Hankin uuden työn ja elätän itteni. Mun korvasta leikattiin keloidi vihdoin suurimmaksi osaksi irti ja vaihoin nimeni virallisesti Orioniks. Tutustuin aivan valtavan hienoihin ihmisiin, kuten esimerkiksi tuorehkoon parisuhdeihmiseeni. (Moi äiti ja iskä ja kaikki sukulaiset, joille en oo asiasta maininnu, jotka sattuu tän lukee :--D). Oon kattonu hyviä animeita, syöny hyvää ruokaa, käyny Turussa, tehny vitusti töitä, yritin päästä kouluun ja epäonnistuin. Oon ettiny itteeni, koska niinhän välivuodella tehdään ja oon oppinu hyväksymään itteni sellasena ku oon. En enää tunnista itteeni vanhoista kuvista, koska oon vihdoin hylänny kaikki toksiset asiat joilla yritin piilottaa itteeni vuosia. Oon ikävöiny ja iloinnu, itkeny ja hajonnu palasiks. Infinity warista toipuminen vei aika kauan, mutta Marvel vuosi on kyllä ollut runsas ja hyvä. Paitsi Thanos. Thanos ei oo hyvä. Oon yrittäny sitä ja tätä ja epäonnistunu, oon vajonnu syvemmälle ja noussu taas vähän enemmän kohti pintaa. Oon halunnu huutaa maailmalle ja oon löytäny takapihaltani järven. Oon oppinu käyttää busseja ja löysin mun animewaifun, Kanan on paras. Oon etääntyny toisista ja lähentyny toisten kanssa, oon hengittäny ja meinannu tukehtua, oon säikähtäny ja pelänny, oon nauranu ja ollu pieniä hetkiä onnellinen. 







Ens vuodelta toivoisin koulupaikkaa, vähemmän ahistusta ja enemmän onnellisia hetkiä. ^^''




Hyvää uutta vuotta kaikille!!!











Orion kuittaa~~~~