kira kira hikaru, osora no hoshi yo ^^

soi päässä tuiki tuiki tähtönen japaniksi :3 kira kira hikaru, osora no hoski yo, mabataki shite wa, minna wo miteru, kira kira hikaru, osora no hoshi yo.
joo myönnetään että kuuntelen lastenlauluja youtubesta japaniksi <;D
mutta ihan teitä tylsistyttääkseni (kjäh kjäh >:D) kirjotan tähän yöllä kirjottamani novellin, koska muuten mulla ei ole mitään kirjotettavaa, tänään kun ei oo tapahtunu kertakaikkisesti mitään. :)

Cafe love <3
Olimme kävelleet sinä päivänä paljon. Minulla ei ollut varaa mennä muun retkiryhmän mukana kylpylään, joten sain muutaman tunnin aikaa kulkea keskustassa. Lähdin kävelemään ja vähän ajan päästä löysin etsimäni, pienen manga ja anime aiheisen kahvilan. Otin kahvin nomparelli kermavaahdolla ja istuuduin yhteen pöytään. Kaivoin laukustani piirustuslehtiön ja kynän hörppiessäni kahvia. Pieni kahvila oli kodikas ja kahvi hyvää, siis täydellinen paikka piirrellä jotakin söpöä.Alon hahmotella henkilöitä paperille, sitten vahvistin luonnokset ja aloin piirtää yksityis kohtia. Säpsähdin hieman kun kuulin ystävällisen äänen kysyvän:
-onko tässä vapaata ?
Nostin katseeni paperistani ja katsoin syötävän suloista poikaa, joka osoitti minua vastapäätä olevaa sohvaa.
-juu. vastasin hymyillen. Poika istuutui ja hörppäsi omaa kahviaan. Vilkaisin poikaa. Hän hymyili minulle ja jäin hetkeksi tuijottamaan hänen suloista hymyään.
-mikä sun nimes on? poika kysyi.
-ai häh siis joo, Aoko. Takeltelin.
-sulla on kiva nimi, mä oon Arthur. Mitä sä piirrät ? Hän jatkoi ja yritti kurkkia pöydän yli pystyyn nostamaani lehtiötä. Käänsin piirroksen Arthuriin päin. Hänen tutkiva katseensa kiersi pitkin paperia, tunsin punan nousevan kasvoilleni.
-vai että tälläistä nuoret naisen alut piirtelevät kahviloissa. hän nauroi. Nyt tiesin että olin varmasti punainen kuin paloauto. Jatkoin piirtämistä. Arthur nojautui eteenpäin ja otti kahvini. Katsoin hämmentyneenä kun hän joi kahvini loppuun ja iski tyhjän mukin pöydälle.
-yh, ei kannattaisi piirrellä jos on tilannut kahvin. Olit päästänyt sen kylmenemään. Arthur virnisti ja nousi pöydästä, käveli tiskille ja tilasi kaksi uutta kahvia.
-voin kyllä maksaa takaisin. Kiirehdin sanomaan kun hän toi kahvit pöytään.
-älä suotta, mä maksan. Arthur sanoi hymyillen. Ryystin kahviani varovasti tuijottaen samalla häntä.
Arthur nousi taas pöydästä. Tällä kertaa hän käveli kahvilan perälle ja jäi tutkimaan kahvilan manga valikoimaa. hän otti mangan, käveli kassalle ja maksoi, käveli pöytään ja alkoi lukea.
-Naruto. Etkai väitä että säkin olet narutardi ? kysyin hölmistyneenä.
-En väitä, mutta olen kuitenkin. Arthur naurahti. Huokaisin syvään ja pudistin päätäni.
-olen oikea narutardi magneetti. naurahdin.
Samassa huomasin katsoa kelloa. Viisitoista yli kolme.
-voi apua! huudahdin ja ponkaisin pystyyn. Arthur nosti katseensa kysyvänä minuun.
-minun on nyt aivan pakko mennä. sanoin anteeksi pyytävästi.
-minne? Arthur kysyi.
-minua odotetaan. Tulin tänne yhden ryhmän mukana ja tässä oli shoppailu aikaa ja tulin tänne ja olen jo vartin myöhässä sovitusta paluu ajasta. Selitin tunkiessani lehtiön ja kyniä laukkuuni.
Arthur nousi ja työnsi mangan takkinsa taskuun.
-mistä lähdette, voin saattaa sinut. hän sanoi ja ojesni takkini sohvalta.
-no käyhän se. vastasin hymyillen.
Huikkasimme kiitoskset tiskin takana seisovalle myyjälle ja lähdimme ulos kirpeään pakkas ilmaan. Lähestyessämme linja-auto asemaa jossa olimme sopineet tapaavamme kolmelta, huomasin Arthurin mielialan muuttuvan hiukan. Juuri ennen aseman ovia hän seisahtui. katsoin häntä kysyvästi.
-öh, tuota, tämä voi kuulostaa tökeröltä kysyä, mutta oletko sinkku ? Hän kysyi vaivaantuneena.
-olen...vastasin hiukan hämmentyneenä kysynyksestä.
-toivottavasti et kauaa. Arthur kuiskasi, vetäisi minut lähemmäs itseään, kietoi kätensä ympärilleni ja painoi lämpimät huulensa omilleni. Se oli suudelma täynnä intohimoa ja lämpöä. Samassa takaamme kuului huuto.
-Aoko ala tulla jo. olet jo puolituntia myöhässä!" Siinä silmän räpäyksessä Arthur päästi irti ja katsoi taakseen.
-juu juu tulen tulen! huusin takaisin ja käännyin katsomaan vielä poikaa. Hän näytti surulliselta. Kaivoin ripeästi piirustuslehtiöni ja repäisin palan piirustuksestani. Kirjoitin nopeasti numeroni lapulle ja työnsin hänen käteensä..
-nähdää. sanoin ja katsoin kun hymy nousi Arthurin kasvoille. Hän halasi minua vielä kerran ja kuiskasi:
-kiitos.
Sitten minä ryntäsin asemarakennukseen, hänen jäädessä vilkuttamaan virnistäen samalla onnellisena.
The End <3

Siinä teille novelli, heippaa ^^~