torstai 25. lokakuuta 2012

mistä ihmiset oikeesti repii näit otsikoita ?!?!?!?

joo totanoin mitäpäs täs...yrittäny taas tuloksetta ettii talvitakkii ja kenkii ja säätäny taas vaihteeks kaikkee tyhmää with Will :D Pellervo-pallosta ja jenni naikkosesta tulee kyllä vielä legenda XD
Sit mä tein tänään mun huppariin kissasn korvat ^^ ja kävin mummilla...äää miks mul ei oo taaskaan kirjottavaa ???
huomenna sit Lallalle :)))
haluisitteks te taas yhen novellin?..no saatte vaikkette haluiskaan >:D
tää on siis yks viime keväänä koulus kirjotetuist novelleist. ;)


 Sisään kääntynyt sydän

-Olisi sittenkin pitänyt kerrata koealue edes kerran. Toni mutisi katsellessaan äikän kokeessa komeilevaa seiskaa. Hän vilkaisi vieressään istuvaa Saraa, joka toljotti koepaperiaan kuin katsoisi sen läpi. Kymppi. Tavallista Saraa. Hän oli hiljainen ja ujo, mutta hänellä oli taito muistaa kaikki näkemänsä pikkutarkasti ja hän oli erinomainen kirjoittaja.
Toni ja Sara olivat olleet samalla luokalla ala-asteesta lähtien, joten Toni tunsi Saran melko hyvin. Sara oli huolimaton lähes kaikessa muussa paitsi kirjoituksissaan ja hän kirjoitti aina ja kaikkialla. Huonona puolena asiassa oli vain se että se johti usein siihen että hän oli paljon yksi. Toni tosin seisoskeli usein lähettyvillä, mutta Sara ei ollut näyttänyt edes huomaavan hänen jatkuvaa läsnäoloaan ja olan yli kirjoitusten lukemista.
Santtu kurkottautui pulpettinsa yli nähdäkseen Tonin kokeen.
-jaa että seiska. hän totesi.
-no, mitäs itse sait? toni kysyi
-kuus puol. Santtu irvisti.
Tunti kului kokeen tarkastuksessa ja oppilaat pääsivät tunnilta kymmenen minuuttia normaalia aikaisemmin. Toni valui muiden mukana ulos luokasta ja alkoi vetää takkia päälleen ja jäi viimeisenä naulakoille. Nostaessaan reppuaan lattialta hän huomasi joltakin tippuneen lapasen. Se oli Saran, siitä Toni oli varma, sillä se ei ollut ensimmäinen kerta kun Sara oli jättänyt lapasensa jonnekkin. Ehkä Sara ei ollut vielä kovin kaukana, Toni ajatteli ja noukki lapasen lattialta.
Hän käveli koulun aulaan ja huomasi Saran penkovan laukkuaan limsa-automaatilla. Toni käveli hänen luo ja ojensi lapasen tälle. Sara nyökkäsi, otti lapasen, tunki rahat automaattiin ja otti kokiksen ja lähti. Taas kerran Toni jäi tuijottamaan Saran perään.
Kotiin tullessaan Toni näki veljensä Jasperin lähtevän pihasta tyttöystävänsä kanssa. Toni heitti laukkunsa eteisen lattialle ja kaivoi jääkaapista itselleen viilin. Uppouduttuaan ajatuksiinsa hän säikähti ohi ajavaa ambulanssia. Mitähän oli tapahtunut ? Toni päätti ottaa selvää ja veti ulko vaatteet taas päälleen. Hän juoksi läheisen siwan luo ja ehti nähdä kun ruskea hiuksinen tyttö kannettiin ambulanssiin. Tyttö näytti jotenkin tutulta...Sara.
Toni huomasi Jasperin ja Lauran. Jasperin moottoripyörä makasi maassa hirveillä naarmuilla ja Laura itki. Toni ryntäsi heidän luokseen ja katsoi veljeään kysyvästi. Laura nyyhkytti jotakin kuolemasta. Oliko Sara kuollut ?!?
-minne se vietiin ? Toni kysyi yrittäen peittää järkytystään.
-keskus sairaalaan. Jasper vastasi kietoessaan kätensä Lauran ympärille.
-mutta ei sa Jasperin vika ollut. Tyttö käveli itse alle. Laura sanoi silmät itkusta punaisina ja alkoi taas nyyhkyttää.
Toni ryntäsi oitis juoksuun määränpäänään keskus sairaala. Kymmenessä minuutissa hän oli sairaalan aulassa ja käveli lasin takana istuvan virkailijan eteen. Hän kysyi Sara Niinistöä ja sai vastaukseksi vain että vierailuaika alkaisi vasta tunnin kuluttua.
Se oli Tonin piinallisin tunti jonka hän oli koskaan joutunut odottamaan. Vierailuajan alkaessa hän ryntäsi toiseen kerrokseen ja etsi huoneen numero viisi. Hän koputti varovasti huoneen oveen, mutta ei saanut vastausta. Toni avasi oven ja astui huoneeseen. Sara istui kolmesta sängystä reunimmaisella ja katsoi ikkunaan unelmoivana. Hän näytti siltä kuin ei olisi huomannut lainkaan Tonin tuloa. Samassa hän kuitenkin kääntyi ja katsoi Tonia utuisilla silmillään.
-miksi? hän kysyi.
-mitä miksi? Toni kysyi vuorostaan,
-tulit. sara jatkoi ja kääntyi takaisin ikkunaan päin.
-etkö sä ole ikinä tajunnu? sä oot kuule sen verran tärkee ihminen mulle etten mä haluu et sä lennät nyt taivaasen. Toni tokaisi.
Sara kääntyi, nousi ja käveli Tonin luo ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
-kiitos. hän kuiskasi. Se oli ensimmäinen sana, josta Toni oli varma että Sara sanoi sen todellisuudessa. <3

Ja noin, siinä teille taas yksi outo novellini ja kuhan äikän opemme palauttaa meijän scifi tekstit ni saatte lukea sitte mun scifi novellinikin :)
nyt bye bye ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti