tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mitä on cosplay?


Moi~

"Ai mitä cosplay on? No siis.

Ensin sä katot jotain animuu ja sit sä bongaat kivan hahmon ja oot sillee "Oot aiks kuuma ;) Voisin cossaa sua...ai mut en mä oo yhtään kuuma...no cossaan sua silti ;)" 
Sit sä meet kangaskauppaan, näytät myyjäke tätöselle kuvaa siitä hahmosta, myyjä on jo valmis repeämään totaalisesti ja sanoo naurua pidätellen "Jaa että semmosta" Sitten te yhdessä akwardisti etsitte kivan kankaan, ja sit se myyjäke tätönen kysyy paljonko otat. Sun mielees ei oo missään vaiheessa tullu et mittaisit etukäteen, joten sitte se myyjäketätönen ottaa ja alkaa mittailla sua, ja pysähtyy tissies kohalle sekunniks pitempää. Sitten se edelleen naureskellen leikkaa sulle kankaat, te pääsette kassalle ja sen hinta hipoo pilviä. Verta itkien tyhjennät viimesetki lanttis siihen kassalle, koska oot jättäny kortin kotiin ja joudut maksamaan käteisellä, sulta puuttuu viis senttiä ja sä paniikissa tuijotat vuoroin myyjää ja niitä rahoja ja sit joku kiva mummo tulee lainaamaan sulle 5 senttiä. 

Sitten sä raahaudut kotiin. Räntää sataa vuodenajasta riippumatta vaakasuoraan sun naamaas, näytät möröltä ja säikäytät jokaisen pikkulapsen jonka sä sen matkan aikana näät. Siinä vaiheessa kun sä pääset kotiin sä oot jo ihan valmis hautaamaan ittes elävältä ikuiseen lepoon. 

Sitten sä alat kattoo sun kaavpoja ja huomaat et sun koiras syö just sillon just sen kaavan minkä sä oisit tarvinnu ja vähitellen tiedostat että joudut tekemään kaavat uudestaan ite. Sulla menee kolme viikkoa siihen että sä yrität piirtää oikeen laisia paloja ja ikinä et onnistu. Lopulta sä pääset leikkaamaan kankaita, sun kaavat on revenny jo kahtia ja menee vähintään toiset kolme viikkoa kun sä mietit sakset kädessä, uskallatko sä nyt varmasti leikata sitä kangasta. Sitte kun sä oot leikannut ne niin sä istut kaks vuorokautta jossain nurkassa tärisemässä koettuasi elämäsi traumaattisimman kokemuksen. 
Sitten sä pääset siihen ompelukoneelle ja aattelet et huhhei nyt vaan hurrutihurrutihurrarrei tästäpä ompelen vaan, ja sitten sä oot tehny alkupistot, alkuperuutuksen ja sitte kuuluu semmonen skrtststrrkdix ja sä kauhulla katot kun ne sun kankaat on puoliks imeytyny jonnekkin koneen syövereihin ja kun sä yrität sitä alkaa hellävaraisesti repiä irti siitä koneesta niin se kangas repeää keskeltä ja siinä on ammottava aukko. Siinä vaiheessa alkaa soida Elämältä turpiin sain kovaa kyytiä päässä ja sä lähet uudestaan sinne kangaskauppaan. 
Kun sä pääset takas ompelun alotus vaiheeseen kaikki alkaa rullaamaan hämäävän hyvin, kunnes sä huomaat et puolet saumoista on väärällä puolella ja loput saumat on väärällä langalla. Sä ratkot kaiken vähintään 68 kertaa toistettuasi samat virheet ensin 68 kertaa ja siinä vaiheessa sä oot valmis silppuamaan oksasaksilla koko puvun ja hakkaamaan ompelukoneen kirveellä kahtia.

Lopulta sä saat conia edeltävänä yönä kello 04:58 sen puvun vihdoin valmiiks, katot sitä peilistä, katot reffi kuvaa ja itket verta vähintään 5 saavillista.

Sitten kun sä pääset con paikalle virkeänä ja hyvin nukkuneena kolmen kilon silmäpussit naamasta roikkuen kahvikuppi kädessäs niin sä huomaat unohtanees jonkun osan kotiin. Sä palaat hakemaan sen ja kun tuut takas niin sun painajaises herää eloon.

Noin pari sataa ihmistä kattoo sua silmät sirrissä ja ne miettii "toi on tainnu syödä muutaman levyn suklaata liikaa. Onkohan sen housujen lahkeen sisäsauma just oikeen kokosilla pistoilla tehty ja ei noi ton kengät oo kyl ihan just sen malliset kun pitäs olla. Kyl ton toi vyö on aavistuksen väärää sävyä ja voi että kun toi ei oo yhtään osannu meikata finnejään piiloon, kivasti sit nyt pisteet muodostaa otavan ja ison koiran sen otsaan ja kyllä toi varjostus tossa poskessa on huonosti häivytetty." Lopulta se kuitenkin tulee pyytää susta kuvan ja sitten se nauraa sun poseeraukselle salaa kymmenen kaverinsa kanssa samassa vessakopissa niin että kukaan ei varmasti huomaa.

Lopulta sä pääset conista kotiin, istut kuolleena koneelle, alat kattoo jotain kivaa animuu ja sit sä huomaat kivan hahmona ja oot sillee "Oot aiks kuuma ;) Saanks cossaa sua? ;)"



Mikä hupaisinta, aina kun joku kysyy miks harrastan tät ni vastaan. "koska se on niin KIVAA ^3^" 




Sanokaa jos oon väärässä, mut väitän et edes joku osaa samaistua ^u^





Panda kuittaa~~



8 kommenttia:

  1. Haha, voi ei, kuulostaa kivalta itsensä kiduttamis harrastukselta :'DD
    Oon aina arvostanu cossaajia tosi paljon. Te teette esim. coneista tuplasti mielenkiintoisempia, kun saa bongailla kaikkia ihania ja hauskoja pukuja (kuten sun Aku! ^^ ) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät Akusta ^^ Harmi et mul ei oo enää peruukkii siihe enää, etten voi cossaa uudestaan :c

      Poista
  2. Jos jotain sain niin illan naurut. Tuo on niin totta!

    VastaaPoista
  3. Haha pystyn ja en pysty samaistumaan!

    Mä yritän just alun awkwardia kangaskaupan täti -tilannetta helpottaa sillä, että oon mitannut valmiiksi paljonko kangasta tartten ja laskenut valmiiksi paljonko kangas maksaa sen metrihintaa katsomalla. Jos en ole mitannut, niin sitten arvioin määrän. Näin pystyn pitämään tilanteen helppona. :''D
    Kaava-vaiheeseen voin samaistua melko paljon, sillä vihaan kaavoitusta ja niiden piirtämistä! En tykkää myöskään kankaan leikkaamisesta, joskin mä en pelkää väärin leikkaamista. Ompeluvaihe on taas joko ihan ok tai sitten ärsyttävää jos joutuu monta kertaa purkamaan. Siinä ei kuitenkaan tarvitse ärsyttäviä matemaattisia taitoja. ;; Mä en oo onneksi vielä ikinä joutunut ompelemaan edellisenä yönä pukua ja yritän aina tsempata muitakin asujensa kanssa niin, etteivät hekään joutuisi. Oon huomannut miten pahaa mieltä se aiheuttaa. Varsinkin kun väsymyksessään joutuu sitten menemään jossain kohti oikoreittiä ja olemaan sitten aamulla tyytymätön pukuun kun se ei ole täsmälleen oikeanlainen... tai olemaan tyytymätön ihan vain siksi ettei ole nukkunut tarpeeksi.

    En myöskään koe, että conpaikalla olisi ihan tuollaista arvostelua. Varmasti jotkut keskenkasvaneet urpot tuollaistakin voivat tehdä, mutta yleinen tunnelma ei ole tuollainen (varmaan cgl:ssä ja netissä muutenkin on tuollaista uhoa enemmän kun ihmiset haluaa vain aiheuttaa draamaa ja suurennella asioita?). Varmasti sinustakin kuvan pyytäneet ovat oikeasti sen halunneet, eivät nauraakseen. ♥

    Anyway, tää oli tosi hauskasti kirjoitettu postaus! 8D Olisi mielenkiintoista jos koittaisit tehdä joskus vastaavan, jossa perehdyt siihen miksi aina kuitenkin vastaat, että "se on niin kivaa!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tää toki kärjistetty tarina, mutta tolta se tuntuu usein pukua tehdessä, etenkin silloin neljältä aamu yöstä :D Ja kun väsyneenä päätyy coniin niin jokainen katse tuntuu ettivän virheitä, tai jos muuten vaan on epävarma hahmo valinnastaan.
      Itekki nyt oon alottanu puvut kesäksi ajoissa välttääkseni tän viimesenä yönä tekemisen, koska oon jo oppinu kuin perseestä se on varsinkin jos on jotain vaikeaa pahasti kesken.

      Tee ihmeessä, olis kiva lukea~ ^u^

      Poista
  4. Tälleen kahden turhankin intensiivisen ompelupäivän jälkeen nauroin tälle vedet silmissä :"D Osaan kyllä aika hyvinkin samaistua ainakin joihinkin osiin, joskaan en ehkä ihan näin kärjistetysti :"DD

    ...tosin tuo kankaan makuun mieltynyt ompelukone on aivan turhan tuttu tässä taloudessa, terveisin luetellut tänään useaan kymmeneen kertaan kaikki tuntemansa sivistyssanat ja niiden variaatiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meidänkin kone tykkää syödä asioita ja sanoa sitten ammuu, on ihan hyvö ettei meijän kodinhoitohuonees oo kirvestä koska toi kone ois palasina jo :D

      Poista