sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Vain väärinymmärretty taiteilija sielu


Moikka~





On hirveen vaikee alottaa postausta, kun ei oo kunnollista aihetta. Haluis sanoo montakin asiaa, muttei tiedä miten ja missä järjestyksessä.


Mun tän hetkinen elämä koostuu lähinnä itseinhon täytteisestä identiteettikriisistä, armottoman tappavasta lukiosta, vesiväreistä ja Chiblin leffoista. 

Joka aamu herään ihan liian väsyneenä, raahaudun kouluun, voin pahoin, tuun takas kotiin, räpellän viitisen tuntia rästissä olevia kouluprojekteja, katon jonkun leffan, tai piirrän tai maalaan ja meen nukkumaan herätäkseni taas seuraavana päivänä liian väsyneenä. Se että mulla on ollut tässä jaksossa 9 kurssia on saanu kyllä stressi tasot jonnekkin pilviin ja stressi syö voimia oikein olan takaa, ja sitten kun ei jaksa niin alkaa stressata vielä kahta kauheemmin ja ikuisen oravanpyörän ainekset on kasassa. Joku lukion järjestelmään perehtynyt lienee miettivän myös miten edes voi käydä yhdeksää samaan aikaan, kun lukujärjestykseen voi laittaa vaan kahdeksan. Vedänkin ussaa itsenäisenä, ja oon tosi kiitollinen siitä et oon ainakin jossain määrin lempiopeni suosiossa, sillä se anto mulle luvan jatkaa itsenäistä vielä ens jaksossa, kun huomas kuin lopussa mä oon. Tää opettaja onkin sitte ainoo joka on avannu silmiään oppilaitten mielenterveyden parantamiseks. Muilta kursseilta kasataan jatkuvasti lisää ja lisää työtä, lisää stressiä ja väsymystä. Asioita ei myöskään yhtään paranna se että iskä valittaa etten muka panosta tarpeeks, kun en vaan kerkee tekemään kaikkea, kun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.



Tää pääsiäinen on menny lähinnä riidellessä ja stressatessa. Porukat ei tunnu ymmärtävän että mun oikeesti on tehtävä hissan tutkielma, enkä mä voi palauttaa opettajalle lappua jossa lukee "Anteeksi, vanhempani orjuuttivat minut, joten en kerennyt tekemään mitään". Lisäks pitäs tehä terveystiedosta unipäiväkirja ja käsitelista, kahdelta ruotsinkurssilta itsenäisiä kappaleita, sanakokeita, lisäpistetehtäviä ja jossain välissä pitäs kasata äikän puhekurssin kokoava lokikirja. 

Eilen raahauduin Inarin kanssa yöllä pääsiäismessuun Joville. Kuumotti lievästi, koska kumpikaan meistä ei oo vapaaehtosesti käyny Jovilla varmaan puoleen vuoteen. Onneks mun ei tarvinnu kellekään selittää miksen oo käyny, vaikka kyllä joku hämmästyny kommentti tulikin, mitäs me siellä yhtäkkiä tehään. Oli kuitenkin ihan mukava käydä ja nyt voi taas olla puol vuotta huono seurakuntanuori. 




Oon tosi tyytyväinen tohon käden varjoon, siit tuli niin luonnollinen varjo ;;3;;



Mitä siihen identiteettikriisiin tulee niin hmmmhmm. En vaan taas tiedä kuka olen ja mikä olen ja mikä haluaisin olla. Kaikki on vaan tosi sumusta ja elämä tämmöstä päivä kerrallaan meininkiä.

 Opo keskustelut sai miettimään, mitä oikeesti elämältäni haluun ja oon ihan hukassa. En tiiä mikä mua kiinnostas. Lisäks tekis mieli vaan paeta jonnekki hurjan kauas, koska täällä on kovin paljon ihmisiä, joita en haluu tavata enää ikinä ja jotka ahdistaa. Lähdempä sitten minne tahansa Suomen sisällä niin ihan varmasti joku tulee aina vastaan. 




Onneks on jotain positiivistakin elämässä. Ostin viime viikolla alennuksesta viis Studio Chiblin leffaa ja oon kattonu niistä osan jo kahteen kertaan. Lainasin myös kirjastosta Liikkuvanlinnan alkuperäisteoksen, eli sen kirjan ja luin yhdessä päivässä. Noitten tarinoitten maailmat on vaan jotain tosi kaunista ja niihin on hyvä peata todellisuutta. Hauru ja Fujimoto on ihania ja nossain määrin tosi samaistuttavia hahmoja. Hauru on velho joka ei osaa ku juosta tyttöjen perässä tai karkuun. Pelätty ja kammoksuttu taikuri. Kuitenkin se on vaan väärinymmärretty taiteilijasielu, joka on hirvee draamailija ja vastuusta luistaja. Kuulostaa ihan multa...
Fujimoto taas haluis pitää kiinni Ponyosta, se on vaan suojeleva isä, jota pelottaa päästään tytärtään maailmaan. Mä olen ihan samanlainen, kun mä kiinnyn johon kuhun, niin oon aina ihan rikki kun joskus tulee hetki kun mun pitäs päästää siitä ihmisestä syystä tai toisesta irti. Lisäks Fujimoto asuu vedessä. Vaikken mä sikäli pidä uimisesta, ni vesi on aina kiehtonu mua, ja rakastan vettä yli kaiken. Jotenkin myös sininen on tosi mua. Cossaan lähinnä sinisiä hahmoja ja pidän sinisistä esineistä. Hassu juttu.


Mutta mä palaan nyt takaisin antiikin Rooman puvustukseen, moi moi~~










Kirahvi kuittaa~~ 










4 kommenttia:

  1. Liikkuva linna on ihana, oon lukenu sen kirjan varmaa 3 kertaa vähintään.
    Hui kamala. Miulla on tässä jaksossa 2 kurssia päällekkäin :'D help.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on varmaan pakko ostaa se kirja omaks ^^'

      Poista
  2. Joo Jovilla mäkään en oo käyny vähää aikaa, olin ainaki NA-illassa joku aika sitten mutta muuten en. Unohdin jopa tulla sinne pääsiäisyön messuun :'D Välillä omaaki omaatuntoa kolkuttaa haha xd

    VastaaPoista