Moi oon ihminen, enkä mikään tissieläin~

Moikka~~

Haluun ihan heti sanoo et ei, tää ei oo mulle mikään iso kaapista tulo postaus, kaikki mitä kerron on ollu täysin nähtävissä koko ajan, enkä mä oo mitään salaillu, joten plz ei semmost "Wow ihailen ku oot niin rohkee ihminen ku uskalsin kertoo tästä meille *olan taputus*" kommentteja, mitä mun trypofobia postaukseen tuli. (Sekään ei mulle ollu ees iso asia, mua vaan vitutti ja ihmiset otti sen tosi sillee et ihan ku oisin jotenki tosi hieno ihminen. En mä oo, mä oon vaan ihminen jota välillä vituttaa.) :_____D 

Mut siis se asia. Mä oon viime aikoina lukenu juttuja, seuraillu juttuja, pohtinu juttuja ja nyt aattelin myös kirjotella juttuja. Mitä on sukupuoli? 

Siis jos mietitään stereotyyppistä 50-luvulle juuttunutta sukupuolijakoa, niin sehän ois niinku nainen ja mies. Kaksinapainen ja varsin mustavalkoinen maailma. Kuitenkaan asiahan ei näin ole ja siihen naisen ja miehen väliin jää paaaaaaaljon ihmisiä. Esimerkiski minä ja monta muuta. Me ollaan ne paljon puhutut muut. Sukupuolien lisäksi maailmassa on ihmisiä, jotka on asettanu mieleensä kaksi laatikkoa, tyttölaatikon ja poikalaatikon ja ne ihmiset lajittelee ihmiset näihin laatikoihin. Sit niis laatikois on ihmisiä jotka yrittää vähän varovasti kivuta niitten laatikoitten reunojen yli, koska niil on ahtaanpaikankammo ja ne ei tunne yhtään kuuluvansa sinne laatikkoon. Esimerkiski minä ja monta muuta. 

Mut on koko elämäni lajiteltu sinne tyttölaatikkoon. Miksi? Koska mun syntymätodistuksessani lukee et mä kuuluisin sinne ja oon mä välillä ulkosesti ehkä jopa viestiny jotain semmosta et mä voisin jopa viihtyy täs tyttölaatikos. Mut arvatkaapa mitä, en mä oo viihtyny. Mut ei se mitään, koska nyt ihmiset voi lakata tunkemasta mua sinne laatikkoon, koska mä en haluu sinne laatikkoon. Mul on oma laatikko jossa on paljon tilaa ja se tila on mulle. 

Mä oon lukenut oman identiteettikriiseilyni ansiosta paljon juttuja. Jutut on kivoja. Tosi usein ihmiset on silleen "Juu, toi teijän Maija nyt on tommonen sekasikiö, koska te kasvatitte sen väärässä ympäristössä". Mä kuitenki voin kertoo teille jotain itsestäni.

Mulla oli pienenä nukke josta mä tykkäsin tosi paljon ja mä hoidin sitä ja mun isoveljeni piirs sen päähän kuulakärkikynällä ja mua kismitti. Mulla oli myös kruunu ja mä käytin sitä kruunua niin paljon et viimeks ku mä sen oon nähny (siitä on muuten aikaa) ni siin ollu koristehöyhennauha oli melkein irti. Mulla oli myös taikasauva ja roolivaatteita, koska oli ihan parasta olla prinsessa. Paino tosin sanalla oli, se taikasuva katkes ja mäki henkisesti. Mä leikin tosi paljon myös Barbeilla ja mun veljeni aktiivisesti myös terrorisoin mun leikkejä pukemalla yhen Barbin joulupukiks joka yleensä luokkaa räjäytti jotain. Mulla oli myös maailman hienoin nukkekoti, jonka mun vaari teki mulle ja mä leikin sillä enemmän ku millään. Tyttölaatikon juttuja eiks vaan, ainakin mikäli mietitään niitten 50-luvulle juuttuneiden näkökulmasta.

Mut en mä silti tunne itteeni joksku tissieläimeks. Musta tuntuu edelleen ihan vaan ihmiseltä.

Onneks me hei voidaan syyttää sitä et sen lisäks et mä leikin pukuleikkejä ja nukkeleikkejä ni musta oli ihan mahtavaa myös rakentaa puisen muistipelin palikoista kaupunki pienille autoille. Siin kaupungis oli tosi toimiva infrastrukstuuri. Me myös veljeni kanssa haudattiin läheiseen puistoon smurffeja eikä me löydetty niit enää ikinä. Me myös tehtiin joku mozarella vallankumous ulkoavaruudesta tulleita örkkejä vastaan. Mozarella ei siis oo sit juustoa, vaan se tammenterhojen vaalee ja kitkerä sisus ja ulkoavaruuden örkki oli meijän isovanhempien auto, mut hei sota ulkoavaruutta vastaan oli silti ihan mahtava. Barbien lisäks mä myös jotenki leikin varmaan vahingossa veljeni Action manilla ja ala-asteella mä vedin pulkalla turpaan meijän luokan pisintä jätkää, koska mä olin havainnu et vetämäl pisint jäbää turpaan nouseen luokan hierarkiassa ylöspäin. Mä oon myös lentäny luokasta pihalle ja leikkiny automatolla. Poikalaatikon juttuja, tästähän tää mun identiteetin vääristymä johtuukin, hyvä et selvis.

No mut kun ei, ei asiat mee niin. Vaikka mä kuinka oon leikkiny niinsanottuja tyttöjen leikkejä ja poikien leikkejä, jaotellu pienenä värit tyttöjen ja poikien väreihin (tottakai tykkäsin sinisest, koska oli cool jos tykkäs poiken värist) ni ei se oo tehny musta mitään sukupuolten väliinputoajaa. Mä oon ollu mustavalkosen maailman harmaa aina. Ainaki niin kauan ku mä pystyn muistaa. 

Ala-asteella mä vaan päätin et jos oon tyttö ni tyttömäinenhän sitä sit on oltava. Mul oli lukioon asti pitkät hiukset ja mä meikkasin ja käytin hameita. Kuitenki kokoajan mä tunsin oloni jotenki tosi epämukavaks ja oikeestaan mua ei yhtään haitannu et farkut kasvatti juuret ja juuttu mun päälle, niin etten mä pitänykään hameita. Sit mä löysin cosplayn. Toisin sanoen mä vaan oon juuttunu sinne lapsuuden pukuleikkeihin ja kärsin vakavista vierotusoireista jos en saa olla välillä kettu tai taikatyttö (funfackt mul ei oo yhtää taikatyttöcossii, halusin kyl joskus ihan vaan järkyttääkseni ihmisiä). Cosplay vaan tuli ku tilauksesta ja vuoden harrastamisen jälkeen mä ekaa kertaa päätin ottaa ja pukeutuu poikahahmoks. Se oli ehk parasta ikinä. Mä olin jotain mitä mä en ollu ikinä ollu, vaik olin ollu sitä koko ajan: Tyttö, mut poika, olin molemmat mut en kuitenkaan kumpikaan ja oli tosi vapautunu olo. Mä myös löysin muitaki ihmisiä, jotka ei ollu selvästi kumpaakaan laatikkoa. Tuntu tosi hyvältä. Ja ei cosplay ei aiheuta identiteettikriisejä, voitte rakkaat cossata ihan rauhassa, tää ei tartu. ^^ 

Oon vielä puolisen vuotta sitte vielä käyttäny hameita se on ihan okei. Voin edelleen välillä käyttää hameita ja se on ihan okei, mut yleensä en käytä, yleensä käytän mieluummin poikien puoleleta ostettuja t-paitoja (H&M missä hiivatissa on sukupuolineutraali osasto, mä tarvin, ku poikien puolen paidat on ihan kamalii mekkoja, onneks osaan ajaa ompelukonetta) ja farkkuja. Mä myös reilu puol vuotta sitte jätin n. 3/4 mun hiuksista kampaamon lattialle ja siitä huolimatta et mummo oli pyörtyä kuinka sen nätistä tyttösestä oli yhtäkkiä tullu pelottava tää oli elämäni paras valinta. Ei pitkät hiukset oo ikinä ollut yhtään mua, nyt mul on hyvä fiilis ja ekaa kertaa mul on semmonen fiilis et mä näytän hyvältä, niinku oikeesti, ihan hyvältä, koska mä en enää pakota itteäni siihen stereotyyppiseen tyttömuottiin vaan oon vapaasti tehny itelleni ihan oman muotin, jota pystyy muotoilemaan uudelleen millon vaan. On ihanaa olla ihminen. Mä kesällä lakkasin myös meikkaamasta kulmia ja meikkipohjaa lukuunottamatta, koska tunnen oloni hyvän näköseks vaikken tekis ittelleni juur mitään. (Kulmat teen, koska mulla ei oo kunnollisia kulmakarvoja enkä ihan kulmakarvatta haluu olla, tuntus orvolta :_D)

Mua on myös suuri osa ala-asteen lopusta ja koko yläaste kiusattu, koska oon ollu erilainen ku muut. Nyt mä omistan maailman ihanimpia ystäviä, mä tunnen olevani vaan semmosten ihmisten kanssa joille ei oo mitään välii mihin sukupuoleen mä itteni lokeroin tai jätän lokeroimatta. Mä oon tosi onnellinen meijän lukiosta, koska siellä ainakin suurimmaks osaks ihmisiä ei kiinnosta jos joku on omaperänen ja vähän outo. Tipalassa kaikki saa olla just sitä mitä on ja oon tosi ilonen siitä. Mun itsetunto on parempi ku koskaan ennen. Kaikki on aina ollu mulle silleen "vitsi sul on hyvä itsetunto ihailen sua tosi paljon ku uskallat olla oma ittes", mut oikeesti mun ulkokuori pettää, mä oon ollu koko pahimman teini-ikäni aivan romuna ja itsetunto ihan tallottuna. Nyt kuitenki mä arvosta itteäni piirun verran enemmän ja mitä enemmän mun ympärillä on ihmisiä joita ei kiinnosta mitä sukupuolta mä edustan, sen parempi mun on olla ja siks mä halusin tän teille jakaa.

Muistakaa et jokainen määrittelee ite ittensä, eikä valmiiseen muottiin oo kivaa sulloutua, se vaan sattuu. Muistakaa et ku teette terveystiedon kurssilla kyseleyitä nuorten nukkumistottumuksista, ni laitatte sinne sukupuoli kohtaan myös sen muut kohdan ja otatte sen huomioon heti, koska vaikkette te tekis niin ni lisään sen sit vaik ite sinne ja terrorisoin teijän tutkimustuloksia. Sori siitä. ^^

Olkaa ittejänne, olkaa ihmisiä, muistakaa et syntymätodistuksen tyttö tai poika voi olla kuka ja mitä vaan ja ettette te voi nähä ku ulkokuoren. Hyvää yötä~ <3 

Kirahvi kuittaa~~ 

100 napinläpeä ja pökälettä paitaan - Yahiko & Nick Wilde WIP

Moikka~~ 

Tän postauksen oisin tosiaan halunnu tehä jo ennen conia, mutta se vähän estyi, koska koulu syö mun kaiken ajan eikä ylimääräsille asioille oo koko syksyn aikana jääny aikaa ja noh koska niille ylimääräsille asioille ei ole ollut aikaa, niin vikat jutut ompelin kiinni vasta Traconin aikana lauantai-sunnuntai välisenä yönä. :'D

Mulla on tosiaan ekat yo-kirjotukset tossa yheksän päivän päästä ja koeviikko siihen perään samalla rykäsyllä, ja meil on ollu tuhottomasti esseitä, aineita ja portfolion tekemistä ihan normi läksyjenkin lisäks et mun elämä on ollu alku syksyn semmost tule kotiin, syö, tee läksyjä, ole epätoivoinen ja mene nukkumaan yhden jälkeen kun oot saanu tärkeimmät jutut tehtyä seuraavalle päivälle. Rankkaa hankisesti koska ei kiinnostas ja rankkaa fyysisesti koska en nuku kunnolla koska vuorokaudessa ei vaan oo tunteja nukkumiseen. ^^'' 

Mut hei alotetaas Yahikosta, joka oli siis mun pääcossina Traconissa. 

Yahiko alun alkaenkin oli haasteellinen, koska a) En oo ikinä tehny tai perehtyny millään tasolla japanilaisiin perinne vaatteisiin, saati johonki shintopappien pukujen rakenteisiin. B) Fukigen na mononokeanista ei ollut cossia alottaessani tullut animea kuin ensimmäinen jakso, joten mun reffit oli kaikki mangasta ja näin ollen mustavalkosia. Onneks yhden rakeisen promokuvat kyseisestä animesta löysin, josta sain otettua värit pukuuni.

Aloitin tekemällä tarkkaa tausta työta hakamien rakenteesta. Omani olivat onneksi helpotettu pussihousu versio, joten ei tarvinnu miettiä kaikkia niitä miljoonia laskoksia, mitä normi hakamassa on. Kaavat tein google kuvahakua apuna käyttäen itse, mitään prototyyppiä en tehnyt, vaan vetäsin saman tien siitä varsinaisesta kankaasta ja sit vaan toivoin ja rukoilin et kaikki toimis. Ja ne TOIMI! Olin aika et wow. Jouduin kyllä kaventamaan hurjasti, mutta se nyt ei haitannut, parempi niin kuin että olis liian pieni, joskin tähänkin asiaan tullaan vielä törmäämään. :_D

Kun perus housuosat oli valmiit, tein taakse nauhaläpyskän, en tiedä sille mitään nimeä, joten nauhaläpyskä. Semmonen kaksin kertanen suorakulmio joka on päädyistä auki, jotta sieltä läpi saa pujotettua nauhoja. Ja sitten tein itse nauhat, joita siis hakamani söi vajaat 7,5m. Oli tosi kivaa kääntää 7.5m semmosta kolmen sentin levystä nauhaa ympäri. Hermot, sormet ja minä kokonaisuudessaan henkisesti saattoivat kuolla. Seurkuni ja veljeni oli meillä tuolloin vielä juomassa, että serkkunikin sai ihmetellä mitä suolia oikein oon tekemässä. :'D

Hakamien jälkeen oli vuorossa aluspaita. En oo vieläkään ihan perillä mikä sen alus paidan nimi on, joku sanoi haoriksi, toinen kosodeksi (jonka kyllä kyseenalaistin, ku eiks kosode oon niinku lyhythihanen kimono???) ja oli vielä jotain muitaki mitä ehdoteltiin kyseisen paitasen nimeks. Eka yritykseni oli soveltaa jtn jonkun aasialaisen perinnevaatteen kaavoja (en ees musita minkä), mutta sehän kusas sitte samantien, ja koska senkin olin toiveikkaana tehnyt suoraan oikeesta kankaasta, niin uusi kangaskauppareissuhan siitä tuli. Toisaalta onneksi tuli, koska löysin paremman värisen kankaan kuin se jonka tuhosin. ^^

Uuden yritelmän tein käyttäen Sokan paidan kaavoja. Noh tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, unohdin että Sokan paidan kaavat on ihan hirveen vänkyrät + että Sokan paidassa on helmassa halkiot, joten kun vedin Yahikon paidan päälle niin sehän oli helmasta niin kapee, että sinne juutuin ja jouduin LEIKKAAMAAN sen osittain pois päältäni. Noh tein sitte helmaan halkiot, koska aikaa oli sen verran vähän etten voinu enää jahkailla ja koska kyseessä on aluspaita, niin sitä näkyy tasan hakamien sivuhalkioaukkojen verran ja olkapäistä. Muuten paita onnistu ihan kivasti. Sokan paidassahan ei ollut hihoja, ja koska en muista minkä vaatteen kaavoista Sokan kaavat sovelsin, niin otin vaan jonkun ihan random hihan kaavan joka haahuili yksin kaavakansiossani ja tein sillä. Tein tahallani tosi ison ensin, jonka sitten pienensin ja muotoilin paitaan sopivaksi. 

Sokan vyön julkeaa hyväksi käyttöä

Paidan jälkeen itse piru astui näyttämölle, eli kariginu, eli se päälysvaate joka sai mut näyttämään kävelevältä kangaskasalta. 

Ensin ostamani 3,5m kangasta näytti uhkaavasti liian vähältä, koska etukappale on kaksin kertanen ja hihat on ISOT, mutta tunnin sommittelulla sain lopulta kaiken samasta kankaasta. Onneks, en ois jaksanu ostaa lisää, siihen meni jo nyt ihan liikaa rahaa. Keskiosat aka. etu ja takakappaleet tein jonkun vuoden kivi ja kirves Suuren käsityölehden kylpyviitan kaavoilla. Toimi ja oli onnellinen. Hihat sen sijaan ei kaavoja tarvinnut lainkaan, koska semmoset isot neliöt vain ovat, joten leikkasin isot neliö joita sitten kaventelin tarpeen mukaan. Hihathan eivät reffeissä ole hahmolla kiinni vaatteen keskiosassa kuin takaa noin 10cm matkalta, mutta itse ompelin ne kiinni myös edestä, koska jostain syystä havaitsin etteivät hihani leijuneet käsieni ympärillä vaikka kuinka halusin niiden tekevän niin. Kauluksen tein vaan semmosesta suorakulmasesta suikaleesta, jonka ompelin kaksin kerroin ja kiinni kaulukseen, ei vaikeaa.

Todellinen helvetti alkoi kun laskeskelin vähän napinläpiä/reikiä jotka hihoissa on jotta hihoihin saa pujotettua nauhat. 100. Teki mieli siinä kaks päivää ennen coniin lähtöä vähän itkeä. Ajattelin enisn tekeväni kyseiset reijät napinläpinä, mutta koska omasta koneestani en tiedä yhtään miten napinläpiä tehään, eikä aikaa ollut opetella ja äitini kone päätti tehdä taas tenän, niin juoksin 20 minuuttia ennen kaupan sulkeutumista ostamaan 3 purkkia kirkasta kynsilakkaa, jolla vetelin reikien reunat ja sai kelvata. 3 purkkia oli kyllä vähän liioiteltua, sikäli kun meni vaan 1. Lopputulos ei oo niin nätti mitä oisin halunnut, mutta nätimpi se on kuin ne 2-3 jotka ehdin tehä napinläpinä. 

Kun kulma ei vain käänny (ノಠ益ಠ)ノ彡┻━┻

Lakattuja läpiä

Lopuksi oli jäljellä vielä pienet sälät eli korvat, vyö ja kengät.

Vyössä nyt mitään ihmeellistä ollut, tein semmosen suorakaiteenmuotosen suikaleen ja laitoin päihin tarranauhaa, jolloin kiinnitys oli helppo avata ja sulkea, mikä oli ihanaa siinä vaiheessa kun halus mennä cossissa vessaan.

Kengät muokkasin kaupan kengistä. Kävin hakemassa pinkit balleriinat ja maalasin mustaksi irrotettuani koriste soljet.

Korviin sen sijaan meni yks ilta kokonaan. Ajattelin eka tehä jotku läpyskät joitten sisään tunkisin vaan vanua ja rautalankaa, mutta vanun vähyyden johdosta päädyin kuitenkin tekemään korvat kuten fursuitteihin tehään korvia, eli baset superlonista ja sitte karvaa vaan päälle. Korvista tuli varmaan kolme kertaa isommat kuin mitä piti, vaikka pienensin niitä ihan hurjasti. Oikeastaan en ees voinu pienentää sitä superloni pohjaa enempää, koska muuten sitä superlonia ei olis enää ollu sielä ollenkaan. Karva vaan teki niistä tosi isot ja pörröset.

Kiinnitys toimii rautalangalla.

Lähtötilanne ja vähän jo leikelty pohja

Testikarvausta ekoihin pohjiin

Eka base ja pienennetty veli

Kiinnitys kuumaliimalla. Ps. muistakaa et kuumaliima on kuumaa.

Valmiit korvat \o/

Lähtötilanne ja osittain maalattu

Sitten vielä nopsasti Nick.

Meijänhän piti tehä poliisi versiot Lindan kanssa Nickistä ja Judysta, mut aika ja moti kävi vähiin, joten päätettiin tehä maailman söpöimmät couple paidat.

Paidat ostettiin H&M:n poikein osastolta, muut vaatteet on omiamme. Alusta loppuun itse siis tein vaan korvat ja hännän.

Korvat on vaan nopeet kolmiot joitten sisällä on vanua. Oisin halunnu tehä samanlaiset korvat ku Yahikoon, mutten kerennyt. Häntä on vaan häntä jonka sisällä on rautalankaa (siis sähköjohtoa, joka ei kyl sekään pitäny häntää kunnol muodossa, mut vähän ryhdikkäämpänä). Koska ihan oikeeta sävyy karvakangasta ei ollut, otin kirkkaan oranssia ja ajattelin sävyttää sitä itse. Lopputulos näyttin siltä et oon polttanu sen hännän, joten tein uuden ja maalailin vaan kärjen. Korvat onnistu ihan ok heti.

Hännän kiinnitys on vyölenkki ja korvat on ommeltu suoraan peruukkiin kiinni.

Paitoihin siis itse painettiin kuviot, mikä oli koko operaation haastavin asia. Suhteellisen helpot nämä siis. Mä tosin kusin ekan painatukseni, koska sanomalehti siellä alla oli jääny kurttuun ja maali levis, mut toka onnistu jo paremmin. Lindan paidan ongelma oli lähinnä sanomalehti joka jäi nurjallepuolelle kiinni, samoin ku mun Rimpun hameeseen, viime talvena. Tästä oppineena käytettiin loppuihin painatuksiin foliota sielä alla. Ois pitäny heti aluks tarkistaa millä suojasinkaan lattian Rimppua tehdessä, sen jälkeen ku sanomalehteä oli kaavittu tunti tolkulla irti sieltä nurjalta puolelta. :_D

Käristehäntä

 

Että semmoset operaatiot. Nyt oon mietiskelly mitä tekisin Frostiin. Aicon on tosiaan seuraava johon oon tulossa, mutta sinne en tee cosseja, se kun kuitenkin on katumuotipainotteinen, jotain kivaa kyllä värkkäilen sinnekin. Hain sinne myös töihin ja odottelen toistaseks vielä että pääsinkö. Toivottavasti pääsen~~

Frostista tiedän jo että poliisiasut Nickista ja Judysta tehään sinne, kun kankaatkin jo on, perjantaille tulee maailman huonoin vitsi joka sekin on paricossi, mutta jonka näätte vasta sitten conissa ja lauantaille yritän keksiä vielä jotain kivaa. Vähän ideaa on jo, mutta katson vielä jos löytys jotain vielä kivempaa, ja vähän vähemmän pahvilaatikoita vaativaa. ^^''

Nähdään taas, posatilen shootti kuvia Traconilta kuhan taas kerkiä, vähän esimakua löytyykin jo cosplayinstastani @cosplaygiraffe. C:

Kirahvi kuittaa~~

Kun tilanne vain lähti muunmuassa perkelöitymään - Tracon 2016 #turricon

Moikka~~ 

Viime viikonloppuna ollut Tracon oli mukava, mielenkiintonen, tapahtumarikas ja kaikin puolin parempi kuin mitä ennen conia uskalsin edes toivoa. Oli aika mahtavaa itseasiassa. Toki oli huonojakin hetkiä, mutta oikeesti pääasiassa oli tosi kivaa, mistä oon kieltämättä jopa yllättyny, koska reissuunn lähettiin niin huonoin odotuksin. ^^''

Perjantaina minä, Linda ja Pinja lähettiin melkein koulusta suoraan Onnibussilla kohti Tamperetta. Ei päästy kukaan vierekkäin istumaan ja itse vietin matkani jonkun nukkuvan naisen vieressä. (miks mun vierustoverit aina con matkoilla nukkuu? :_D) Itsekkin torkahtelin koko matkan ja pelkäsin koko ajan et alan vahingos nojata siihen naiseen tai jotain. 

Tampereelle päädyttyämme käytiin hakemassa Tamperetalolla mulle ranneke ja Lindalle ja Pinjalle badget ja sen jälkeen mentiin meijän majotukseen, eli Lindan mummolle. Kiitos paljon mummo että saatiin taas punkata.~~ 

Lauantaina oltiin conpaikalla jo vähän yheksän jälkeen, koska Osiriksen piti treenata niitten esitystä lavalla. Osiris on siis tanssiryhmä johon Linda ja Pinja kuuluu (ja minäkin nykyään). Mä olin ryhmän tuoreimpana jäsenenä vahtikoira ja juoksupoika. Jäädyin aika totaalisesti siinä vahtiessani pihalla niitten kamoja. :'D

Osiriksen kenraalien jälkeen mä lähin ettimään kirppisihmisiä taas ja jälleen kerran etsittävä ihminen oli myöhässä, mul ei ollu kenttää ja olin vähän epätoivonen. Venaillessani siinä Inari ja Vehka kävi moikkaamassa ja Monika jäi venailemaan mun seuraks, kiitos paljon hänelle, ei ahdistanut niin paljon olla hukassa~~ 

Lopulta kun etsimäni ihminen ilmaantu paikalle ja valuutta ja manga vaihtoi omistajaa, mä lähin kohti ovia jotta menisin kohta kattomaan Osiriksen esityksen, mutta päädyinkin luppoajaksi piiloutumaan exältäni, jonka bongasin väkijoukosta. Onneks pääsin kuitenki just ennen esityksen alkua huomaamattomasti ulos. o/ Voittaja fiilis! 

Osiris veti hyvin. Jee!~

Loppupäivä käytettiin kauppareisuun, syömiseen ja istuskeluun, kunnes Pinjalle tuli sen verran huono olo että päätti lähteä kotiin. Linda kävi sitten sen seurana mummollaan hakemassa tavarat ja sillä välin mä lupauduin kuvaajaks Lallan Haikyuu ryhmälle. Tällöin siinä oli vasta vaan kavereita ja Karasunolaisia kaikki, mutta jotenkin yhtäkkiä siinä oli myös valtava lauma Nekomalaisia, joista tiesin valmiiks vaan kaks. Noh mikäs siinä, toivottavasti kuvista pidetään, saanpahan ainakin enemmän ihmisä ehkä mainitsemaan nimeni kuvia levitellessä ja ehkä lisää kuvattavaa tulevaisuudessa. ^^'' Tukittiin tehokkaasti portaita niin ison ryhmän kanssa ja mä harrastin uhkarohkeaa taiteilua kaiteella istuessa ja takalistoni kärsi, mutta kivaa oli.~

Haikyuuphotarin jälkeen käytiin Lindan kanssa kuvaamassa myös mun Yahikoni ja otin myös pari kuvaa Lindan Nozomista, vaikka aika perseilyks se meni. :_D 

(kuvassa olevat mainitsekoon mikäli kuva ei saisi olla täälä ^^')

Photareitten jälkeen kierreltiin myyntipöydät ja mentiin kattomaan Pukuvuoto ja Rimpun kenkäluento. Molemmat oli mielenkiintosia ja perin viihdyttäviä. Rimppu sai miettimään cossien kenkiä toden teolla ja taidan jatkossa ostaa vähän pohjallisia. Sunnuntaina kärvistelin ihan kamalissa kengissä ja päässäni vaan kaiku Rimpun sanat huonojen kenkien kamaluudesta. :''DD 

Loppuilta/yö olikin sitten varsin tapahtumarikas. En viitsi alkaa yksityiskohtasesti selittää asioita, koska tää postaus on jo nyt luvattoman pitkä, mutta lyhyesti. Meinattiin mennä kysymään Ticolta haluisko se ja Yuu lähteä jo kohta puoliin nukkumaan, mutta ihmisillä olikin vähän tilanteita päällä ja siitä se sitten lähtikin perkelöitymään. Yhden reppu oli kadonnut ties minne, iloliemillä oli moneen asiaan osaa ja arpaa, ulkopuolisia saapui sekaantumaan, toisia vitutti, toisia itketti, mua lähinnä surkuhuvitti miten kaikki sillä hetkellä onnistuki menemään niinkuin ne meni. Sinivuokkojakin nähtiin, joskaan mä eikä suoranaisesti se meijän yöllinen porukka liitytty asiaan. Onneks illan päätteeks saatiin kaikki johonkin nukkumaan turvallisesti ja päästiin Lindan, Ticon ja Yuun kanssa itekki vihdoin puolen yön jälkeen Lindan mummolle. Onneks mummo oli menny yöks miesystävänsä luokse, koska nukkumaan me päästiin vasta kolmen maissa.

Sunnuntai aamu kiteytyy loistavasti mun lauantai-sunnuntai yönä sanomaani ennustukseen "jos me herätään siinä yheksän paikeilla, ni me hyvällä tuurilla ollaan Tampere talolla taas puol kaks", ei nimittäin heittäny ku jollain puolella toista tunnilla tämä ennustus. Aamu oli hallittua kaaosta, osalla darrasta pakkailua, osalla vaan pakkailua, siivoomista ja väsynyttä huonoa läppää. 

Käytiin kattomassa sunnuntain cossikisat ja oon tosi ilonen Esshierun suorituksesta sairastelusta huolimatta, ja koko ryhmän puolesta tottakai myös, kunniamaininta oli ehdottomasti aivan ansaittu! ^^

Käytiin kisan jälkeen shoottaamassa mun ja Lindan Nick ja Judy cosseja, jonka jälkeen men heitettiinkin cossit narikkaan, käytiin hakemassa mummolta vielä sinne unohtunut piilarineste ja käytiin syömässä hesessä. Sitten ei muuta ku haettiin kamamme narikoista ja lähettiin kotia kohti.

Kiitos hurjasti kaikille joiden kanssa hengasin. Eritoten Lindalle, Pinjalle, Ticolle, Haikyuu ryhmälle(/ryhmille), Monikalle ja Kpop porukalle. Mulla oli hauskaa! ^3^

Cosseista selitän myöhemmin shoottipostausten yhteydessä, koska tää postaus on jo niin pitkä. Saatte myös wipit sekä Yahikosta että Nickistä, kuhan vaan jaksan kirjottaa, on ollu niin paljon asioita etten kerenny enne conia tehä, vaikka halusinkin. Vielä ois hurjaa pakertamista pari viikkoa, sitten on syksyn kirjotukset ohi ja koeviikko ohi ja hetkellisen helppo elämä alkaa ja on taas aikaa blogillekin.~ Nähdään taas mahd pian~~

Kirahvi kuittaa~~ 

Minne katosi kitupiikkikirahvi?

Moikka~~

Mä olen aina ollut ihan jäätävä kitupiikki, enkä oo käyttäny rahaa oikein muuhun kun cosplayhin. Nyt kuitenki ku täytin 18 ja sain kaikki raha-asiat omiin nimiini ja kaikki hoituu helposti ja sain synttäri lahjaks vähän rahaa, niin saattoi vähän lipsahtaa. Lipsahtaa. Vähän. 

Oon venaillu pari kolme viikkoa noin kymmentä pakettia postista ja nyt vihdoin ne on yhtä lukuunottamatta tullut. Aattelin esitellä näitä teille. Kuvista nyt sit kuitenkin puuttuu pari peruukkia, joista yksi meni jo kaverilleni, sekä Orange is the new blackin kaks ekaa tuottaria, mut niihin peruukkeihin törmäätte viel Tracon wipeissä ja dvd kotelois ei oo hirmusti nähtävää. ^^' 

Tässä siis kaikki viimeaikaiset vaateostokset ja jotain muuta~

Tämä paita on ainoa näistä johon en ole omia rahojani tuhlannut, vaan Lalla toi sen mulle Barcelonasta synttärilahjaks. Ostettu Pull & Bearista.

Ebaysta osatin tämän ihanuuden. Oon kaipaillu uutta hupparia ja päätin ostaa jtn kivaa itselleni synttärilahjaksi, joten mikä olisi parempaa kuin kpop fanikama. Got7:in huppari siis, mikäli ei joku tunne, tässä kun ei bändin nimeä näy, mistä kyl tykkään hirmusti, en näytä niin trashilta, mut tietäjät tietää. ^^''

Ainoa miinus on et tän kangas on jotenki outoo, se on pehmee sisält mikä on ihanaa, mut se ei veny yhtään, ei kumpaankaan suuntaan. Hämmentävää moinen hupparissa.

Oon tarvinnu myös uusia t-paitoja ja tein cossien takia retken H&M:n miestenosastolle ja ostin pari tämmöistä cossia varten, mutta lopulta kävin ostamassa yhden ihan siviilikäyttöönkin, etten kuluta cossin paitaa turhaan ennen conia. :__D Jotenki oon ihan rakastunu löysiin t-paitoihin, joskin tämä on turhan pitkä, pääsee vielä ompelukonekäsittelyyn. ^^'

H&M:stä lisää löytöjä, toi paita nimittäin. Pipon ostin Bikbokista, ja joo pipon osto elokuussa on erittäin ajankohtaista. :_D Mut viime talvena mun hyvä paksu pipo vaan teki katoamistempun ja korvia paleli ohuemmalla pipolla koko talven, niin päätin nyt ostaa uuden paksumman. Kaipaan sitä vanhaa, mutta minkäs teet. UnU

Tässä toinen löytö H&M:än poikien osastolta. Tätä löytyi myös xs kokosena ja olen onni, ei tarvi pienentää. ^^

Vielä viimeinen H&M tuote, tämä kauluspaita nimittäin. Mulla on ollut paljonkin kauluspaitoja, mut oon ostanu ne lastenosastolta joskus kolme vuotta sitte ja ihan ku ne enää menis päälle, vaikka oonki edelleen hobittikokoinen. :'D Tää on jotenkin tosi pehmonen ja tykkään.~~

Viimesenä uus koristetyyny, aivan ihanaa Princess Koneko-chania. Oon kuolaillu näit printtei ties kuin monta kertaa, mut nyt tilasin yhden tyynynä, tai no tyynyliinana, pitäs hankkii tonne sisää sille tyyny, nyt survoin sinne mun Super Junior tyyny. :D

Mikä näistä oli sun lemppari? ^^

Kirahvi kuittaa~~

En tiedä enää kuka olen

Moikka~

Twitterissä mua seuraavat onkin ehkä jollain tasolla tietosia eräästä kriisistä, mikäli eivät ole mutettaneet mua, mitä en kyllä yhtään ihmettelis.

Tää kesä ja syksy nyt on ollu ja tulee olemaan yhtä kriisiä, mutta yksi isoimpia asioita tällä hetkellä on se mihin otsikkokin viittaa, eli tosiaan en tiiä enää kuka oon. Ei, en ole menettänyt muistiani, vaan kyse on mun nimestä.

Mua on sanottu jo monta vuotta Pandaks, mä olen itse esittäytynyt monille ihmisille sillä nimellä ja kaikki oli hyvin. Kuitenki Pandaan kietoutuu hurjan paljon asioita joita nyt toivoisin ettei olis ikinä tapahtunukaan ja jos olis vaan mitenkään mahdollista ni pyyhkisin muistoistani monia asioita. Näinpä sitten vaihoin nimeni kaikkialla somessa Kirahvilapseks ja kutsun itseäni satunnaisesti Kirahviks. Kirahvi kuitenkin on jotenin tönkkö irl, se ei kuulosta nimeltä, eikä se toimi, kuten Panda, vaikka se somessa vielä meniski. Näin ollen oon alkanu taas käyttää oikeestaan aika pakon edessä syntymänimeäni myös koulun ja kodin seinien ulkopuolella, mut se ei tunnu omalta. 

Tarvisin siis uuden nimen jota käyttää kavereiden ja mutualien kanssa. Se mikä tekee asiasta vaikeen, on se et mikään ei tunnu multa. Se minkä takia Panda aikoinaan toimi, johtu siitä että siinä oli logiikka, enkä mä ollut nimennyt itse itseäni Pandaks, vaan ihmiset ympärillä nimes mut. Kyseinen nimihän juontaa juurensa 2012 vappumiittiin, joka oli mun eka otakumiitti ikinä ja lainasin sinne kaverini panda kigurumia. 

On nimiä joista pidän, kuten Ruu ja Orion, mut niis ei oo mitään linkkiä muhun, joten tuntus vaan tosi irralliselta, sen takii jonkun muun pitäs tulla ja nimetä mut. Mun syntymänimetki on vähän huonoja lempinimien keksimiseen, koska Aadassa on vaan kahta kirjainta ja Oliviasta mä en pidä.

Toinen asiaan liittyvä kompastuskivi on myös Olivia, eli mun toinen nimeni. Se ei oo ikinä, ei niinku ikinä ikinä tuntunu mun nimeltä, en oo koskaan tuntenu itteäni Oliviaks ja nykyään se tuntuu musta vielä erityisen sukupuolistavalta. Aada on niin juurtunu muhun, etten vois vaihtaa täysin nimeäni, mut Olivia tuntuu väärältä. Aada ei myöskään must sukupuolista niin paljoa, vaikka onkin jo yleistynyt naisen nimi. Se on lähellä Adamia ja Adolfia, jotka on yleisesti ottaen miehen nimiä. Haluisin toiseks nimekseni, jonkun sukupuolineutraalin. Orionia oon miettiny ihan oikeeks toiseks nimekseni lempinimen ohella, se alkas O:lla kuten Oliviakin ja pidän tähdistä, mut en taas tiiä. Käytännössä mulla ei kuitenkaan oo mitään ideaa, sen takia oon edelleen Olivia. 

Aattelin joskus et ehin keksii nimen ennen ku täytän 18, mut enpä kerenny. Oisin halunnu ajokortin jo uudella nimellä. 

Kamalinta asiassa on se etten tosiaan tykkää esittäytyy mutuaaleille yms syntymänimelläni, ja tiedän tapaavani uusia ihmisiä ihan viikon sisäänkin hurjasti. En myöskään haluis esittäytyy vaan nimettömänä. Nimi on niin hurjan iso osa omaa identiteettiä ja olo on aika hukassa oleva. 

Kirahvi kuittaa~~