sunnuntai 25. marraskuuta 2012

nöyrimmät pahoittelut postailu tahdistani, anteeksi.

Anteeksi etten oo postannu vaikka niin lupasin, ei oo vaan ollut postattavaa...ja nyt mietit miksi en postannu sitä yhtä novellia josta puhuin niin siksi että se katosi. Kännykkääni tehtiin ihmepäivitys ja se katosi sieltä sen aikana. Uuestaan en jaksa kirjottaa joten saatte venata sen aikaa että oon kirjottanu seuraavan.

Viime viikosta mä en muista paljoo muuta ku et oon ollu kipeenä enkä päässy keskiviikkon ja perjantain bassoilee, mikä hiukkasen harmittaapi...mutta harkkojen väliin jääminen ei niinkään vaikka oisin saanu vitosen jos oisin käyny kaikissa...ja teitä kiinnostaa taas tosi paljon.

Tänään sitten käytiin mummolassa syömässä ja mummi piti taas kerran mulle luennon patalappujen tärkeydestä ja et mun pitäs tehä kavereille vaan patalappuja joululahjaks...olkaa ihmiset siis onnellisia että mulla ei oo tapana noudattaa mummoni käskyjä ainenkaan tässä asiassa.
Sitten sain ihme kyllä myös raivattuani hiukan kaappeja...neljäsosa kamoist ainaki lentää pihalle tästä talosta.

Lisäksi kiitos siitä että mulla on ainakin yksi ihminen johon voin luottaa sata prosenttisesti, koska taas tänään tarvitsi purkaa päätä hieman, kiitos erään nimeltä mainetsemattoman ihmisen. Ja sinä jonka takia puhumis tarve tuli niin anteeksi, mutta asia on niin miten jo sanoin eikä muutu. Mulla on pari painavaa syytä siihen miksi näin on eikä niitä niin vaan poisteta ja ne on ihan sun parhaakses, usko tai älä. Mä en tee mitään siks että tahtosin satuttaa sua joten toivon ettet ole mitenkään maassa vaikka tuskin asioita ihan heti voit päästäsi poistaa. Ja en tahdo myöskään välejämme rikkoa jos tuokin ajatus on päähäsi sattunut pälkähtämään.

Saan olla myös kiitollinen siitä että on joku joka on huolissaan musta ja mun tekemisistäni ja voin sanoo et oot mulle ihan sairaan tärkee. Älä koskaan katoa tästä pimeästä maailmasta koska mä en löydä mihinkään ilman sun kaltasta pelastavaa enkeliä. Mä tarviin jonku joka sytyttää valot sillonku joku käy ne sammuttamassa...sitä tapahtuu aika usein, että kiitos kun olet olemassa, et ole lainkaan turha.
Mussa ja Ronjacchis on aika paljon samaa...meitä molempii on käsketty mene psykiatrille ja kummankaan touhuista ei välitetä ylenpalttisesti ja sit oli viel jotain mitä en enää muista...

Mutta siis kiitos Rojacchini kun olet tällä planeetalla jaksat aina kammeta mua jaloilleni ja te jotka väitätte Ronjan olevan epäluotettava hiippari, varokaa vaan, mä olen nimittäin myös maapallolla ja mun laumasta ei puhuta mitään mikä ei pidä paikkaansa sen enmpää ku se että mä olisin muuttunu viime yönä vihreäksi.

Mutta nyt panda kuittaa~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti