tiistai 25. joulukuuta 2012

pimeys, valo, pimeys, valo, pimeys...

Turhaudun...mulla ei oo mitään tehtävää, kukaan ei puhu mulle ja ääää mie en saa mitää aikaseks. Pitäs kirjottaa, pitäs siivota, pitäs sitä ja pitäs tätä...ahtistaa, mutta lupasin olla angstaamatta ainakaan sillä tasolla millä yleensä ahdistuttuani...miuuuuuuuu...ei jaksa mitään, ei mitään, ei yhtikäs mitään...

Tänään sain tietää että voisin päästä tammikuussa Haminaan näkee Janitaa, mutta mulla on huono omatunto. Haluun ihan kauheesti nähä Janitan, mutta olenko itsekäs jos mun pitäs olla kummini kanssa se päivä ja karkaan kaverille...taas olen vaihteeksi ajanut itseni umpikujaan...en tiedä mitä pitäs tehrä.

Mulla on kauhee ikävä laumaani ja kaikkia ihania hömöpupuja...kolme päivää himas ja mä pompin jo seinille silkasta ikävästä. Tahtoopi nähtä ihmisiä...Ronyacchin ja lallan näänkin viikonloppuna toden näkösesti mutten ihan 100% varmuudella...ikävä, tahtoo halata kaikkia ihania rakkaita ihmisiä joista välitän.

Katottii äsken perheen kans risto räppääjä ja viileä venla. Outoa mutta sellanen lasten leffa sai mut taas ajattelemaan sitä tosi asiaa että maailma ei oo mua varten. Mä olen vain pieni pentu joka ei osaa mitään ja joka jätetään muitta mutkitta yksinään. Mä en vieläkään tajua mikä idea siinä on että mun pitää pelata futista. Laji jossa ainoa nautittava asia on se kun satunnaisesti onnistun murjomaan vastustajan. Futiksenhan pitäs olla joukkuelaji mutta ei se mun osalta ainakaan sitä ole. En mä tän jälkee mitä oon noitten ihmisten touhuja kattonu ees haluu tutustuu niihin pahemmin, mulla on parempi lauma ihan muualla. Oon cosplayn ansiosta saanu tänäki vuonna jo 50 uutta kaveria ja tuttavuutta ja sitte mulle tullaan sanoo että mun pitäs keskittyy kouluun ja futikseen enempi eikä mihinkään japani pelleilyyn, mutta mitä ideaa siinä muka on? Okei koulun mä ymmärrän ku ilman koulumenestystä ei kai tulevaisuudessa ole paljoa tai jotain mutta futis, mitä ideaa on pelata futista jossa mä käytännössä olen yksin ku voisin sen saman ajan minkä tuhlaan sen joukkueen seurassa voisin olla siellä missä mä tunnen kuuluvani jonnekin, siellä missä on aidosti musta välittäviä ihmisiä ympärillä ja jossa mulla on hyvä olla. En ymmärrä yhtään vanhempieni ajatus maailmaa. Lallankin porukat on vaan tosi ilosia ku se on otaku ja saa paljon kavereita ja tollee ja sit mulle ku sanon sananki cosseista esimerkiks ni heti teilataan kaikki. "et sä tollasta ainakaan tee" , "et sä tollasta saa kuitenkaa tehtyy, sulla jää se vaan taas kesken eräsenä jonnekki" ja niin tasan jääki jos mua kerta kannustetaan noin älyttömän paljon. Otakut on kuulemma mulle huonoa seuraa ja plaa plaa plaa...ei kellään oo oikeutta tulla arvostelee mun harrastusta josta ei tiedä mitään tai tulla sanoo että otakut on huonoja ihmisiä ja et mä saan huonoja vaikutteita animesta ja otakuista, hah, toinen perheeni on siis muka jotain rupusakkia jolla ei ois muka mitään väliä mitä niistä sanoo. Cosplay, conit ja ne kaikki ihmiset on se miks mä olen tällä planeetalla ja sitte mä en muka sais olla missää tekemisissä niitten kanssa, ei ole reilua.

Panda häipyy nyt syömään ja hukuttamaan itsensä maitolasiin.

1 kommentti: