keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hei taas~

Tuo viime postaus tuli vasta, tiedän sen, mutta halusin nyt tulla postaamaan jälleen. Käykää siis lukemassa uusin novellini viime postauksesta jos ette sitä vielä ole lukenut ^^

Tänään päivän on ollut jokseenkin synkkä. Sataa kaatamalla ja koulussa oli tylsää. Jouduin matikan palikka ryhmään ja yritetään saada Nasukin sinne, koska se ei kuulemma "haaste" porukassa tajunnu mistään mitään ja haluu mun kans samaan ryhmään. 

Mulla oli kuitenkin ihan asiaaki, että aiheena niinkin loppuun kulutettu aihe kuin kiusaaminen. 

Mä en tiedä sanoisko sitä kiusaamiseks, mutta joukkueeni ei oo oikeen koskaa hyväksyny mua, tai siltä se ainakin tuntuu. Mua on syrjitty aina. Aluks se toden näkösesti johtu siitä että olin pieni ja hiljanen ja viihdyin omissa oloissani. Nykysin mua vaan pidetään yksin kertasesti outona. Onnekseni lokakuussa homma loppuu ja pääsen siitäkin sitten eroon.
Eilen näin valitettavan kiusaamis tilanteen, johon en ite pystynyt puuttumaan vaikka mieli ois tehny. Muutama arviolta 11 vuotiasta tyttö ajo ohi ja huus toisilleen: "mennään äkkii, se tulee, jätetään se idiootti tänne." ja niitten mentyä siitä ajo niitä edellisiä tyttöjä hiukan mutttei mitenkään merkittävästi tukevampi silmälasipäinen tyttö, jonka pyörästä kuulu outoa ääntä. Vähän matkan päässä se tyttö pysähty ja soitti ilmeisesti äidilleen siitä et sen pyörä pitää outoa mekkalaa ja melkein itki ku ne muut oli ajanu pois, jättäen sen sinne yksin. Oisin menny lohduttaa, jos se ei ois puhunu siihen puhelimee ja jos ne kiusaajat ois ollu vielä lähettyvillä oisin menny takomaan niille järkeä päähän. Musta tommonen on ihan kamalaa. Myönnän itekki tehneeni joskus pienenä jollekulle noin, mutta nyt isompana alkaa tajuu kuin syvät arvet tommosesta jää. 
Voin sanoo et se et mua on syrjitty joukkuees on muuttanu muakin. Mä en enää osaa hymyillä ja nauraa, muutaku laumani keskellä. Jos mä tapaan uusia ihmisiä, mulla saattaa mennä tosi kauan ennen ku uskallan tutustuu, oon hirveen varautunu uusia ihmisiä kohtaan. En mä ennen semmonen ollut. 
Eikä pelkkä ujoutuminen ole vielä mitään siihen verrattuna, mihin kiusaaminen pahimmillaan voi johtaa. Nuoret tekee itsemurhia, koska niitä kiusataan. Mitä järkeä kiusaamisessa siis on??? Ei mitään, enkä mä siksi voi käsittää miksi ihmiset kiusaa.

Nyt ois kivaa jos kommentoisitte ja kertositte jos ittellänne on kokemuksii joko kiusattuna olosta tai muuten kiusaamisesta ja ihan kommentoinnista sen verran että mä tiedän et ootte laiskoja kommentoimaan, mut jokainen kommentti piristää ihan älyttömästi ^^

hehehehehe ja loppuun tulokset siitä kun leikin chibi makerilla :D


2 kommenttia:

  1. Hei huorra-isäni. Ömmömöömöö.. Kiusaaminen on tyhmääää-äää ;____; Ei se oo kivaisaa, ei ole.
    Itteeni kiusattu oikeestaan aina, mut oon vaan jo tottunu. Nykyään liikun koulussa muiden omituisten kanssa ja oon periaatteessa "turvassa" kiusaamiselta. Mutten käytännössä.
    Tiiätsä muuten, mua kutsuu jo opettajatkin Kyöstiksi (Senjälkeen kun totesin, etten muita nimiä tottele enää) ja osa oppilaista C: Kiitos laadukkaasta nimestä.

    VastaaPoista