Maus :3

Juu moi, tulin taas postaamaan, kun tuo viime postaus oli tommonen angsti postaus ni tämä toivottavasti on vähän mukavampi ^^
Ekaks, kysymys postausta ei tule, mutta vastaan nyt niihin muutamiin kysymyksiin joita tuli :)

Kysymys = K, vastaus = V

K: Kuinka usein oot seurustellu?
V: kerran. Olin viime kesän Dosun kanssa yhessä, ja meinattiin palata taas yhteen, mutta sitten niin ei käynytkään.

K: Paras anime?
V: Ehdottomasti Ouran highschool host club! Se on niin mahtava, suosittelen kaikille ^^

K:  5 parasta kaveria?
V: Ei oo missään paremmuus järjestyksessä! Nasu, Lalla, Nya, Dosu ja Katsu

K: Lempi aine?
V: kaikki lukuaineet oikeestaan, mutta äikkä ja bilsa ehkä kuitenki kivoimmat, mussa on kyl kans ihan jees :D

K: lukio vai amis?
V: Lukio! ja ens vuonna toivottavasti oon Tipalan lukios, mutta ei amiksessakaan sinällään mitään vikaa :)

K: Paras blogi tällä hetkellä?
V: öööm...luen ihan älyttömästi blogeja, eikä oo yhtä parasta mutta Hellä mansikka, Frillycakes, Dollhouse, Momochuu no sekai ja Dolls game on tosi ihania sekä tosi moni muu mut en jaksa linkkailla enempää xDD

K:mitä mieltä olet kiusaamisesta?
V: lue täältä ^^

Multa on välillä kysytty miten mä teen novelleja, tai siis mistä mä saan aiheet ja miten mä osaan rakentaa ehjän juonen. Nyt aattelin sen teille tässä kertoa.

Siihen että mä saan jonkun novellin aikaseks, tarvitaan tiettu semmonen tunne tai sellain. Joku tyyliin omasta elämästäni joku tilanne. Esim. mun lempi novelleissani kaikissa on samalla tavalla tunteesta tai tilanteesta luotu juoni. Bloody angel: issa se idea tuli siitä että katoin animea Anothery ja siitä yksi paikka jäi mieleen kummittelemaan ja sen ympärille rakensin tarinan, An cafe ficci jolla ei ole nimeä synty perjaatteessa kokonaan mun ja Nyan jonottaessa kolme tuntia räntä sateessa An cafen keikalle, Puu joka ei nähnyt enää kevättä synty ku meijän pihasta kaadettiin vanha ja mulle rakas koivu ja Storm in the teacup sai alkunsa siitä että kuulin meijän suvulla olevan sukusormus jota mä en koskaan tule saamaan, kun en ole perheemme esikoinen.
Sitten kun on se jokin tunne tai tilanne ja alkaa muodostaa juonta, ekana mietin mihin kaikki päättyy, eli vaikka että pää henkilö kuolee (mikä on aika perus loppu mun novelleissa...), sitte mietin miksi ja miten siihen tullaan että se kuolee, sitte mietin mistä kaikki lähtee ja tadaa mulla on valmis juoni. Hahmoja en ennen kirjottamista pahemmin mieti, ne syntyy kirjottaessa ^^

Toivottavasti tästä oli jollekulle tulevalle kirjailija legendalle jotain hyötyä :) Ja nyt yksi kuva joka ei liity mihinkään mitenkään ja liian pitkä novelli xD

Cry girl cry~

-Älä tuupi.

-Älä itse, en näe mitään.

-no en näe minäkään jos et lakkaa tönimästä.

-ei tästä tuleyhtään mitään...joku pulipää rotta on tukkinut avaimen reijän... Lähdetään pois, meillä on parempaakin tekemistä.

-kerrankin puhut järkeä, aika käy tosiaan vähiin. Pitää löytää Hänet ja pian.

~~~~~~

Päivä oli seesteinen, tai ainakin oli ollut siihen mennessä. Tuuli leikki kastanjan ruskeissa hiuksissa, jotka tyttö oli päästänyt kahdelta letiltä vapaiksi. Hän istui nurmella ja tuijotti pilviin. Ensimmäinen lomaviikko maalla, poissa kaupungin pölystä ja saasteista. Hän nautti. Ilma oli raikasta eikä mikään tuntunut voivan rikkoa tunnelmaa, jonka tuoreen ruohon ja kukkien tuoksu saivat yhdessä kevyen tuulenvireen kanssa aikaan. Kaikki oli niin hyvin, tai ainakin Alicia luuli niin. Hänestä mikään ei olisi voinut tehdä päivästä parempaa, saatikka pilata sitä, sillä oli hänen viisitoista vuotis syntymäpäivänsä. Mutta väärässähän tyttö oli, sillä juuri kun hän aikoi kellahtaa selälleen pehmeään nurmeen, kuului hänen viereltään pieni poks ja sen jälkeen kummallista mutinaa. Alician silmät laajenivat säikähdyksestä ja vilpittömästä hämmennyksestä, kun hän katsoi sitä jotain joka oli juuri hiljaa poksahtaen päättänyt ilmaantua hänen viereensä. Se ravisti pientä päätään kuin koira uinnin jälkeen ja sen suurehkot, ei valtavat suipot korvansa läpsyivät sen pitkää nenää vasten, mikä sai tuon eriskummallisen otuksen aivastamaan, harvinaisen suloisesti. Olento oli ehkä polven korkuinen, sillä oli vartaloonsa nähden suurehko pää ja hyvin hontelot kädet ja jalat. Päällään sillä oli valkeat, joskin pahasti likaantuneet polvi housut ja punainen paita, jonka päällä oli musta liivi. Vaikka sillä olikin periaatteessa siistit vaatteet, sen koko olemus oli silti harvinaisen nuhjuuntunut.

-Pitää löytää...pitää löytää...aika on vähissä...kiire...pitää löytää... Olento mutisi nyt kuuluvammin ja hieroi päätään.

-Että sen pitikin...tuollallailla...Jirri parkaa...ei saisi... Silloin se nostin tennispallon kokoiset silmänsä nurmesta ja kirkaisi korvia vihlovasti huomatessaan Alician. Alicia  vetäytyi oitis kauemmas tuosta otuksesta ja toljotti sitä pöllämystyneenä. Olento toljotti takaisin ja paiskasi äkkiä kädet suulleen vingahtaen. Ilmeisesti se meinasi kiljahtaa taas.

- Anteeksi...mikä sinä olet...? Alicia kysyi ja katseli heppua kiinnostuneena.

-Ai että mikäkö? Tonttu...olen tonttu ja nimeni on Jirri, Jirri Hawk kolmannessakymmenennessä seitsemännessä sukupolvessa Hawkin mahtavaa sukua. Olento henkäisi ja tuijotti ylös nähdäkseen itseään puhutellun tytön kasvot.

-kukahan sinä sitten mahdat olla? otus kysyi.

-Alicia Emerald. Alicia vastasi.

-ETKÄ OLE! tonttu huudahti.

-ET VOI OLLA. ALICIA EMERALD ON KAUNIS EIKÄ TOMMONEN KU SIÄ.

-Anteeksi nyt. Alicia sanoi hiukan loukkaantuneeseen sävyyn.

-Kyllä minä nyt vain satun olemaan Alicia Emerald, vaikka ehkä sinun laisestasi olenkin ruma.

-Oletko aivan varma...? Jirri kysyi.

-Olen.

-onko sinulla se?

-Mikä?

-No se. Merkki.

-Mikä merkki?

-Syntymästä asti povessasi ollut merkki. Kuun sirppi.

Alicia katsoi hemmästyneenä Jirriä.

-Mistä sinä tiedät...

-No kaikkihan sen tietää, tai siis onko sinulla se?

-..on..

-Sittenhän...sittenhän...sittenhän minä löysin sinut...nyt mentiin. Tonttu sanoi painottaen kahta viimeistä sanaa. Se tarttui Alician käteen, puristi silmänsä tiukasti yhteen ja kuiskasi jotakin. Kuului vaimea poks ja Alician valtasi tunne joka muistutti lähinnä sitä kun meinaa oksentaa, sitten se katosi ja hän muksahti nenälleen kiviselle lattialle. Jirri ravisteli päätään ja sen silmät näytti kieppuvan päässä. Sitten se nousi ylös ja pälyili ympärilleen, veti henkeä ja karjaisi kovempaa kuin sen kokoisesta olennosta olisi voinut olettaa.

-RICOOOOOO!!! Hetkeen ei tapahtunut mitään mutta sitten kuului läheneviä juoksu askelia ja pieni valo pläntti lähestyi heitä. Silloin Alicia huomasi olevansa jossakin kivisessä käytävässä jonka päässä oli portaat. Saman lainen kuin Jirri, tosin punaisen paidan sijaan siniseen paitaan pukeutunut ja hiukan rotevampi tonttu tuli heidän luokseen.

-Onko se hän? Se kysyi kuin Alicia ei olisi ollut edes paikalla.

-On se.

-Näitkö merkin?

-En..mutta hän sanoi että sillä on se.

-Hänhän saattaa olla huijari.

-En usko.

-Tarkista tolvana! Ricoksi kutsuttu tonttu sihahti ja Jirri kääntyi vaivaantuneena Aliciaan päin.

-Öömh...tuota...minun...tai siis meidän pitäisi nähdä se merkki, ihan varmistukseksi vain, joten näytä se, tai muuten katson väkisin.

Alicia toljotti tyrmistyneenä Jirriä.

-EN NÄYTÄ. Hän huudahti.

-No  jos et näytä niin itket ja näytät. Rico totesi ja samassa kaksi tonttua oli hypännyt voimalla Alisiaa päin, jolloin hän kaatui selälleen ja he repivät hänen paitansa riekaleiksi. Alicia kiljui ja yritti työntää tontut pois ja onnistuikin, mutta vasta kun tontut olivat silponeet koko hänen paitansa.

-Joo kyllä se on se. Rico sanoi katsellessaan palloksi mennyttä tyttöä, nyyhkytti kädet ylävartalonsa suojana.

-Jirri, hae hänelle kunnon vaatteet. Hän vielä lisäsi ja kuului taas hiljainen poks kun Jirri katosi.

Oli hiljaista Alician nyyhkytystä lukuun ottamatta. Rico istui lattialla selin häneen päin ja tuijjotteli kattoon. Kuului taas poks ja Jirri ilmaantui taas pahoin voivan näköisenä sylissään vaatteita. Tonttu laski ne lattialle.

-tässä vaattet...me odotetaan portaissa, tule kun olet pukeutunut. Jirri sanoi ja lähti Ricon kanssa pois päin.

Alicia nousi ja poimi vaatteet. hän veti päälleen valkoisen kaulus paidan, ruskeat suht tiukat housut ja punaisen pitkän takin, jonka hän jätti viittamaisesti auki. Vaihtoi kenkänsä nahkaisiin saappaisiin ja poimi viimeisenä lattialta nahka nauhan jolla hän sitoi hiuksensa korkealle poninhännälle. Jotenkin hänen olonsa muuttui. Häntä pelotti, eihän hän tiennyt lainkaan missä oli, mutta jotenkin hänelle tuli parempi olo...jokin mielen sopukoissa sanoi hänelle, että kaikki oli hyvin ja  jostain syystä Alicia tunsi tietyn laista turvallisuutta pukeuduttuaan näihin vaatteisiin. Jokin tilanteessa tuntui kauhean tutulta.

Mentyään portaille Jirrin ja Ricon luo, he kipusivat postaat ylös ja tulivat huoneeseen jossa oli yksi ikkuna josta tulvi huoneeseen päivän valoa. Muuta huoneessa ei jykevien tammisten portaiden lisäksi ollutkaan. Seuraavassa huoneessa joka oli käytännössä tyhjän huoneen yläpuolella oli kaksi ikkunaa, pöytä, kuusi tuolia ja ovi. Jirri ja Rico pysähtyivät ja Alicia oli kompastua heihin noustessaan viimeisen portaan.

-Alicia sinä jäät tähän. Et mene tuosta ovesta etkä mene enää alempiin kerroksiin. Rico sanoi kääntyen tarkastelemaan Alician polvia ennenkuin tajusi nostaa katseensa nähdäkseen hänen kasvonsa.

-Minä ja Jirri käymme hoitamassa pari asiaa ja palamme tuota pikaa kertomaan sinulle tehtäväsi. Ymmärsitkö? Hän jatkoi.

Alicia nyökkäsi ja istuutui pöydän ääreen. Sitten kuului kaksi vaimeaa poksahdusta ja hän oli jäänyt huoneeseen yksin.

Kului ehkä tunti. Alicia oli nukahtanut pöydän ääreen ja heräsi säpsähtäen jonkun tökkiessä häntä. Hän kavahti nopeasti taakse päin, sillä Jirri oli liimannut nenänsä hänen naamaansa.

-Noniin neiti, et ilmeisesti ole päässyt muistikirouksesta eroon, joten meidän on kerrottava sinulle nyt muutama pikkuriikkine asia. Rico aloitti.

-Ensinnäkin sinä et ole tavallinen tyttönen. Olet kuun klaanin ainoa eloon jäänyt perillinen. Muistisi pyyhittiin kaksi vuotta sitten ja sinut lähetettiin siihen maailmaan jota pidät täysin normaalina maailmana. Oikeasti se on rinnakkais ulottuvuus ja oikea kotisi on tämä maailma jossa me nyt olemme, Otopia. Rico kertoi tuijottaen koko ajan Aliciaa silmiin. Alicia ei saanut sanaa suustaan.

-Sinut lähetettiin rinnakkais ulottuvuuteen, jotta olisit turvassa, mutta se oli virhe ja nyt tarvitsemme sinua enemmän kuin koskaan. Paha, paha mies, Thunder on kaapannut hallinnon, murhannut oikean perheesi, koko sukusi, koko kuun klaanin ja valmistaa nyt asetta, jolla voisi hallita koko Otopiaa. Se on riipus, kuun klaanin riipus, jota hän kiroaa, ehkä jo parasta aikaa. Jos hän onnistuu koko maailma tuhoutuu tai ainakin koko Otopia. Maailmassa on vain yksi joka voi pelastaa meidät ja se on joku kuun klaanista ja koska olet ainoa eloon jäänyt, tehtävä on sinun. Jirri anna se. Rico selitti ja kääntyi tyrmistyneestä Aliciasta Jirriin joka siveli jotakin itseään isompaa esinettä. Se nosti sen vaivoin pöydältä ja ojensi sen Ricolle. Se oli hopean värinen miekka, jonka kahvassa komeili saman lainen kuun sirppi kuin Alician syntymä merkki. Rico ojensi sitä ja Alicia otti sen varovasti. Samassa kun hän puristi sormensa miekan kahvan ympärille, maa alkoi järistä ja katosta tippui muutama kivi.

-Aika käy vähiin, mene! Rico huusi ja osoitti ovea. Jirri pomppasi oistis ylös ja loikkasi Alician hartialle.

-Nyt on kiire, aletaan mennä! Se kiljahti lamaantuneen tytön korvaan ja sai tämän liikkeelle. Alicia ryntäsi ulos ja oli rynnätä takaisin sisään siinä samassa kun näki mitä oven toisella puolella oli. He olivat kalliolla ja muutaman metrin päässä seisoi siipiään heilutellen valtava musta lohikäärme.

-Mikä tuo on? Alicia kiljaisi.

-Lohikäärme, tomppeli. Aletaan mennä nyt, on kiire! Jirri kiljui.

-Pitäisikö minun siis ratsastaa tuolla...?? Alicia kysyi hätääntyneenä.

-No ei kun lentävällä sarvikuonolla, tottakai tuolla, osaathan sinä sentään lohikäärmeellä lentää.

-En kyllä osaa!

-No kyllä osaat kuhan nyt nouset sen selkään. Jirri huusi. Maa järisi edelleen ja kallio alkoi murentua uhkaavasti heidän allaan. Alicialle ei jäänyt enä vaihtoehtoja ja hän otti vauhtia ja loikkasi jättimäisen pedon selkään. Se nousi vakaasti siivilleen ja jäi paikoilleen ilmaan.

-Minne me mennään? Se kysyi.

-SE PUHUU!! Alicia huudahti.

-No ei kyllä perjaatteessa, sinä vaan satut osaamaan lohikärmesiä. Jirri sanoi kyllästyneenä.

-Suunta kohti pahinta myrskyä. Jirri huusi lohikäärmeelle ja se lähti hirveällä syöksyllä eteenpäin.

Alicialla ei ollut harmainta aavistustakaan minne he olivat menossa, mutta hän käsitti pian mikä oli pahin myrsky. Kymmenen minuutin kiitolennon jälkeen taivaan ranta näytti menneen mustaksi ja he olivat kovaa kyytiä menossa kohti jotakin mustaa joka suureni sitä mukaan kun he tulivat lähemmäs. Se oli valtava muurein ympäröity torni. Se huokui pahuutta ja ankeutta. Alicia tärisi kylmästä. He lensivät tornin ylle.

-NYT ALICIA, NYT!!! HYÖKKÄÄ!!! Jirri karjui.

-MITEN?!?!? Alicia kiljui.

-KATOSTA LÄPI VAAN!!! HÄN ON AIVAN ALLAMME JA SINULLA ON ARVIOLTA KOLME MINUUTTIA AIKAA!!! Jirri karjui. Myrsky piiskasi heitä ja he olivat jo läpimärkiä. Alicia nousi huterasti seisomaan, veti henkä ja hyppäsi miekka ojossa. Miekka lävisti räjähdysmäisesti tuhoten katon ja hän oli tukehtua. Kuului karjuntaa ja yskimistä. Koko huone oli täynnä sankkaa savua. Eteen näki vain juuri ja juuri ja Alicia erotti vaivoin miehen siluetin. Summamutikassa hän hyökkäsi sitä päin. Taas räjähti ja tällä kertaa kuului korvia huumaava karjaisu ja verta lensi joka puollelle. Hirvittävä kipu vihlaisi Alician alavartaloa. Savu alkoi hälvetä ja mutta hän oli ehtinyt vetää liikaa savua henkeen ja kaatui maahan tajuttomana.

~~~~~~~~

-hän elää...tämä on ihme. Kuului vaimea kuiskaus jostain.

Alicia avasi silmiään varovasti ja huomasi makaavansa vuoteessa. Jirrin ja Ricon häälyvät hahmot alkoivat selkeytyä hänen jalkopäässään.

-Oi hän herää! Jirri kiljahti. ja loikkasi siihen missä Alicia jalkojen olisi kuulunut olla. Nyt hän avasi silmänsä kokonaan auki ja tuijotti järkyttyneenä Jirriä.

-Missä minun jalkani ovat...?

Jirri muuttui vakavaksi ja pillahti itkuun.

-Niitä ei ole, olet hengissä, mutta...ei ole... Jirri itki ja Alicia tajusi mitä oli tapahtunut. Otopia oli pelastettu, mutta hän sai maksaa kovan hinnan.~

(älkää välittäkö kirjotusvirheistä jos niitä on, en jaksa tarkistaa :D)

Any comments???

Panda kuittaa~~