maanantai 27. tammikuuta 2014

Kipeänä edelleen :c

Moi pallerot c:

Niinkun otsikosta näkyykin, olen edelleen kipeä. Mun piti mennä tänään jo kouluun, mutta sitten tuli porukat ja oli sitä mieltä että, ainakin tämän päivän olen vielä himassa. -.- Ja niin täälä sitten ollaa, mikäs siinä, matikan koe siirtyy huomiselle ja sain nukkua ^^

Mä tein joku aika sitten Tumblrin ja nyt se on syönyt mun elämäni... Mutta kun siellä on paaaljon suitti juttuja ja ääää >w< Mulla on jopa 7 seuraajaakin OwO joo se ei ole paljoa, paitsi et mulle on xD Mutta katsokaa nyt näitä, mä voisin tuijottaa niitä yötä päivää. ;;w;;

seuraavat 5 kuvaa on Tumblrista, ei ole minun ottamiani.





Nyt kuitenki se viime postauksessa lupaamani novelli. Yrittäkää nauttia...

Bridge

Ilta oli tummunut ja valkoiset hiutaleet leijailivat hiljalleen maahan. Lumi oli jotain mitä minä rakastin ja suuresti. Vedin takkia tiukemmin päälleni ja lähdin basso selässäni kotiin. Lumi narskui jalkojeni alla ja hyräilin biisiä jota olimme bändini kanssa juuri soittaneet. Olin iloisempi kuin aikoihin, bändi treenit olivat menneet hyvin ja saisin pitkäatä aikaa viettää viettää illan rauhassa poikaystäväni kämpällä. Puolet matkasta ennemmin hyppelehdin kuin kävelin. 
Soitin summeria ja koko rappukäytävä kaikui iloisesta haukunnasta. Markin nuori saksanpaimenkoira ryntäsi portaissa vastaan ja oli vähällä kaataa minut. "No moi pieni" sanoin hyppivälle koiralle ja juoksimme loput portaat kilpaa ovelle. "huhuu? mie tulin" huusin ja heitin kengät jalastani. Mark istui olohuoneen lattialla ja pakkasi DVD:tä koteloonsa. Hänen isoveljensä Bill istui sohvalla ja heittreli tennispalloa ilmaan. "mitäs täälä on puuhattu?" kysyin istuen Markin syliin. Hän painoi huulensa hellästi omilleni. "venailtu että sie pääset tänne ja katottu yksi huono kauhuleffa ajan kuluksi" Hän vastasi hymyillen. "okei, mitäs nyt?" kysyin. "meijän pitäs käyä palauttaan toi leffa" Bill vastasi. "ja pitäis käyä samalla kaupasa, alkaa olla jääkaappi vähän tyhjä" Mark jatkoi. Katsoin suu mutrussa jätkiä. Olin ajatellut että saisin olla koko illan Markin kanssa kahden ja heti. "Sandy hei, ei meillä kauaa mene." Mark sanoi ja pörrötti hiuksiani. Huokasin. "no okei, mie voisin sillä aikaa vähän siivota..." sanoin ja silmäilin lattialla lojuvia kasoja. Nämä veljekset eivät sitten koskaan osanneet laittaa kamojaa sinne minne kuului, ei edes omassa kämpässään, jossa ei ollut koko ajan äitiä passaamassa. Mark ja Bill nousivat ylös, minun jäädessä istumaan lattialle rapsutellen Toraa. Se laski ison päänsä syliin ja sen silmät painuivat kiinni. "Älkää sitten ihan oikeasti viipykö kauaa" sanoin. Mark pussasi minua otsalle ja taputti päätäni. "juujuu, rakas" hän kuiskasi ja sitten he lähtivät.
Aloin siivota pientä asuntoa. Tora kantoi myös kortensa kekoon keräilemällä sukkia suuhunsa. Tosin se vei ne pyykkikorin sijaan omalle pedilleen ja alkoi nyhtää niistä paloja irti, mutta se sentään keräsi ne yhteen paikkaan, josta ne oli helppo pelastaa. 
Oli kulunut jo kaksi tuntia siitä kun veljekset olivat lähteneet ja aloin olla jo huolissani. Olin siivonnut jo ja päädyin vain harhailemaan ympäri asuntoa ja tuijottamaan ikkunoista vähän väliä ulos, josko heitä näkyisi. Samassa kännykkäni alkoi soida ja säikähdin suunnattomasti. Numero oli Billin. "moi, missä te ootte?" vastasin. Puhelimesta kuului epämääräistä mutinaa ja taustalta melua ja ainoat sanat joista sain selvää oli silta ja tuu pian. Sitten puhelu katkesi.  Tuijotin tyrmistyneenä kännykkääni...jotain oli sattunut. Tungin kännykän taskuuni ja ryntäsin eteiseen. Aloin kiskoa takkia päälleni ja Tora toi talutus hihnansa jalkoihini. Se ajatteli pääsevänsä ulos. "Ei Tora nyt, sie jäät tänne, mie tuun ihan kohta takasin" sanoin koiralle ja sislitin sen päätä. 
Lähdin juoksemaan niin kovaa kuin pääsin kohti keskustaa. Koko kaupungissa oli vain yksi silta ja olin varma että Mark ja Bill olivat siellä. Mitä lähemmäs siltaa tulin, sitä enemmän oli autojonoja ja pelästyneen näköisiä ihmisiä. Kiristin vauhtia ja juoksin kovempaa. Maa oli jäässä ja lensin kasvot edellä katuun. En välittänyt, vaan nousin ylös ja jatkoin juoksua, vaikka tunsinkin kirvelyn kasvoissani. Viimein tulin sillalle. Silmäni laajnivat kauhusta. Paikalla oli ambulanssi, poliisi ja pelastuslaitos. Musta harvinaisen tuttu auto oli ruttaantuneena sillan alla ja eristetyn alueen ympärillä tungeksi kauheasti ihmisiä. Katsoin kauhistuneena näkyä. Miten näin oli voinut tapahtua...ei..en halunnut... Lähdin kulkemaan tyrmistyneenä tietä joka laski suoraan onnettomuus paikalle. Ihmismassasta erkani joku joka lähti kävelemään minua kohti. Nuoren miehen kasvot olivat veriset ja ruhjoutuneet ja hän ontui oikeaa jalkaansa pahasti. Kyyneleet purskahtivat silmiini, kun Bill kietoi kätensä ympärilleni. En halunnut halata rakkaani eloon jäänyttä veljeä, kun rakastamani ihminen makasi murjoontuneena tuola jossakin. En halunnut menettää Markia. Vihasin häntä, miksi hän oli mennyt kuolemaan, vihasin Billiä, miksi hän oli antanut Markin kuolla ja vihasin itseäni, kun ajattelin näin. Lyyhistyin voimattomana maahan. Halusin jäädä siihen, enkä liikkua enää koskaan. Bill tiukensi otettaan minusta ja tutisi, hänkin itki.


Noin c: ei ole mitenkään novellieni parhaimmistoa, mutta juu. 
Kertokaa kuitenkin mielipiteenne siitä ja bannerista jonka onnistuin eilen illalla tuonne vääntämään ^^
Ja vielä jos joku Tumblrissa oleva haluaa mua seurata niin esiinnyn siellä nimimerkillä Thepandakingdom
:3

Panda kuittaa~

2 kommenttia:

  1. Tumblr on aina niin kiva paikka :D
    Tuo novelli oli tosi hieno, ja hyvin kirjoitettu! tykkäsin kovasti, miten sait tilanteen tunteen päälle c:
    (arr anteeksi, en saanut kommentoutua jostain syystä blogger edelliseen postauksees ;-; sain kirjotettua sen, mutta sittenkun yiritn julakaista siihen tuli sanavahvistus ja siinä oli ''error'' teksti :c yhy)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kävi joidenkin blogien kanssa niin .__. ja kiitos ^^

      Poista