keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mihinpä sekopää sekopäisyydestään pääsisi~

Moikka~

Viimesiä viedään, enää yks koe edessä, jee~ 
Ainoo vaan et motivaatio lens pois jo alkuviikosta, joten aika kylmiltään mä sinne kokeeseen meen, tiedän et persiilliin se menee kuitenki, ni mitä sitä nyt puurtamaan, kesän lopus sitte luen uusintaan ^^' #huonoinpäätösikinä

Mut oon jo moneen kertaan yrittäny kertoo täst jutust, mut se on sit aina kuitenkin jäänyt. Nyt kuitenkin aattelin vähän avautua~

Jos lukee tän blogin alkupään postauksia, voi rivien välistä lukea mun elämäni tähän mennessä synkimmistä hetkistä. 
Monista jutuista oon halunnu jo monta kertaa päästää irti, mutta aina joku muistuttaa tai niihin vaan joutuu väkisin palaamaan.

Mä oon kuitenkin päättänyt että jossain vaiheessa kun hyvä sauma tulee mä haluan alottaa kaiken alusta. Mä haluun pyyhkiä kaiken pois ja alottaa uutena ihmisenä puhtaalta pöydältä. En vaan tähän mennessä oo tienny et miten, mutta nyt mulla on unelma ^^/

Kun mä lukiosta pääsen pois, mä haluan pitää välivuoden jonka aikana yrittäsin saada töitä ja kerätä rahaa. Kun mul ois ees vähän rahaa, keräisin kamani ja muuttasin Barcelonaan opiskelemaan. Tää kuulostaa ehkä semmoselt "joojoo sä olit just siellä, sä tahtosit vaan lomailee blaa blaa turhaa hourintaa, keksi parempi suunnitelma" - jutulta, mutta mä olen oikeasti miettinyt tätä ihan tosissani.

Mua kiehtoo ihan hirveesti ajatus siitä että kukaan ei tuntis mua, ettei kukaan pystys tuomitsee mua sen perusteella mitä oon joskus ollut, joskus osannut tai joskus ollut osaamatta. 
Hyvä esimerkki siitä mistä haluisin eroon on ihmisten asenne mun kielitaitoani kohtaan. Kuten oon täälläkin sanonut oon aina ollut tosi huono englannissa, mutta en mä koskaan ole halunnut olla, ja oon yrittäny oikeesti kovasti että alkasin osata. Kuitenkin yks syy siihen miks en oo onnistunu ehkä niin hyvin ku oisin voinut, on se ettei ihmiset usko muhun. Mun yläasteen enkun ope luovutti mun suhteen heti kättelyssä. Kun nyt lukiossa puhuttiin japanivaihdosta, paras kaverini ensitöikseen totes että ei mun kannata ees hakee, koska mä en osaa englantia. Tuntuu että kaikki on jo vaan hyväksyny sen etten mä osaa, ja aattelee etten mä koskaan sit voiskaan osata. Sit must on tullu englannin suhteen tosi ujo, enkä uskalla käyttää sitä missään, vaikka just käyttämällä kieltä sitä oppis.

Mut siis älkää käsittäkö väärin, ei englannin kieli oo ainoo asia minkä takia haluisin muuttaa. :D

Ylipäätään tuntuu et ihmisille on juurtunut tietty kuva musta, ja kun en mä välttämättä haluis olla semmonen minä mua pidetään, mutta on tosi vaikeeta yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkien näkemyksiä asioihin. Ja sitten on ihmisiä jotka ei oo ees sisäistäny et oon kasvanu ja muuttunu, etten oo enää se sama ihminen mitä vaikka 14 vuotiaana olin. Se on tosi raivostuttavaa, koska tuntuu etten pääse elämässä eteenpäin. Joku vois sanoo että haluun paeta, ja oikeastaan niin se onkin, mutta eikös pakeneminenkin ole välillä ihan hyvästä?

Barcelonassa vaan aisti sen että ihmiset on paljon rennompia. Kaikkea ei oteta niin vakavasti eikä sua esimerkiks seuraa kymmenet tuomitsevat katseet jos sul on jotain massasta poikkeavaa päällä tai muuta vastaavaa.
Jotenkin vaan tuntu siellä että mä olin onnellisempi ku koskaan, en mä osaa sanoa oikein edes miksi, mutta niin vaan oli.

Tottakai mua myös pelottaa ihan älyttömästi. Pelkkä ajatus siitä että mä lähtisin ihan yksin isoon maailmaan pelottaa ihan vietävästi, mutta oon päättäny et jos aion unelmani saavuttaa ni teen sen yksin.

Haluun kuitenkin painottaa että tää on vaan unelma, ei absoluuttisen varma ennustus mun tulevaisuudesta. :'D Ei sitä tiiä vaikka joku saiski käännettyä mun pääni ja jäisin onnellisena Suomeen~~~

Mutta eilenkin sain yhden syyn miks haluisin jättää kaiken tänne ja alottaa alusta. Mulla on välillä vähän sidottu olo täällä.










Mutta joo, ensi viikolla tuun infoilemaan vähän Desucon ja cossi juttuja, kuhan asiat varmistuu~ Mulla alkaa tulla melkein tavaks että varmoiltakin tuntuvat cossisuunnitelmat heittää viimehetkellä häränpyllyä, ja Desucon ei tee poikkeusta...:'D 
Mutta niistä sitten ensi viikolla, että pysykäähän kuulolla~ ^^


Onko teillä suuria unelmia, ja olenko mä teistä ihan kaheli?~






Panda kuittaa~~~~ 



5 kommenttia:

  1. Et ole kaheli unelmies kanssa, tai sitten jos olet niin olen minäkin! :'D Mullakin on aivan taivasta ylittäviä haaveita jotka ei varmaan koskaan tuu toteutumaan, mutta niien eteen pitää vaa panostaa jos jotain todella haluaa ^^ Mullakin on vähän sama juttu sen kanssa, että ihmiset edelleen pitää mua 16-vuotiaana Juttana, joka riehuu ja hyppii seinillä, eikä päästä suustaan ulos mitään järkevää. Sen takia oli maailman ihaninta muuttaa ihan eri paikkakunnalle, missä kukaan ei tuntenut mua ja pääsin alottamaan puhtaalta pöydältä ja ihmiset täälläpäässä on tutustunut muhun toisella tavalla :---) Toivon että joskus vanhat ystävät tulis näkemään musta uusia puolia, ellei oo jo nähnyt ! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin mäkin ehkä harkita muuttamista eka Suomen sisällä, mutta joskus pitää olla vähän kunnian himonen :DD Ei mut Suomi on pieni paikka, aina tulee vastaa joku joka tietää/tuntee mut, Espanjassa ei olis sitä ongelmaa :D

      Poista
  2. No siis itselleni hulluushan on ensinnäkin positiivinen juttu, niin hulluus on vaan hyvä asia. XD

    Unelmia mulla ei taida olla muita kuin se pelintekijäksi tuleminen, ei ainakaan tuu nyt mieleen mitään muuta. Mut se varmaan johtuukin(*köh* huonosta muististani *köh*) siitä, kun mä elän ihan liikaa hetkessä ja on tavallaan hankalaa tehdä suunnitelmia ja pitää niistä kiinni. Mut tuon asian suhteen voikin sanoa, että mä oonkin mä ja liittyyhän siihen asiaan myös noi mun AS ja ADD.

    Mut joo, on mulla kai pienempiä unelmia, tosin ne on ehkä enemmän sattumanvaraisuuteen perustuvia kuin sellaisia, mitkä saavutettaisiin työllä(tuskin mä ite pystyisin saamaan hommattua Ryoji Ikedaa Suomen keikalle mitenkään XDDD).

    Mä mieluusti auttaisin enkun opettelussa, jos vain mitenkään voin, kun tykkään auttaa muita ihmisiä ja mullahan toi enkku sujuu oikein hyvin. XD Mä en tosin oo ammatiltani/koulutukseltani opettaja, enkä oo koskaan varsinaisesti opettanut kenellekään mitään muuta kuin databendausta(kerran äikän puheviestinnän kurssilla luokan edessä, kahdesti bussimatkan[siis yksi henkilö per bussimatka ja yhteensä kaksi bussimatkaa] aikana ja jossakin vaiheessa, kun mun lukiossa oli espanjalaisia vierailijoita, niin päädyin opettamaan toiselle niistä kahdesta vierailevasta miesopettajasta enkuksi samaa juttua :D Ja sit assiryhmälleni ja ainakin yhdelle opiskelijalle lukiossa ja ja ja... se tunne, kun voisin melkein olla ammattimainen databendauksen opettaja. XD), niin mä en edes tiedä, miten enkkua opetetaan(tokihan sitä ois kiva oppia c: )... mut mulle ois ilo ja kunnia auttaa kyseisen kielen oppimisessa, jos apu vaan kelpaa jotenkin.

    Voihan esim. niitä mun aina niin ylipitkiä enkunkielisiä höpötyksiäni kai lukea, siinä voi oppii enkkua, vaikka aiheet ei ehkä oo niin elintärkeitä ja olennaisia selviytymisen kannalta(mut eikös jotkut valita samaa oppikirjojen aihepiireistäkin välillä? XD). Tai sit jos saisin itseni oikeasti kirjoittamaan mun omaan blogiini, niin siinä saisi, jos onnistun saamaan sen toimimaan tavalla, jolla oon sen tarkoittanut toimivaksi, sekä suomenkieliset että englanninkieliset tekstit, joita voi sit molempia lukea. :P Kun samoista aiheista oon aikonut tehdä molemmilla kielillä omat versiot. ^^ Sentään siihen blogiin on tarkoitus kirjoittaa joitakin järkevämpiä ja "isompia" ajatuksia, eikä niinkään random höpinää, niin kuin kaikkialle muualle. Tääkin kommentti on jo kauan ollut höpinää, ellei jo alusta asti sitä ollut. XD

    VastaaPoista
  3. Hei, toi unelmas kuullostaa järkevältä, itekki oon miettiny, millaista olisi alottaa kokonaan ihan alusta jossakin toisaalla :D Sie pääset varmasti unelmias kohti eikä kannata murehtia, kyllä sie sitä englantia opit. ^^

    Ja itseäkkin ärsyttää se, miten täällä, varsinkin pienellä paikkakunnalla, saa helposti tietyn leiman otsaansa. Miusta on vissiin jäänyt tietty lapsellisen ihmisen leima, sen takia, kun olin niin leikkisä vielä yläasteellakin, kun muut ryyppäili ja oli mukamas niin "aikuisia". Lol. x) Sen takia oonkin innoissani, kun oon ainut meiän koulusta, joka menee yhteen lukioon ja tuun pärjäämään siellä varmasti 8D
    Jännä, miten sitten meikäläisestä on jäänyt myös suurelle osalle kuva, että olen pelkästään viisas, jos niiltä kysyis miusta, niin ne vastais et "kait viisas..." ei niillä muuta kuvaa ole 8D Se harmittaa vähäsen, koska kumminkin on pyrkiny olemaan muutakin ku viisas ja näin ja mitä ihmettä mä selitän.

    Noni, rohkeasti tuulta päin, ei pidä luovuttaa jne. :D Vaikka osa on jo luovuttanut englannin taitosi suhteen, se ei tarkoita, ettetkö tosiaan voisi oppia sitä, rohkeasti vaan näyttämään muille :D Toivottavasti pääset sinne Barcelonaan aikanaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ^^ Etköhän säkin pääse leimastas eroon ja voi alottaa uudessa lukiossa uutena ihmisenä ^^/

      Poista