Odotuksia

Moikka~

Nyt taas vähän henkilökohtasempaa avautumista, koska rasauttaa. 

Mä olen täälläkin maininnut kuinka huono mä olen kielissä. Varsinkin kun kieli ei kiinnosta yhtään. Espanja luistaa koska se kiinnostaa, mutta enkku ja ruotsi ei.

Meil oli ruotsin koe. Meijän neljän kaverin porukasta kolme näki jo minkä numeron saivat, mä jouduin odottamaan vielä, koska opettaja väitti etten olisi palauttanut jotakin tehtävää. Olin palauttanut, mutta kirjotin sen sitten uudestaan. Kaikki kolme muuta meijän porukasta oli päässyt läpi ainakin nipin napin. Mulle sanottiin "hei kyl säki pääset, oot parempi ku me, olit pitkässä ruotsissakin" mutta valitettavaa kyllä tiesin jo etten pääsisi. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä että jos on ollut pitkässä niin lyhyt menee ku vettä vaan, mut vaikka oon kavereille sanonut niin ne ei tunnu tajuavan että niin miksihän en oo pitkässä enää. Oiskohan vaikka koska en osaa?

Enkussa oon jo vuoden jäljessä kavereista. Hävettää. Mä en uskalla sanoa mitään enkuks kavereitteni läsnäollessa. Nyt vielä ruotsikin. En mä kehtaa kattoo kavereit enää silmiin jos ruotsista tulee puhe. Mä oon opiskellu ruotsia neljä vuotta enemmän mutta oon silti huonoin. Väkisin mieleen tulee kuva, muisto ekalta luokalta, siis peruskoulun. Luokassa on vaan mä ja meijän opettaja, on äikän tunti. Kaikki muut on vaihtanu toiseen äikän ryhmään, koska ne osaa jo lukea. Mä olen luokassa yksin, mä en osaa ja epätoivo on suuri.

Kaikki sanoo aina "kyl se siitä", "panostat vaan vähän enemmän ja teet töitä", mutta kertokaa miten tehään töitä ja panostetaan kun koko ajan on vaan epäonnistunu? En muista millon viimeks olisin onnistunu ruotsin tai enkun suhteen. Jos mun kielten osaamisen laittas viivadiagrammiin, se viiva kiitäs vaan alas päin. Meijän hissan ope sanoo aina "monet ennen teitäki on osannu, miks just sä et osais" Se on aika voimauttava lause ja oon tosi ilonen et meijän hissan ope hokee sitä aika usein. Kuitenkin eikös joku sanontakin ole että poikkeus vahvistaa säännön? Pahasti näyttää siltä että mä taidan nyt olla se poikkeus. Enkä vaan enkussa ja ruotsissa. Tunnun olevan sitä myös ihmissuhteissa ja harrastuksissa.

Kun ihmiset sanoo "kyllä se siitä", voin mielessä vaan todeta, että ei se itseasiassa siitä. Sama kun mä joka oon asunu turvassa koko elämäni, en oo ikinä nähny nälkää tai sotaa ja jolla on vaikka mitä menisin ajassa taakse päin ja menisin sanomaan Auschwitziin jollekkin juutalaiselle "kyllä se siitä" kun ei se siitä. Miten mä voisin mennä sanomaan sille "kyllä se siitä", kun mulla ei oo mitään kokemusta asiasta?

Vihaan sitä että ihmiset olettaa ja arvottaa. Koska on sattunut näkemään vain pienen palan ihmisestä, automaattisesti tuntee sen ihmisen, tietää siitä kaiken, lukee sen ajatuksia ja tuntee sen puolesta. Ei, ei mene niin. Nyky yhteiskunnassa oletetaan että kaikki syntyy monikielisinä, kaikkien on pakko osata vähintään englantia ja jos et osaa niin itket ja osaat. Mitä tapahtuu jos itkee muttei vieläkään osaa? Sitten saa halveksivia katseita, sääliviä katseita, hävettää.

Mä joskus mainitsin että tunnen vahvaa sielunveljeyttä Boys over flowersin Woobinia kohtaan ja tässä tullaan taas yhteen yhtäläisyyteen. Se on tuleva mafiapomo, se on ihan fine asian kanssa muitten ihmisten kanssa, mut sit ku se on sen kavereitten, joista tulee perheen loisto firman johtajia ja taitelijoita kanssa ni Woobinia hävettää enemmän ku kenenkään muun edessä. Mulla on sama. Voin jollekkin ihan tuikituntemattomalle sanoa "Moi olen Aada ja ihan paska kielissä, ja olen sen kanssa ihan okei", mut kavereitten edessä alkaa vaan hävettää, hävettää niin paljon et haluisin itkee ja paeta jonnekkin kauas pois. Se ei johdu mun kavereista, mulla on maailman parhaita kavereita, meil on tiivis porukka ja viihdyn oikeesti niitten seurassa, en tiiä miten selviäisin jos kaikki hylkäis mut (ja lasken kaveriporukkaani myös koulun ulkopuolisia ihmisiä), mut just siks et välitän niistä ja neki ehkä jossain määrin kai musta en tiiä, ni sit hävettää.

Elämä on perseestä.

Lupaan että piakkoin tulee Yukin sunnuntain cossista postausta, teen sen heti kun aikaa on. Mulla on nyt alkamassa lukion rankin jakso ikinä, mul on kouluu 8-16 perjantaita lukuun ottamatta ja siihen päälle uusintakokeet ja yks täysin itsenäinen kurssi ussaa. Rankkaa tulee olemaan, kun kolme kurssia on vieläpä kieliä ja niistä kaksi ruotsia, se yksi on sitten onneksi espanjaa. Palaillaan, toivottavasti jo parin päivän sisään.~~

Kirahvi kuittaa~~