sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Mitä on trypofoobikon elämä?


Moikka~~







Mä nyt aattelin kertoa teille hiukan mun heikosta kohdastani. Tää ei ehkä oo järkevää, koska te voitte käyttää sitä mua vastaan, mutta siksipä sanonkin jo heti, että mikäli aiotte linkata kommentteihin kamalia kuvia, niin en aio avata yhden yhtä tähän postaukseen tulevaa linkkiä ja mikäli semmosia alkaa mun muihin postauksiin varoittamatta ilmaantua niin voin poistaa kommentointimahdollisuuden kokonaan.

Mutta siis asiaan. Mä en ole missään lääkärillä käynyt diagnoosia asiaan hankkimassa, mutta voin ihan itse diagnosoida itseni trypofoobikoksi, eli toisin sanoen mä kammoan reikiä. Käytännössä se siis meinaa sitä että jos mä yhtäkkiä varottamatta tai välillä henkisen valmistautumisenkin jälkeen nään reikiä jossain mä a) ahdistun ihan pirusti, b) oksettaa ja c) itkettää. Sitä on tosi vaikee sanoiks kuvailla mitä reiät mussa aiheuttaa mutta joka tapauksessa se ei ole kivaa. Ahdistus voi kestää muutaman sekunnin, mutta se voi pahimmillaan viedä koko yöunet.

Tämä ei kuitenkaan tarkota sitä että jos te tuutte esittelemään mulle jotain lootuksen siemenkotia tai muuta stereotyyppisesti trypofoobikoiden kammoamia asioita ni mä alkasin itkemän, oksentamaan ja tärisemään yhtäaikaa. Sen tarvii tulla suhteellisen yllättäen että se laukaseen ahdistuksen kunnolla. Se ei myöskään tarkota sitä että mä haluaisin nähdä mitään missä on paljon reikiä, koska ne joka tapauksessa etoo mua aivan valtavasti.

Pelko luokitellaan fobiaksia siinä vaiheessa kun se haittaa normaalia elämää, ja juu näin mun kohdallani voi melkein sanoa. Mä en tuu toimeen taulusienten kanssa, mä en haluu syödä keksejä joissa on paljon pyöreitä nystyröitä, enkä mä voi kattoa esimerkiksi vesirokon aiheuttamia asioita. Kuitenkin se mikä mun elämääni tässä nyt erityisesti haittaa ja miksi mä tästä asiasta edes puhun on se miten paljon ihmiset voikaan vähätellä reikäkammosta. Mun erittäin lähipiirissä on muutama tälläinen henkilö, jotka eivät vaan mitenkään osaa saada aivoihinsa menemään, että joku voi ihan oikeesti ahdistua siitä jos se näkee reikiä. Tämän seurauksena, aina jos vahingossa ääneen ilmasen että joku on musta nyt kamalan näkönen ja etten mä haluu kattoo sitä, niin ne nauraa ja alkaa heittää läppää luokkaa "Heh heh ostetaan sulle synttärilahjaks pesusieni heh" tai vaan kaikessa yksinkertasuudessaan nauravat päivän naamaa ja toteavat vaan että mä tahallani esitän. Harmitonta hupiako? EI OLE! 

Mä en ole itse valinnut että alanpa ahdistua hillittömästi asiasta X, koska se ois jotenki hienoa tai jotain. Kukaan ei valitse että haluaa hankkia itselleen ihan järkyttävän paskan olon ja se mitä mussa tapahtuu reikien seurauksena on jotain mitä mä en toivois kenellekään. Se EI ole oma valita eikä se ole yhtään kivaa.
Mä en voi sanoin kuvailla kuinka raivostuttavaa on kuunnella lausahduksia tyyliin "miten sä voit ikinä kattoo kenenkään naamaa kun ihmisillä on sieraimet?" "Hei varo ku tos kaivon kannessa on noit aukkoi" tai jotain muuta yhtä fiksua. 

Pitää oikeesti myös ymmärtää ettei trypofoobikkokaan kaikesta hepualia saa. Se että jossain vaikka paperissa on reikä ja että jonkun käsi on palanut reille ei korreloi millään tasolla. Ja pitää myös muistaa että trypofoobikko on yksilö, jos minä ahdistun jostain, se ei tarkoita että joku toinen ahdistuisi siitä samasta. Kuitenkin nyt yleiseksi ohjeeksi voin sanoa, että mikäli kaverisi on tiedettävästi reikäkammoinen älä mene esittelemään sille kuvia ihmisistä joissa on luonnottomia reikiä, verisiä reikiä, ylipäätään reikiä joita heissä ei kuuluisi olla. Trypofoobikko kaverisi kiittää. Älkääkä muutenkaan vähätelkö tai leikkikö asialla, koska se mitä sille kaverille voi tapahtua ei sille kaverille varsinkaan ole mitään kivaa!

Mä olen elämäni aikana tehnyt paljon virheitä, mutta pahimmasta päästä on se että olen joskus keskellä yötä selannut somea ja törmännyt linkkiin otsikolla "Kamalimmat kuvat ikinä, uskallatko katsoa?" Siinä vaiheessa sitä ajattelee "Joo joo ei tää voi oikeesti olla mitään kamalaa" ja sitten ne kuvat on ollutkin nimenomaan reikäkuvia ja mä olenkin sitten loppu yön viettänyt tärisevänä pallona joka hikoilee kuin pieni sika eikä nuku silmällistäkään koko yönä. Mä olen myös joutunut ikäväkseni unfollaamaan somessa muutamia semmoisia ihmisiä jotka olisivat mielenkiintoisia ihmisiä ja varmasti tosi mukavia, mutta jotka nyt sattuvat harrastamaan reikien maskeerausta itseensä ja kun mä en halua tunnilla salaa ig:täni selatessa saada jotain ahdistuskohtausta. C:


Toivon että tää lyhyt ja sekava sepustus vois avata jonkun silmiä ja että alkasitte ottaa meidän trypofoobikot tosissanne, me arvostaisimme sitä. Ja pyydän edelleen ettette linkkaisi mulle mitään kamalia, etten mä joudu poistamaan kommentointia, koska se ois tosi kurjaa kaikkien kannalta. ^^'









Mitä te pelkäätte?











KIrahvi kuittaa~~











12 kommenttia:

  1. Ymmärrän täysin siun pelon. Itsellä ei ole trypofobiaa, mutta monia muita pelkoja löytyy mm. pelkään junien ääntä. Aina kun juna kulkee sillan yli ja itse olen sen alapuolella/lähellä ahdistun ja alan tyyliin itkeä. Tämä voi kuullostaa tyhmältä, mutta niin asia vain on. Monia muitakin pelkoja löytyy. Arvostan ja kunnioitan rohkeuttasi puhua avoimesti omasta pelostasi^^ Love Valtiatar~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en tykkää olla junien alla kun ne menee yli, pienenä aina juoksin tunnelit joiden yläpuolella kulki junarata, koska pelotti.

      Poista
    2. Junan kyydissäkin on epämukavaa olla ja pelkään jopa kun juna tulee asemalle. Yritän vaan aina olla näyttämättä pelkoani muille läsnä oleville. Alan usein voimaan pahoin junissa^^ Coni matkojen kannalta se on tosi ikävää. Yleensä yritänkin aina saada auto kyydin. Valtiatar ~ (käytän nimi merkkiä, koska en halua kaikkien tajuavan henkilöllisyyttäni) Pelot ovat kuitenkin suht arkaluontoinen asia.

      Poista
    3. Joo ihan ymmärrettävää, mietin kans aika kauan ennen ku kirjotin yhtään mitään ^^'' Mul on ollu vähän sama bussien kanssa, en oo ikinä tykänny busseista, enkä varsinkaan jos oon matkustanu yksin, aina ahdistaa.

      Poista
  2. Miusta on hienoa että kerrot tästä! Esim. Minulle ei olisi koskaan tullutmieleenkään että sinulla on kyseinen fobia. Ihan idioottimaista käytöstä tutuiltasi?? Ei kukaan neulakammoisellekkaan ala esittelemään piikkejä. Juma.
    Miten reikien ajattelu tai tunnelit :0 entä miten reagoit esim. Rokon aiheuttamiin pieniin kuoppiin, taisiis arpiin... anteeksi jos kyselen tyhmiä, mutta en ole koskaan törmännyt kehenkään muuhun (joka olisi kertonut minulle olevansa) trypofoobikkoon (eep kirjoitinko sen väärin)

    Miulla on outo kammo valoihin pimessä. Oon paljon mieluummin pilkkopimeessä, kuin sellaisessa vähän hämärässä tai että valoja heijastuu esim peileistä :D lapsena pelkäsin enemmän kuin elämää siltoja, varsinkin niiden ylittämistä. Tilanne oli aika hankala ku meistä 2km päässä on iso silta ja käytiin sielä usein
    Heheh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reikien ajattelu on vähän kahtiajakosta, mutta pääasiassa jos vaan ajattelen enkä ole juuri aiemmin nähnyt sitä mitä ajattelen niin ei tuota tuskaa, mutta harvemmin tulee ajateltua. Tunneleissa ei mitään ongelmaa, ei sen paremmin liikenteessä kuin venytyskoruissakaan. :'D Jaaaaa kuten mainitsin rokot on ihan noup noup, arvet ei sitten niinkään. Ihottumat on vähän niin ja näin.

      Poista
  3. Oon tästä fobiasta vähän kuullutkin ja ymmärrän hyvin. Esim..noh...niin tyhmältä se kuulostaa, mä pelkään/ahdistun muovipulloista. Syytä en tiedä miks. En esim. pysty koskemaan sellaseen, saatikaan juoda sellasesta, siksi haluankin mukin ja jos sellaista ei ole saatavilla, jätän mielummin väliin kun juon. Tää on kaikista ärsyttävintä, kun satun omaamaan hiukan lapsellisemman poikaystävän. Jos juodaan illalla kokista, en halua, että se pelleilee sillä tai se pullo osuu muhun. Saatan alkaa itkee/tärisemään/sekoan ihan täysin. Tiiän ettei tää oo mikään fobia, mutta muo tää haitaa aika paljon, varsinki ku ei pysty edes sanomaan sitä silleen ettei se kuulostaisi älyttömän typerältä. Samperin ällöttävät muovipullot. Mut ihanaa, että tästä fobiastasi kerroit. se voi esimerkiksi auttaa muita, jotka tästä kärsii tai ei ole tästä tietoisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis fiilaan niin paljon, olin tosi onnellinen ku sain nimen reikäkammolle, koska tuntu aina tosi tyhmältä sanoo jollekki "Joo pelkään muuten reikiä ihan vitusti" kun sitte varsinki sai niitä "ai jotain sieraimia vai?" kommentteja. Voimia sullekin, toivottavasti poikaystäväs ymmärtäs vielä, ei oo kivaa kun ei oteta tosissaan~~

      Poista
  4. Oletko ettiny esim youtubest sellasii terapeuttisii videoit just trypofobiaan? Mä löysin yhen jossa joku mies istu tuolis ja anto ohjeet siihe. (se oli jtn sellast et olet tällases paikas, lasket johonki numeroo asti ja hierot käsivarsiis samal päläpälä) Mua autto jonkin verran sillo.
    Eli mieki pelkään reikiä, tere! En kyllä noin pahasti o: Sit jos josai lakanas tai alusvaatteis tai sukkie pohjis on reikä ni hyi v***u roskiin!
    Pienestä asti oon pelänny hämähäkkei, sit parin vuoden aikana oon saanu neulapelon. En tykkää jos neulat menee liikaa ihon alle, mut tatuointikonee neulat ei pelota, ne menee vaa noin yhen mm:n ihon alle.

    VastaaPoista
  5. Ihanan rohkeeta kirjottaa tällasesta asiasta! Itelläni on kans jotain pelkoja (ei ihan fobian tasolle mene) ja en hirveesti kehtaa niistä puhua/kirjottaa just sen takia että jos joku keksii käyttää sitä vastaan (tyyliin just linkata kuvia). Mutta mutta, piti tulla sanomaan että arvostan tätä postausta! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon U3U En ees ajatellu tätä kirjottaessa et tää ois näin iso asia, olin vaan vähän että rantatampas nyt kun sattuu vituttamaan ja nyt mua pidetään hienona ihmisenä ja oon tääl vaan ihan ehhhhhh mitä tapahtuu :'D

      Poista