Hän juoksi. Hän juoksi niin lujaa karkuun kun vain jaloistaan pääsi, mutta se saavutti häntä ja sai viimein kiinni. Se puristi valtavat kätensä hänen kaulansa ympärille eikä hän saanut henkeä. Päässä alkoi sumeta...
Säpsähdin hereille. Yö oli pimeä ja ahdistava. Tärisin kuin horkassa ja tahdoin pois, kauas pois kylmien käsien ulottumattomiin. En tahtonut olla siinä ja katsoa unta, unta joka sai minut joka yö hereille hiestä märkänä ja ahdistuneena. En tahtonut.
Hiivin keittiöön, avasin laatikon ja otin sen. Terä välähti kauniisti kuun valossa. Puristin kahvaa tiukasti kädessäni ja kuljin takaisin huoneeseeni. Viilsin kerran. Se sai minut sävähtämään. Viilsin toisen kerran ja tunsin kylmien väreiden kulkevan selässäni. Tärisin edelleen. Viilsin kolmannen kerran, purin hammasta ja annoin kivun täyttää itseni. Viilsin neljännen kerran. Katsoin kun lattia käteni alapuolella alkoi vähitellen muuttua punaiseksi pisara kerrallaan. En aikonut jäädä siihen, enkä jäänytkään, annoin sen viedä minut...
Että sellasta...
panda~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti