Hermanni on kuukauden suosikki~

Moikka~~ 

Ajattelin tehä teille nyt aikani kuluksi ja tyhjän illan täytteeksi ihan perus kuukauden suosikit postauksen, kun alkaa huhtikuu olemaan jo jokseenkin lopuillaan~ ^^

1. Hermanni

Hermanni on nyt kevään aikana noussu mun ehdottomaks vloggaaja lemppariks~ Jotenki hänen videonsa on vaan tosi mukavia kattoa ja tietyllä tapaa elämän inspiroivia, vaikka ovatkin ihan perus arkea. Tykkään~

2. Twice

Näiltä tytöiltä tuli ihan pari päivää sitten uus biisi ja oon luukuttanu sitä siitä asti joka ilta. En oo aiemmin ees kuunnellu kyseistä ryhmää ja ovatkin jokseenkin tuore porukka, niin nuoria ja pieniä vielä. (Oikeesti osa on mua nuorempia ja hui, alan tuntee itteni vanhaks O_O)

(Tämä on se uunituore biisi~)

(Tässä musavideossa on super söpö zombi poju, alkaen kohdasta 0:27, se vasemman puoleinen ^^'')

3. BuzzFeedVideo ja sisar kanavat

Ihan liian hauskoja videoita. :__D

Oon kuollu tälle niin monta kertaa :'D 

4. Liikkuva linna ja Lolita

Liikkuvan linnan alkuperäis teos eli toi romaani on aivan ihana, vaikka eroaakin jonkin verran leffasta. Hauru on aina paras ja rakkain. <3

Mitä Lolitaan tulee, niin juu kyllä tuo on se kohuttu pedofilia kirja. Lainasin sen kun sitä suositeltiin meijän äikän kirjassa ja oon halunnu lukea sen jo pitkään, kun siitä yhteen aikaan kohistiin. Oon lukenu vasta aika vähän, mutta olen todennut sen jo hämmentäväksi, hyvin kirjoitetuksi ja hassusti samaan aikaan hyvin eteneväksi ja hyvin paikallana junnaavaksi teokseksi. Siinä on soma kansi.

5. Bleiseri

Ostin mustan perus bleiserin H&M:stä ja jos viitsisin käyttäisin sitä koulussakin ja oikeastaan kaikkialla. Rakastan~~ 

ja 6. Uudet kengät~~

Halusin tänä vuonna uudet kevät kengät ja löysinkin Ebaysta oikein kivat. Vähän epäilytti sieltä alkaa kenkiä tilaamaan, mutta nyt kahden päivän käytön jälkeen osoittautuneet ihan hyviksi, joskin ovat vähän jäykät. Saa nähdä kuinka kauan kestävät. Adidas niissä lukee sisäpohjassa, mutta uskoisin kyllä ihan feikeiksi. Coolit ne sentään on. ^^

Elämäni on edelleen ihan yhtä tylsää kuin tässä viime kuukaudetkin. Koulussa on tylsää ja liikkakurssi on perseestä, oon ihan jumissa kuntopiiristä, viime tunnilla sain kunnon haavan sählymailasta jalkaani ja sotkin salin lattian. Jotain veripilkkuja löytyy varmaan edelleen, en usko löytäneeni kaikkia siivotakseni pois. Huomenna on kahvakuulaa ja tuun kuolemaan tän totaali jumiutuneen selkäni kanssa. :] Noh ehkä tästä kurssista jää joku semmoin liikkumis rytmi päälle ja saisin kesällä sitte mentyä salille tai lenkille tai jotain. ^^'

Kesästä puheenollen, voisin vaan hypätä koko kesän yli. Ikinä ei oo ollu näin ankee fiilis kesästä, enkä jaksas yhtään. Kaikki kaverit on töissä, porukat lähtee matkustaa ilman mua, veli ja jokunen kaveri on intissä ja mulla ei oo töitä, rahaa, eikä harrastusta. Toisin sanoen oon jumissa kotona koko kesän ihan yksin. Coneihin ei oo varaa, eikä oikein mihinkään muuhunkaan joka vaatii rahaa. Vähän mietiskelly Animeconia, mutta epäilen vahvasti että rahattomuus estää. Onneks syksyllä on ees ylppärit, voin lukea koko kesän. Oikeesti oon niin epätoivonen et selailin jopa kesälukion tarjontaa, ku semmosen porukat vois maksaa, mutta ei sielläkään ollut mitään sopivaa. 

Noh joskohan elämä vielä valosammaks muuttus, ainakin Julia tulee takas Suomeen vuoden Unkarissa vaihdossa olon jälkeen~~ ^^

Kirahvilapsi kuittaa~~ 

Missä on hyväksyntä?

Moikka~~

Mä haluisin puhuu ehkä vähän taas syvällisemmin omia näkemyksiäni, koska mua hämmentää. Mä oon nyt seuraillu tota menossa olevaa Kielletty rakkaus - sarjaa ja jotenki mun silmät on avautunu entistä enemmän sille, miten epähyväksyvässä ja konservatiivisessa maailmassa me eletään.

Mä ite tuun perheestä, jossa kaikki on ainakin mun silmiin ollu aina ihan okei, ei porukat ainakaan mun kuulleen oo ikinä tuominnu ketään, ehkä maximissaan kummastellu jonkun vaatteita luokkaan "Ohhoh, itse en ehkä tuon näkösenä ulos lähtis", mutta ei nuo oo ikinä tuominnu muitten valintoja elämässä, tai ketään ihmisenä.

Sen lisäks mä oon teini-iän ehkä kriittisimmät kasvuvuodet eläny kaveri piirissä, jossa on ollu monen kirjavaa sakkia, ja koska oon vähän outolintu itekki, ni en mä koskaan oo tuominnu ketään muitakaan. Enintään ehkä semmosii common whitegirl ihmisiä, mutta se nyt on johtunu, lähinnä siitä että ne on niitä jotka on mut jättäny ulkopuolelle, tuominnu mut, haukkunu, puhunu paskaa selän takana, vieny multa mun parhaan kaverin, ajanu mun kavereita itsetuhosiin tekoihin, halunnu ettei mua ois olemassakaan...yms. Mut oon kyl saanu olla onnellinen siit ettei porukat oo mua ikinä tuominnu, vaikka ehkä jotain ulkonäkö muutoksia vastustellu, mutta niistäki jälkikäteen sanonu että ihan kivahan tuommonen on. Ja vaik oon pyöriny kummissa porukoissa, lähteny ulos ties minkä näkösenä ja ollu vähän sitä sun tätä, ni ei nuo oo kertaakaan sanonu etten minä kelpais ihmiseks.

Kuitenkin tässä maailmassa on tosi paljon ihmisiä, joiden mielestä ristiin pukeutujat on täysin luonnottomia, homot ja lesbot pitäs tappaa ja sukupuolettomuus on vaan mielisairaus. Niinku anteeks mutta MITÄ PASKAA MAAILMA? Mä en oikeesti voi usko et on nuoriakin ihmisiä, joitten mielestä sulla on ihmisarvo vain jos sä näytät ja koet itsesi siihen sukupuoleen, johon sä olet syntynyt ja sä haluat jakaa elämäs vain vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. 

Mun on oikeesti tosi vaikee jotanki ymmärtää sitä, et joillekkin erilaisuus on oikeesti tosi iso ongelma, kun mun mielestä se ei rajota mun elämää mitenkään, joten miksi tehdä siitä ongelmaa? Jos joku mies pukeutuu naiseks, miten se vaikuttaa suhun? Ei mitenkään. Jos kaksi saman sukupuolen edustajaa rakastaa toisiaan ja haluaa jakaa yhteisen elämän, miten se vaikuttaa sun elämään? Ei mitenkään. 

Mun omaan suvaitsevaisuuteen ympäröivän yhteisön lisäks on vaikuttanu myös cosplay. Se että mä vaihan itteni tosta noin vaan pojan rooliin ja kaverit ympärillä tekee samaa, niin en mä enää kato mitenkään kummasti jos joku pukeutuu arkena vastaikkaiseen sukupuoleen. Mulla on myös niin paljon johonkin seksuaali vähemmistöön kuuluvia kavereita, että välillä ihan hätkähtää miten se kaikki ei ookaan ihan tosta noin vaan okei kaikille, kun itelle se on niin arkipäivää. 

Toinen mikä ärsyttää mua ihan suunnattomasti on se että sanoja homo ja lesbo käytetään monesti haukkumasanana. Mutta kun ei se ole haukkumasana, vai pitäskö munkin alkaa haukkumaan kaikkia heteroiks? Kuulostaa tyhmältä, niinpä, älkää siis tekään käyttäkö homoa haukkumiseen, kun se ei sitä ole. 

Kertokaa toki omia näkemyksiänne, kommentti osio on ihan käytettävissä~~ ^^

Kirahvilapsi kuittaa~~

Suomen Judy

Moikka~~

Taas on menny luvattoman monta päivää viime postauksesta... Tekis hirveesti mieli kirjottaa ja tehä teille jotain kivaa luettavaa, mutku mul ei yksin kertasesti oo elämässä tällä hetkellä mitään blogaamisen arvosta. :'D

Mun elämä tällä hetkellä koostuu siitä et mä nukun yöt huonosti, herään aamulla ihan liian väsyneenä ja raahaudun koululle muistuttamaan lähinnä auton alle jäänyttä oravaa. Ku mä pääsen neljän jälkeen kotiin, käytän Möllin pihalla ja ku pääse sisään edellinen huonosti nukuttu yö alkaa painaa ja välillä sitä ei meinaa ees jaksaa ottaa kenkiä jalasta ja saatan vaan lojuu eteisen lattialla. Useemmin kyl raahaudun olohuoneeseen ja nukun päikkärit olohuoneen matolla koirulin kanssa. Illat mä yritän panostaa läksyihin ja sanakokeisiin ja ties mihin, meen taas liian myöhään nukkumaan, nukun huonosti ja oravanpyörä on valmis pyörimään. 

Tottakai perus kaavassa on poikkeuksia, ens viikon maanantaina muun muassa pääsen koulusta vasta puol kuus ja joka toinen päivä meen vasta kahteen toista kouluun, mikä on kyl ollu suuri helpotus. Tosin nyt kun porukat kotiutu Espanjasta ni aamusin äiti lähtee jo kaheksaks töihin ja koira tulee herättämään mut jo seittemältä, koska luulee jäävänsä yksin kotiin. 

Koulun lisäks mietin jatkuvasti tuleeko musta ikinä yhtään mitään. Aloin tossa pari päivää sitte tiedostaa et jos en pääse täst enkun kurssist ja seuraavist kursseist läpi, ni saatan joutuu lopettaa lukion kesken, koska mul ei oo enää varaa venailla toista vuotta tätä yhtä kurssia. Jos taas mä joudun jättää lukion kesken mä oon hukannu monta vuotta elämästäni ja palaisin samaan pisteeseen, jossa mä ysillä olin, enkä mä haluu sinne. Oon miettiny myös mitä sit jos/kun mä saan valkolakin päähäni? Onks musta yliopistoon? Tuunks mä työllistymään jos mä saan jonkun koulutuksen hankittua, entä minkä koulutuksen? 

Oon alustavasti mietiskelly toimittajan tai äidinkielen opettajan virkaa, mut toimittajille ei oo ainakaan tällä hetkellä töitä ja jos pitkällä tähtäimellä ajattelee, niin kuinka kauan opettajiakaan enää tarvitaan? Meil on oikeesti opettajia, jotka on jo sähköstäny kaiken ja niitten toimenkuva tunnilla on se, et ne kävelee n. kaks kertaa tunnissa luokan ympäri ja istuu muun ajan koneella tekemässä mitä lienee.

Tänään oon selaillu juttuja poliisikoulun sivuilta. Oon oikeesti ihan täysin tosissani siitä, et ois ihan jäätävän cool ryhtyy poliisiks. Ja mulle on sit ihan turha tulla ulisee kuin se on fyysisesti vaativaa ja et oon liian pieni, koska miksen mä pystys? Poliisikoulus ei oo mitään pituusvaatimuksii ja fyysisen hyvän kunnon saa treenaamalla. Noh saa nähä mihin elämä vie, mutta musta seki voi olla mahollisuus. Eikä tää muuten oo mikään Zootopia vaikutus, oon miettiny poliisiutta jo paljon ennen ku tätä leffaa oli, vaikka Judy muistuttaakin mua, mä kun en oo koolla pilattu, enkä ensi vilkasulta ehkä kauheen uskottava. ^^''

No joo tämmösiä ajatuksia tälläkertaa, älkää suuttuko jos täälä on hiljasempaa, koska nyt on pakko panostaa kouluun ja ei mun elämässä tapahdu mitään ihmeempiä. Viikonloppuna käytiin Inarin kans ajelemassa ja syömässä ja sunnuntaina oli kummityttöni 1v synttärit. Oli melua ja meininkiä, mutta kakku oli hyvää.~~ Piirsin myös söpön koira kortin sille~

Nähdään taas~~ 

Kirahvilapsi kuittaa~~

"Totuus" "totuudesta" - 🌟 kirjoitettu virhe

Moikka~

Mä kärsin edelleen luovuusblockista, mutta se ei estänyt katsomasta elokuvaa, joka olis pitäny nähä jo aikoja sitten, enkä tiedä itsekään, miten ylipäätään olin välttynyt tältä rainalta. Otsikosta voitte ehkä jopa päätellä että kyseessä on siis Tähtiin kirjoitettu virhe. En usko että on kovin montaa jotka eivät ole nähneet kyseistä elokuvaa, mutta mikäli et ole nähnyt ja olet jotenkin kummasti (toisin kuin minä) välttynyt tähän asti spoilereilta ja haluat edelleen pitää tietämättömyyttäsi yllä, suosittelen lopettamaan teksin lukemisen. Loppu tosin kannattaa vilkaista, mikäli mielipiteeni Zootropoliksesta kiinnostaa. 

(Mua sitten myös väsyttää ihan julmetusti, koska nyt on yö, joten jos tähän tekstiin jää kirjotus virheitä, käskekää mun kirjottaa päivällä.)

Mahdolliset spoilerit alkavat sitten tästä.

Kyseinen leffa alkaa lopusta ja loppuu alkuun. Päähenkilö sanoo pitävänsä kirjojen ja leffojen tarinoista elämästä, mutta että hän aikoo kertoa nyt karun totuuden, koska kirjat eivät ole totta. Kuitenkin tämä kyseinen teos jossa päähenkilö näin menee sanomaan on sekä kirja, että elokuva ja kirjat ja leffat ei oo totta. Mistä mä tiedän sen? Kaikki mun kaverit on kertonu kuinka paljon ne itki ku ne näki tän leffan ja kuinka ihanan aito ja koskettava se oli. Joko a) mä olen menettänyt empatiakykyni, jos sitä koskaan on ollutkaan, tai sitten b) tämä oli vain kaunisteltu rakkaustarina.

En sano etteikö leffa olis ollut hyvä ja koskettava, oli se, mutta totuus se ei ollut, tai oli se ehkä jollekkin. Se oli ehkä totuus niille jotka eivät oikeasti tiedä mitä elämä on, koska elämä ei ole elämää, se on hidas kuolema. 

Tässä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka elää siinä totuudessa, jota Tähtiin kirjoitettu virhe edustaa, mutta on myös ihmisiä jotka on nähny totuuden "totuuden" takana. Kun mä katoin tota leffaa, mä näin siinä niin monta asiaa jotka on kaikille meistä totuus ja se miten mekin toimittas, mutta mä näin siinä myös virheitä, jotka mä olen ihan itse todennut virheiksi. Oikeastaan ainoa henkilö kyseisessä leffassa joka tiesi mitä elämä on oli päähenkilön äiti.

Mä olen käynyt puhumassa itsemurhista luokalliselle porukkaa ja mä kerroin niille asioita, jotka mä voisin kertoa myös teille.

Monet sanoo että kuoleminen on itsekästä, on itsekästä että toinen vaan lopettaa elämisen ja jättää kaikki tänne suremaan. Mutta kuka oikeesti on itsekäs? Se joka kuolee, koska se ei syystä tai toisesta henkisesti tai fyysisesti jaksa, vai se joka sanoo toiselle "Sun pitää jäädä tänne, vaikka se olis sulle pahempaa ku kuoleminen, koska mua saattas surettaa jos sä kuolisit"? 

Entäpä sitten jos katsomme leffaa myös toiselta kantilta. Okei, se että päähenkilö menettää rakkaansa on varmasti sille pahinta mitä se voi kuvitella. Olis se mullekin. Kuitenkin tässä maailmassa on paljon ihmisiä jotka ei välttämättä ikinä löydä ketään joka rakastas niitä. Vaikka olis rakastava perhe ja suku, ni ei välttämättä ikinä tunne itseään rakastetuks, koska kukaan ulkopuolinen ei sano sitä sille. 

En oo lukenu kirjaa, mutta mä toivon, että se on enemmän totta ku tää leffa, koska musta tää oli vaan teatraalisen ällöromanttinen klisee, ei totuus elämästä. Hyvä se silti oli ei sillä.~

Toinen leffa jonka oon kattonu on viime postauksessani mainitsemani Zootropolis. Se oli aivan ihana~ Toki se oli ennelta arvattava ja klisee sekin, mutta se oli ihana. Siinä oli kirahveja. Ja mä tarviin ne tanssivat tiikerit. Hei jos ette oo käyny kattoo, ni hopi hopi, se kannattaa! ^^'

Kirahvi kuittaa~~ 

Lifeblock

Moikka~

Mä en tiedä taas miten alottas.

Mul on tosi huono omatunto siit et tää blogi on ollu aika hiljanen viime aikoina ja onnistun räpeltämään kasaan vaan tämmöstä tylsää liirumlaarumia. Haluisin kovasti kirjottaa teille jotain cosplay juttuja, koska tiedän että ne kiinnostaa tän blogin lukijoita eniten, mut mul on menossa joku totaalinen cosplayblock.

Se et tiedän etten pääse coneihin ennen Traconia varmasti vaikuttaa asiaan, mutta ihan muutenkin ei vaan tunnu just nyt yhtään omalta jutulta. Tää on jotenkin kauheen pelottavaa, koska mä oon viimeset neljä vuotta eläny jatkuvasti jossain cossiprojektissa kiinni. Nyt yhtäkkiä ei tee mieli nähdäkään kangasta, kaavoja tai ompelukonetta. Anime ei inspaa kun cosplay ei inspaa, oon jopa lempi sarjoissani monta viikkoa jäljessä. Haikyuukin ehti loppua jo, multa on ainakin viimeset kolme jaksoa kattomatta.

Ikävä kyllä tää blocktila ei rajotu vaan cosplayhin. En saa maalattua, en piirrettyä, en kirjotettua, en valokuvattua, en oikeestaan yhtään mitään luovaa. Koko elämä tuntuu tosi tyhjältä ja en tiiä miten eletään. 

Koeviikko loppu mun osalta tänään, maanantaina on vapaapäivä. Varmaan ekaa kertaa lukiossa koeviikko tuntu ihan hyvältä. Vaikka mulla oli paljon kursseja kuluneessa jaksossa, niin mulla oli vaan kolme koetta, kaks ruotsia ja yks espanja. Kuviksesta käytiin gallerioissa ja äikän puhekurssissa ja hissan koulukohtasessa ei ollut koetta ollenkaan. Sain panostettua kivasti kokeisiin ja toisesta ruotsin kokeesta sainkin 7,5 mikä on mun paras ruotsin numero sitte ala-asteen. Espanjastakin sain 8- joten oon tosi ylpee itestäni, motivaatio kuitenki ollu niin alhaalla.

Koulun lisäks mun elämässä ei tällä hetkellä oo muuta ku huonosti nukuttuja öitä, painajaisia ja Super Junior. Suju on ollu mun kantava voima oikeestaan koko kuukauden ja olin kuolla onnesta, kun Ellinoora anto mulle viis Sujun levyä, jotka se oli saanut joskus jostain. Osan mukana oli jopa photocardeja ja julisteita~~ Laitoin sitten juliste seinäni uusiksi~

Oon ollu viime aikoina jatkuvasti ihan saamarin kateellinen ja inhotan itteeni sen takia. Mut kaikki mun kaverit on saanu kesätöitä ja leuhkii asialla koko ajan. Mulle on kaikkialta vastattu joko ei tai sitte ei olla vastattu mitään. En vaan tunnu kelpaavan yhtään minnekään. Kaikilla muilla on myös kaikkia kivoja suunnitelmia kesäks, ne lähtee reissuun ja tekee kaikkea. Mä tuun näillä näkymin kököttämään kotona yksin koko kesän, koska mulla ei vaan oo varaa lähteä minnekään. Viime kesänä pyörin Jovilla aktiivisesti, mutta nyt en tiiä kehtaisinko mennä sinnekään ja kun meijän Jovi squadista kaks ei asu Lahessa ja yks on intissä, niin meitä ei täälä ole edes juurikaan joiden kanssa lähtee tekemään jotain. 

Elämä on tällä hetkellä ihan yhtä tyhjää ja hiljasta mitä tää blogikin. #avautuminen

Nyt voisin jatklaa Viaplayn kanssa säätämistä, tai kdraamaa ja surra sitä ettei mulla ole edes mitään hyvää syötävää vaikka on perjantai. Onneks huomenna Lindan kanssa kattomaan Zootropolis.~~

Kirahvi kuittaa~~

Ostoksia~~ (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:･ﾟ✧

Moikka~

Nyt vihdoin voin esitellä teille viime viikkojen ostoksia, kun viimenenkin paketti on kotiutettu~~ *^^*

Ekaks vanhojen risteilyn ostoksia~

Osa kuvista on laivalla otettuja, koska kuvattava asia ehti kadota ennen kuin pääsin kotiin asti. ^^''

1. Jotain Fazerin uutuus suklaata, jota Linda ja Lalla suositteli ja oli ihan älyttömän hyvää!! En tiiä saako tätä vielä normi kaupoista, ennen risteilyä ei saanut, mutta ainakin jos laivalle menette niin ostakaa~~

2. Mini Oreoita ja Oreo Milkaa~ Multa on turha kysyä kumpi on parempaa Oreot vai Dominot, koska en oikeesti osaa sanoa, mutta sen tiedän ettei ole Oreo Milkan voittanutta~

3. Musta laukku, jonka merkistä ei oo tietoakaan, en tiiä mut tos ei vaan lue mitään missään. Mul ei oikeestaan oo ikinä ollu kunnon käsilaukkua, ja kun en tuonne tajunnut ottaa mitään pienempää laukkua niin ostin sitten paikan päältä. Tykkään tosta ketjusta ihan hurjasti~

4. Musta neule Zarasta~

5. Mustat kokoa liian isot farkut Zarasta. En jaksanut mennä sovittamaan ja nyt kaduttaa.

6. Victoria's secretin hajuvesi Pure daydream. Victoria's secret on kuulunu mun tietoisesti välteltyjen merkkien listalle siitä asti kun siitä ekan kerran kuulin, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta. ^^'

7. Meikkisieni Urban outfitterssistä. Ostettiin Lindan kanssa puoliks, mun on toi vaaleenpunanen ja se elelee tätä nykyä pinkissä muovimunassa joka on peräisin pääsiäismunasta. :_D 

Voin antaa myös vinkin, pääsiäismunan lelukotelosta sai helposti tee-se-itse säiliöterottimen, kun mun meikkiterottimen säiliö hajos. Kuljetan myös pieniä määriä pumpulia noissa koteloissa ja ripsiä. Mahtuvat meikkipussiin hyvin~~

Sitten

Oon pitkään kaipaillut uutta hiirimattoa vanhan rikkinäisen tilalle ja Ebaysta tilasin hurjan soman Rilakkuma hiirimaton~ Ihka eka Rilakkuman tuotteeni. ^^'

Viimeiseksi vielä pari juttua jotka tilasin Pretty . fi:stä. JA tämä EI OLE maksettu mainos, ihan olen omia kolikeitani tuhlaillut. En ollut aiemmin tuolta mitään tilannut, vaikka olin kuullutkin paikasta jotain aiemminkin. Kun sitten eräs twitter seurattuni mainitsi kyseisen nettikaupan, niin päädyin tutkailemaan tarjontaa ja tilasin juttuja kahdessa erässä. Ekaks tilasin vaan yhet ripset kokeillakseni paikan luotettavuutta ja kun näytti hyvältä pistin lisää juttuja tilaukseen. 

Tokan kanssa paketti viipyi ja viipyi ja olin jo melkein pistämässä vihasta viestiä nettikaupalle, mutta sitten äiti löys saapumisilmotuksen meijän kukkapenkistä. Siellä se oli päiväyksen mukaan lojunut viikon. Ei oo tainnu postinkantaja olla kovin hyvä tähtäämään, kun ei oo saanu lappusta postilaatikkoon sisään.

Näistä en oo vielä ehtinyt kokeilla kuin huulipunaa. Sekin kuuluu kategoriaan ekan kerran elämässä, koska siis en oo ikinä omistanu yhen yhtä huulipunaa. En myöskään osannut ajaa sitä. :__D Joten älkää tuomitko 

Kuvan laatu on paskaa, koska ilta ja luonnon valo.

Kertokaa toki mikä oli teijän lemppari~~

Kirahvi kuittaa~~ 

Vain väärinymmärretty taiteilija sielu

Moikka~

On hirveen vaikee alottaa postausta, kun ei oo kunnollista aihetta. Haluis sanoo montakin asiaa, muttei tiedä miten ja missä järjestyksessä.

Mun tän hetkinen elämä koostuu lähinnä itseinhon täytteisestä identiteettikriisistä, armottoman tappavasta lukiosta, vesiväreistä ja Chiblin leffoista. 

Joka aamu herään ihan liian väsyneenä, raahaudun kouluun, voin pahoin, tuun takas kotiin, räpellän viitisen tuntia rästissä olevia kouluprojekteja, katon jonkun leffan, tai piirrän tai maalaan ja meen nukkumaan herätäkseni taas seuraavana päivänä liian väsyneenä. Se että mulla on ollut tässä jaksossa 9 kurssia on saanu kyllä stressi tasot jonnekkin pilviin ja stressi syö voimia oikein olan takaa, ja sitten kun ei jaksa niin alkaa stressata vielä kahta kauheemmin ja ikuisen oravanpyörän ainekset on kasassa. Joku lukion järjestelmään perehtynyt lienee miettivän myös miten edes voi käydä yhdeksää samaan aikaan, kun lukujärjestykseen voi laittaa vaan kahdeksan. Vedänkin ussaa itsenäisenä, ja oon tosi kiitollinen siitä et oon ainakin jossain määrin lempiopeni suosiossa, sillä se anto mulle luvan jatkaa itsenäistä vielä ens jaksossa, kun huomas kuin lopussa mä oon. Tää opettaja onkin sitte ainoo joka on avannu silmiään oppilaitten mielenterveyden parantamiseks. Muilta kursseilta kasataan jatkuvasti lisää ja lisää työtä, lisää stressiä ja väsymystä. Asioita ei myöskään yhtään paranna se että iskä valittaa etten muka panosta tarpeeks, kun en vaan kerkee tekemään kaikkea, kun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Tää pääsiäinen on menny lähinnä riidellessä ja stressatessa. Porukat ei tunnu ymmärtävän että mun oikeesti on tehtävä hissan tutkielma, enkä mä voi palauttaa opettajalle lappua jossa lukee "Anteeksi, vanhempani orjuuttivat minut, joten en kerennyt tekemään mitään". Lisäks pitäs tehä terveystiedosta unipäiväkirja ja käsitelista, kahdelta ruotsinkurssilta itsenäisiä kappaleita, sanakokeita, lisäpistetehtäviä ja jossain välissä pitäs kasata äikän puhekurssin kokoava lokikirja. 

Eilen raahauduin Inarin kanssa yöllä pääsiäismessuun Joville. Kuumotti lievästi, koska kumpikaan meistä ei oo vapaaehtosesti käyny Jovilla varmaan puoleen vuoteen. Onneks mun ei tarvinnu kellekään selittää miksen oo käyny, vaikka kyllä joku hämmästyny kommentti tulikin, mitäs me siellä yhtäkkiä tehään. Oli kuitenkin ihan mukava käydä ja nyt voi taas olla puol vuotta huono seurakuntanuori. 

Oon tosi tyytyväinen tohon käden varjoon, siit tuli niin luonnollinen varjo ;;3;;

Mitä siihen identiteettikriisiin tulee niin hmmmhmm. En vaan taas tiedä kuka olen ja mikä olen ja mikä haluaisin olla. Kaikki on vaan tosi sumusta ja elämä tämmöstä päivä kerrallaan meininkiä.

 Opo keskustelut sai miettimään, mitä oikeesti elämältäni haluun ja oon ihan hukassa. En tiiä mikä mua kiinnostas. Lisäks tekis mieli vaan paeta jonnekki hurjan kauas, koska täällä on kovin paljon ihmisiä, joita en haluu tavata enää ikinä ja jotka ahdistaa. Lähdempä sitten minne tahansa Suomen sisällä niin ihan varmasti joku tulee aina vastaan. 

Onneks on jotain positiivistakin elämässä. Ostin viime viikolla alennuksesta viis Studio Chiblin leffaa ja oon kattonu niistä osan jo kahteen kertaan. Lainasin myös kirjastosta Liikkuvanlinnan alkuperäisteoksen, eli sen kirjan ja luin yhdessä päivässä. Noitten tarinoitten maailmat on vaan jotain tosi kaunista ja niihin on hyvä peata todellisuutta. Hauru ja Fujimoto on ihania ja nossain määrin tosi samaistuttavia hahmoja. Hauru on velho joka ei osaa ku juosta tyttöjen perässä tai karkuun. Pelätty ja kammoksuttu taikuri. Kuitenkin se on vaan väärinymmärretty taiteilijasielu, joka on hirvee draamailija ja vastuusta luistaja. Kuulostaa ihan multa...

Fujimoto taas haluis pitää kiinni Ponyosta, se on vaan suojeleva isä, jota pelottaa päästään tytärtään maailmaan. Mä olen ihan samanlainen, kun mä kiinnyn johon kuhun, niin oon aina ihan rikki kun joskus tulee hetki kun mun pitäs päästää siitä ihmisestä syystä tai toisesta irti. Lisäks Fujimoto asuu vedessä. Vaikken mä sikäli pidä uimisesta, ni vesi on aina kiehtonu mua, ja rakastan vettä yli kaiken. Jotenkin myös sininen on tosi mua. Cossaan lähinnä sinisiä hahmoja ja pidän sinisistä esineistä. Hassu juttu.

Mutta mä palaan nyt takaisin antiikin Rooman puvustukseen, moi moi~~

Kirahvi kuittaa~~