:3

Moi möllit <3

Niinku lupasin, niin tuli jälleen postaileen. Mitään erityistä postattavaa mulla ei kyllä ole, mutta muutamia kuvia ^^

No kuitenkin, eilen olin leffassa. Käytiin Lalluskan kanssa kattomassa se uus Monsterit leffa. Se oli niin ihana ;;w;; ja mä en yleensä itke leffoissa, mutta nyt meinas itku tulla. ;--; :DD 

Pyörähdettiin kanssa miitissä, ennen leffaa. Oli taas ihanaa nähä rakasta laumaani <3 ja uusia möllejä <3 Kuvia ei nyt valitettavasti seiltä ole, koska mentiin sinne koulusta suoraan enkä kouluun uskaltanu rakasta Aggya ottaa (kameraani siis) ja unohdin kokonaan että mullahan on kännykässäkin kamera ^u^

Nyt kuitenkin ajattelin vastata yhteen haasteeseen, joka on jo jonkin aikaa pyörinyt vloggaajien keskuudessa ja jonka Soikku laitto liikkeelle. Eli kolme asiaa jotka ärsyttää elokuvissa. 

1. Dubit! Mä inhoan dubbeja, leffoissa. Ne äänet ei ikinä sovi niille hahmoille, niitten suut liikkuu eri aikaan ku tulee ääntä, se on niin ärsyttävää.

2. Päähenkilön kuolemattomuus! Siis se että päähenkilölle ei ikinä tapahdu mitään. Ne ei ikinä kuole, jos niitä ammutaan niihin ei osu, ne selvii ihan kaikesta naarmuitta. Kertokaa ees yks leffa jossa päähenkilö kuolee, koska mä en ole nähnyt yhtäkään. :D

3. Vaihtuvat näyttelijät! Siis jos on joku leffa sarja ja vikassa leffassa onki sitte eri näyttelijät! Tästä hyvänä esimerkkinä Risto Räppääjä leffat.

Ja must ois siistii et tekin tekisitte tän haasteen ja jos en seuraa just sun blogiis vielä rakas lukijani tai piilostalkkerini niin linkkailkaa kommentteihin ^^

Nyt vielä kuvia ^^

Mutsi: Oi kato sateenkaari ^^
MInä: RAINBOW DASH TULEE!!!

Aamukastetta ruohossa :3

Möllykkä <3

miun Honey-senpai cossailua viime yöltä xD

hehehehe kävin ostaan mangaa ja huomasin et mul on ylimääräst rahaa ja ostin korvikset ja SUKLAA VANUKASTA <33333

Että semmosta niin, postaus aiheita toivoisin saavani, koska mun ideat on vähissä jajaja linkkailkaa te blogejanne^^

Panda kuittaa~~

Korva :3 ja kuolema

Hei vaan!

Otsikon jälkimmäinen osuus siitä että vituttaa. Mun oli ja on edelleen tarkotus mennä leffaan huome (perjantaina) mutta porukat sai päähänsä että mä oon nyt tyyliin kuoleman sairas ja leffassa käyminen rasittaa liikaa. Samalla siinä menee miitti sit sivu suun...nyt noi tossa miettii päästäskö ne mut vai eikö päästäs.

Koulussamme ei oo tapahtunu mitään ihmeempiä, sen paremmin kuin mun elämässänikään. Berliini projektin myötä muutamille on tullu saksalaisia tyyppejä viikoks ja Nyan tyyppi on ilkeä ja möö, mutta jaa. Ne on kyllä muut hauskoja veikkoja kun ne ei tajunnu mitään matikan open höpinöistä, heh :D

juus, ja kyllä vaan, pääsen sittekin huome leffaa, \(^^)/ jee jee!!!

Äsken tein ittelleni toiseen korvaan kakkos reijän ja sitä vähän särkee nyt. Eka tungin nuppuneulan läpi, sitte hakaneulan ja sitte harkkari korviksen ja toi vika oli ainoo oikeestaa joka sattu vähän, vertakaan ei tullu, mitä kyllä ihmettelen suuresti.... .__. 

Joo, postaan varmaan vielä miitti kuulumiset ja muutakin varmaan lauantaina, että pysykäähän kuulolla. ^^

Panda kuittaa~~~

1243 ~~

Moi rakkaat <3

Pitkästä aikaa täälä taas ^^

Maus, olin nyt perjantaista sunnuntaihin, ekalla liideri leirillä, Heinäsaaressa. Oli ihan mahtavaa ^^ Meijän ryhmä on niin paras ja tuo otsikko on meijän ryhmän nimi xD koska Errikacchu ei osannu laskea neljään :3

Oli siis kivaa ja liideri on siis isoskoulutus, jos joku ei lukenu viime postauksen kommentteja. 

Sellasta ohjelma ohjelmaa sielä ei ollu kovin paljoa, pari jumista, harde, sellain kiva rata juttunen, iltaohjelmaa ja opareita kai kaks. Vapaa aikaa oli reilusti ja se käytettiin fiksusti riehumiseen :3 

Ainoita huonoja juttuja oli et ensinnäki jouduttii nukkuu patjoil yhes luokka tilas ku majotusrakennukseen ei mahtunut, tapasin yhen jätkän joka on joskus viime keväänä yrittäny iskee mua faces ja suolsin sille kivasti pervouksia ja nyt vaan toivon ettei se tajuu kuka mä olen ja ku ihmiset tuppas feidailee. :( Mutta muuten koko leiri oli ihan mahtaisa, koko 130 päinen porukka vaikuttaa kivalta ja onnistuin juttelee muutamalle muulleki parilla sanalla ainaki ku vaa omalle ryhmälleni ^^ Jee I'm happy. 

Juu'u huomenna sitte ehkä kouluun, en tiedä haluuks porukat pitää mut himassa, kun oon pikkusen kipeä ja mun pitäs vissiinki parantua ku skippailen sairastelun takia piiri pelejä, ei se kyllä mua yhtää haittaa ettei tarvi pelata, mut faijaa se tuntuu häiritsevän. :D Enää ei onneks oo ees kautta jäljellä ku enenintään kaks kuukautta ^^ Wohoo, sitten pääsen siitäkin turhakkeesta eroon xD 

Bändi saatiin jollain tapaa kasaan viime viikolla ja niin kuin jo jossain postauksessa sanoin meijän kitaristi, joka muuten on ihan hullun hyvä ja tunnen oloni yli surkeeks ku en selvii ees helpoista riffeistä ja se vetää ne primavistana täydellisesti on liideris isosena. Laulajallamme on ihan hyvä, hiukan omalaatuinen ääni ja vaikka tääki kokoonpano on ihan kiva, niin kaipaan kyllä sitä viime vuotista ihan liikaa ;__; on ikäwä niitä rakkaitani <3

Rumpalin paikka on vielä auki ja opemme joutuu hoitaa sitten sen osuuden.

Möys, mitäs tässä vielä höpisisi...NIIN postaus ideoita otetaan ehdottomasti vastaan, koska sadas postaus lähestyy ja ois kiva tehä jtn muuta ku selittää tälleen randomisti tylsästä möllin elämästäni ja muutenki näit postauksii tulee tosi harvoin, kun ei oo mitään ideaa missään, että nyt teillä on mahis vaikuttaa sekä sisältöön että postaus tahtiin, kaikki ideat otetaan vastaan että KOMMENTOIKAA ! :33 

Öörbs, juu kuvia viikon lopulta ^^

toinen ihanista isosistamme: Inari~

Anecchu söpistelee xDD

yleistä säätöä tai jtn :DD

Panda kuitaa~~

Maus :3

Juu moi, tulin taas postaamaan, kun tuo viime postaus oli tommonen angsti postaus ni tämä toivottavasti on vähän mukavampi ^^
Ekaks, kysymys postausta ei tule, mutta vastaan nyt niihin muutamiin kysymyksiin joita tuli :)

Kysymys = K, vastaus = V

K: Kuinka usein oot seurustellu?
V: kerran. Olin viime kesän Dosun kanssa yhessä, ja meinattiin palata taas yhteen, mutta sitten niin ei käynytkään.

K: Paras anime?
V: Ehdottomasti Ouran highschool host club! Se on niin mahtava, suosittelen kaikille ^^

K:  5 parasta kaveria?
V: Ei oo missään paremmuus järjestyksessä! Nasu, Lalla, Nya, Dosu ja Katsu

K: Lempi aine?
V: kaikki lukuaineet oikeestaan, mutta äikkä ja bilsa ehkä kuitenki kivoimmat, mussa on kyl kans ihan jees :D

K: lukio vai amis?
V: Lukio! ja ens vuonna toivottavasti oon Tipalan lukios, mutta ei amiksessakaan sinällään mitään vikaa :)

K: Paras blogi tällä hetkellä?
V: öööm...luen ihan älyttömästi blogeja, eikä oo yhtä parasta mutta Hellä mansikka, Frillycakes, Dollhouse, Momochuu no sekai ja Dolls game on tosi ihania sekä tosi moni muu mut en jaksa linkkailla enempää xDD

K:mitä mieltä olet kiusaamisesta?
V: lue täältä ^^

Multa on välillä kysytty miten mä teen novelleja, tai siis mistä mä saan aiheet ja miten mä osaan rakentaa ehjän juonen. Nyt aattelin sen teille tässä kertoa.

Siihen että mä saan jonkun novellin aikaseks, tarvitaan tiettu semmonen tunne tai sellain. Joku tyyliin omasta elämästäni joku tilanne. Esim. mun lempi novelleissani kaikissa on samalla tavalla tunteesta tai tilanteesta luotu juoni. Bloody angel: issa se idea tuli siitä että katoin animea Anothery ja siitä yksi paikka jäi mieleen kummittelemaan ja sen ympärille rakensin tarinan, An cafe ficci jolla ei ole nimeä synty perjaatteessa kokonaan mun ja Nyan jonottaessa kolme tuntia räntä sateessa An cafen keikalle, Puu joka ei nähnyt enää kevättä synty ku meijän pihasta kaadettiin vanha ja mulle rakas koivu ja Storm in the teacup sai alkunsa siitä että kuulin meijän suvulla olevan sukusormus jota mä en koskaan tule saamaan, kun en ole perheemme esikoinen.
Sitten kun on se jokin tunne tai tilanne ja alkaa muodostaa juonta, ekana mietin mihin kaikki päättyy, eli vaikka että pää henkilö kuolee (mikä on aika perus loppu mun novelleissa...), sitte mietin miksi ja miten siihen tullaan että se kuolee, sitte mietin mistä kaikki lähtee ja tadaa mulla on valmis juoni. Hahmoja en ennen kirjottamista pahemmin mieti, ne syntyy kirjottaessa ^^

Toivottavasti tästä oli jollekulle tulevalle kirjailija legendalle jotain hyötyä :) Ja nyt yksi kuva joka ei liity mihinkään mitenkään ja liian pitkä novelli xD

Cry girl cry~

-Älä tuupi.

-Älä itse, en näe mitään.

-no en näe minäkään jos et lakkaa tönimästä.

-ei tästä tuleyhtään mitään...joku pulipää rotta on tukkinut avaimen reijän... Lähdetään pois, meillä on parempaakin tekemistä.

-kerrankin puhut järkeä, aika käy tosiaan vähiin. Pitää löytää Hänet ja pian.

~~~~~~

Päivä oli seesteinen, tai ainakin oli ollut siihen mennessä. Tuuli leikki kastanjan ruskeissa hiuksissa, jotka tyttö oli päästänyt kahdelta letiltä vapaiksi. Hän istui nurmella ja tuijotti pilviin. Ensimmäinen lomaviikko maalla, poissa kaupungin pölystä ja saasteista. Hän nautti. Ilma oli raikasta eikä mikään tuntunut voivan rikkoa tunnelmaa, jonka tuoreen ruohon ja kukkien tuoksu saivat yhdessä kevyen tuulenvireen kanssa aikaan. Kaikki oli niin hyvin, tai ainakin Alicia luuli niin. Hänestä mikään ei olisi voinut tehdä päivästä parempaa, saatikka pilata sitä, sillä oli hänen viisitoista vuotis syntymäpäivänsä. Mutta väärässähän tyttö oli, sillä juuri kun hän aikoi kellahtaa selälleen pehmeään nurmeen, kuului hänen viereltään pieni poks ja sen jälkeen kummallista mutinaa. Alician silmät laajenivat säikähdyksestä ja vilpittömästä hämmennyksestä, kun hän katsoi sitä jotain joka oli juuri hiljaa poksahtaen päättänyt ilmaantua hänen viereensä. Se ravisti pientä päätään kuin koira uinnin jälkeen ja sen suurehkot, ei valtavat suipot korvansa läpsyivät sen pitkää nenää vasten, mikä sai tuon eriskummallisen otuksen aivastamaan, harvinaisen suloisesti. Olento oli ehkä polven korkuinen, sillä oli vartaloonsa nähden suurehko pää ja hyvin hontelot kädet ja jalat. Päällään sillä oli valkeat, joskin pahasti likaantuneet polvi housut ja punainen paita, jonka päällä oli musta liivi. Vaikka sillä olikin periaatteessa siistit vaatteet, sen koko olemus oli silti harvinaisen nuhjuuntunut.

-Pitää löytää...pitää löytää...aika on vähissä...kiire...pitää löytää... Olento mutisi nyt kuuluvammin ja hieroi päätään.

-Että sen pitikin...tuollallailla...Jirri parkaa...ei saisi... Silloin se nostin tennispallon kokoiset silmänsä nurmesta ja kirkaisi korvia vihlovasti huomatessaan Alician. Alicia  vetäytyi oitis kauemmas tuosta otuksesta ja toljotti sitä pöllämystyneenä. Olento toljotti takaisin ja paiskasi äkkiä kädet suulleen vingahtaen. Ilmeisesti se meinasi kiljahtaa taas.

- Anteeksi...mikä sinä olet...? Alicia kysyi ja katseli heppua kiinnostuneena.

-Ai että mikäkö? Tonttu...olen tonttu ja nimeni on Jirri, Jirri Hawk kolmannessakymmenennessä seitsemännessä sukupolvessa Hawkin mahtavaa sukua. Olento henkäisi ja tuijotti ylös nähdäkseen itseään puhutellun tytön kasvot.

-kukahan sinä sitten mahdat olla? otus kysyi.

-Alicia Emerald. Alicia vastasi.

-ETKÄ OLE! tonttu huudahti.

-ET VOI OLLA. ALICIA EMERALD ON KAUNIS EIKÄ TOMMONEN KU SIÄ.

-Anteeksi nyt. Alicia sanoi hiukan loukkaantuneeseen sävyyn.

-Kyllä minä nyt vain satun olemaan Alicia Emerald, vaikka ehkä sinun laisestasi olenkin ruma.

-Oletko aivan varma...? Jirri kysyi.

-Olen.

-onko sinulla se?

-Mikä?

-No se. Merkki.

-Mikä merkki?

-Syntymästä asti povessasi ollut merkki. Kuun sirppi.

Alicia katsoi hemmästyneenä Jirriä.

-Mistä sinä tiedät...

-No kaikkihan sen tietää, tai siis onko sinulla se?

-..on..

-Sittenhän...sittenhän...sittenhän minä löysin sinut...nyt mentiin. Tonttu sanoi painottaen kahta viimeistä sanaa. Se tarttui Alician käteen, puristi silmänsä tiukasti yhteen ja kuiskasi jotakin. Kuului vaimea poks ja Alician valtasi tunne joka muistutti lähinnä sitä kun meinaa oksentaa, sitten se katosi ja hän muksahti nenälleen kiviselle lattialle. Jirri ravisteli päätään ja sen silmät näytti kieppuvan päässä. Sitten se nousi ylös ja pälyili ympärilleen, veti henkeä ja karjaisi kovempaa kuin sen kokoisesta olennosta olisi voinut olettaa.

-RICOOOOOO!!! Hetkeen ei tapahtunut mitään mutta sitten kuului läheneviä juoksu askelia ja pieni valo pläntti lähestyi heitä. Silloin Alicia huomasi olevansa jossakin kivisessä käytävässä jonka päässä oli portaat. Saman lainen kuin Jirri, tosin punaisen paidan sijaan siniseen paitaan pukeutunut ja hiukan rotevampi tonttu tuli heidän luokseen.

-Onko se hän? Se kysyi kuin Alicia ei olisi ollut edes paikalla.

-On se.

-Näitkö merkin?

-En..mutta hän sanoi että sillä on se.

-Hänhän saattaa olla huijari.

-En usko.

-Tarkista tolvana! Ricoksi kutsuttu tonttu sihahti ja Jirri kääntyi vaivaantuneena Aliciaan päin.

-Öömh...tuota...minun...tai siis meidän pitäisi nähdä se merkki, ihan varmistukseksi vain, joten näytä se, tai muuten katson väkisin.

Alicia toljotti tyrmistyneenä Jirriä.

-EN NÄYTÄ. Hän huudahti.

-No  jos et näytä niin itket ja näytät. Rico totesi ja samassa kaksi tonttua oli hypännyt voimalla Alisiaa päin, jolloin hän kaatui selälleen ja he repivät hänen paitansa riekaleiksi. Alicia kiljui ja yritti työntää tontut pois ja onnistuikin, mutta vasta kun tontut olivat silponeet koko hänen paitansa.

-Joo kyllä se on se. Rico sanoi katsellessaan palloksi mennyttä tyttöä, nyyhkytti kädet ylävartalonsa suojana.

-Jirri, hae hänelle kunnon vaatteet. Hän vielä lisäsi ja kuului taas hiljainen poks kun Jirri katosi.

Oli hiljaista Alician nyyhkytystä lukuun ottamatta. Rico istui lattialla selin häneen päin ja tuijjotteli kattoon. Kuului taas poks ja Jirri ilmaantui taas pahoin voivan näköisenä sylissään vaatteita. Tonttu laski ne lattialle.

-tässä vaattet...me odotetaan portaissa, tule kun olet pukeutunut. Jirri sanoi ja lähti Ricon kanssa pois päin.

Alicia nousi ja poimi vaatteet. hän veti päälleen valkoisen kaulus paidan, ruskeat suht tiukat housut ja punaisen pitkän takin, jonka hän jätti viittamaisesti auki. Vaihtoi kenkänsä nahkaisiin saappaisiin ja poimi viimeisenä lattialta nahka nauhan jolla hän sitoi hiuksensa korkealle poninhännälle. Jotenkin hänen olonsa muuttui. Häntä pelotti, eihän hän tiennyt lainkaan missä oli, mutta jotenkin hänelle tuli parempi olo...jokin mielen sopukoissa sanoi hänelle, että kaikki oli hyvin ja  jostain syystä Alicia tunsi tietyn laista turvallisuutta pukeuduttuaan näihin vaatteisiin. Jokin tilanteessa tuntui kauhean tutulta.

Mentyään portaille Jirrin ja Ricon luo, he kipusivat postaat ylös ja tulivat huoneeseen jossa oli yksi ikkuna josta tulvi huoneeseen päivän valoa. Muuta huoneessa ei jykevien tammisten portaiden lisäksi ollutkaan. Seuraavassa huoneessa joka oli käytännössä tyhjän huoneen yläpuolella oli kaksi ikkunaa, pöytä, kuusi tuolia ja ovi. Jirri ja Rico pysähtyivät ja Alicia oli kompastua heihin noustessaan viimeisen portaan.

-Alicia sinä jäät tähän. Et mene tuosta ovesta etkä mene enää alempiin kerroksiin. Rico sanoi kääntyen tarkastelemaan Alician polvia ennenkuin tajusi nostaa katseensa nähdäkseen hänen kasvonsa.

-Minä ja Jirri käymme hoitamassa pari asiaa ja palamme tuota pikaa kertomaan sinulle tehtäväsi. Ymmärsitkö? Hän jatkoi.

Alicia nyökkäsi ja istuutui pöydän ääreen. Sitten kuului kaksi vaimeaa poksahdusta ja hän oli jäänyt huoneeseen yksin.

Kului ehkä tunti. Alicia oli nukahtanut pöydän ääreen ja heräsi säpsähtäen jonkun tökkiessä häntä. Hän kavahti nopeasti taakse päin, sillä Jirri oli liimannut nenänsä hänen naamaansa.

-Noniin neiti, et ilmeisesti ole päässyt muistikirouksesta eroon, joten meidän on kerrottava sinulle nyt muutama pikkuriikkine asia. Rico aloitti.

-Ensinnäkin sinä et ole tavallinen tyttönen. Olet kuun klaanin ainoa eloon jäänyt perillinen. Muistisi pyyhittiin kaksi vuotta sitten ja sinut lähetettiin siihen maailmaan jota pidät täysin normaalina maailmana. Oikeasti se on rinnakkais ulottuvuus ja oikea kotisi on tämä maailma jossa me nyt olemme, Otopia. Rico kertoi tuijottaen koko ajan Aliciaa silmiin. Alicia ei saanut sanaa suustaan.

-Sinut lähetettiin rinnakkais ulottuvuuteen, jotta olisit turvassa, mutta se oli virhe ja nyt tarvitsemme sinua enemmän kuin koskaan. Paha, paha mies, Thunder on kaapannut hallinnon, murhannut oikean perheesi, koko sukusi, koko kuun klaanin ja valmistaa nyt asetta, jolla voisi hallita koko Otopiaa. Se on riipus, kuun klaanin riipus, jota hän kiroaa, ehkä jo parasta aikaa. Jos hän onnistuu koko maailma tuhoutuu tai ainakin koko Otopia. Maailmassa on vain yksi joka voi pelastaa meidät ja se on joku kuun klaanista ja koska olet ainoa eloon jäänyt, tehtävä on sinun. Jirri anna se. Rico selitti ja kääntyi tyrmistyneestä Aliciasta Jirriin joka siveli jotakin itseään isompaa esinettä. Se nosti sen vaivoin pöydältä ja ojensi sen Ricolle. Se oli hopean värinen miekka, jonka kahvassa komeili saman lainen kuun sirppi kuin Alician syntymä merkki. Rico ojensi sitä ja Alicia otti sen varovasti. Samassa kun hän puristi sormensa miekan kahvan ympärille, maa alkoi järistä ja katosta tippui muutama kivi.

-Aika käy vähiin, mene! Rico huusi ja osoitti ovea. Jirri pomppasi oistis ylös ja loikkasi Alician hartialle.

-Nyt on kiire, aletaan mennä! Se kiljahti lamaantuneen tytön korvaan ja sai tämän liikkeelle. Alicia ryntäsi ulos ja oli rynnätä takaisin sisään siinä samassa kun näki mitä oven toisella puolella oli. He olivat kalliolla ja muutaman metrin päässä seisoi siipiään heilutellen valtava musta lohikäärme.

-Mikä tuo on? Alicia kiljaisi.

-Lohikäärme, tomppeli. Aletaan mennä nyt, on kiire! Jirri kiljui.

-Pitäisikö minun siis ratsastaa tuolla...?? Alicia kysyi hätääntyneenä.

-No ei kun lentävällä sarvikuonolla, tottakai tuolla, osaathan sinä sentään lohikäärmeellä lentää.

-En kyllä osaa!

-No kyllä osaat kuhan nyt nouset sen selkään. Jirri huusi. Maa järisi edelleen ja kallio alkoi murentua uhkaavasti heidän allaan. Alicialle ei jäänyt enä vaihtoehtoja ja hän otti vauhtia ja loikkasi jättimäisen pedon selkään. Se nousi vakaasti siivilleen ja jäi paikoilleen ilmaan.

-Minne me mennään? Se kysyi.

-SE PUHUU!! Alicia huudahti.

-No ei kyllä perjaatteessa, sinä vaan satut osaamaan lohikärmesiä. Jirri sanoi kyllästyneenä.

-Suunta kohti pahinta myrskyä. Jirri huusi lohikäärmeelle ja se lähti hirveällä syöksyllä eteenpäin.

Alicialla ei ollut harmainta aavistustakaan minne he olivat menossa, mutta hän käsitti pian mikä oli pahin myrsky. Kymmenen minuutin kiitolennon jälkeen taivaan ranta näytti menneen mustaksi ja he olivat kovaa kyytiä menossa kohti jotakin mustaa joka suureni sitä mukaan kun he tulivat lähemmäs. Se oli valtava muurein ympäröity torni. Se huokui pahuutta ja ankeutta. Alicia tärisi kylmästä. He lensivät tornin ylle.

-NYT ALICIA, NYT!!! HYÖKKÄÄ!!! Jirri karjui.

-MITEN?!?!? Alicia kiljui.

-KATOSTA LÄPI VAAN!!! HÄN ON AIVAN ALLAMME JA SINULLA ON ARVIOLTA KOLME MINUUTTIA AIKAA!!! Jirri karjui. Myrsky piiskasi heitä ja he olivat jo läpimärkiä. Alicia nousi huterasti seisomaan, veti henkä ja hyppäsi miekka ojossa. Miekka lävisti räjähdysmäisesti tuhoten katon ja hän oli tukehtua. Kuului karjuntaa ja yskimistä. Koko huone oli täynnä sankkaa savua. Eteen näki vain juuri ja juuri ja Alicia erotti vaivoin miehen siluetin. Summamutikassa hän hyökkäsi sitä päin. Taas räjähti ja tällä kertaa kuului korvia huumaava karjaisu ja verta lensi joka puollelle. Hirvittävä kipu vihlaisi Alician alavartaloa. Savu alkoi hälvetä ja mutta hän oli ehtinyt vetää liikaa savua henkeen ja kaatui maahan tajuttomana.

~~~~~~~~

-hän elää...tämä on ihme. Kuului vaimea kuiskaus jostain.

Alicia avasi silmiään varovasti ja huomasi makaavansa vuoteessa. Jirrin ja Ricon häälyvät hahmot alkoivat selkeytyä hänen jalkopäässään.

-Oi hän herää! Jirri kiljahti. ja loikkasi siihen missä Alicia jalkojen olisi kuulunut olla. Nyt hän avasi silmänsä kokonaan auki ja tuijotti järkyttyneenä Jirriä.

-Missä minun jalkani ovat...?

Jirri muuttui vakavaksi ja pillahti itkuun.

-Niitä ei ole, olet hengissä, mutta...ei ole... Jirri itki ja Alicia tajusi mitä oli tapahtunut. Otopia oli pelastettu, mutta hän sai maksaa kovan hinnan.~

(älkää välittäkö kirjotusvirheistä jos niitä on, en jaksa tarkistaa :D)

Any comments???

Panda kuittaa~~

Alone

Miksi, ihmiset miksi? Miksi te saatte mut tuntemaan itteni ulkopuoliseks jopa omassa laumassani? Mitä pahaa mä olen tehnyt teille, kun ennen liian hyvä ystäväni ei sano edes moi... Mitä kesällä tapahtu? Miks mua ei enää pyydetä mukaan ku meette hilluu keskustaan, miks mua ei enää kaivata, miksi mulle ei puhuta?
Mä en ymmärrä...
Voisin muuttaa lappiin ja te ette varmaan edes huomais. Mä voisin kuolla, ettekä te huomais. Mitä mä olen tehnyt... Mulla on vaan niin yksinäinen olo...vaan Wenya tuntuu kaipaavan mua. Kaikilla on nykyään joku kivempi kaveri jonka kanssa viettää aikaa ja mie angstaan yksin himassa. En mä enää edes yritä jutella teille, ei ketään kai kiinnosta.
Kesällä mä joka päivä odotin että joku kaveri soittas tai laittas viestii ja kysyis voisinko tulla seuraks keskustaa, lähtee uimaa, viettää muuten aikaa, mutta KUKAAN, ei yhtään kukaan ottanu koko kesänä yhteyttä. Miksi? kertokaa mulle miksi? Mun ymmärrykseni ei riitä tähän. Kaikki ihmiset vieraantuu, kaikista tulee kauheen kaukasia, mulla ei taida olla kohta enää ketään...

Joo tällästä mun elämääni...
Eilen oli eka liideri tapaaminen ja olen vähän kipeä. Flunssa painaa päälle. Koulussa koitan keskittyä tunneilla, viitata koko ajan ja tehä läksyt kunnolla. Mun on pakko parantaa kaikessa. Mua väsyttää ja vituttaa. Kaipaan joville...vaikka olenkin sieläkin vähän yksinäinen, mutten ainakaan niin yksinäinen kuin laumassani. Eilenkin semmonen sulonen jätkä vei mun lappusen, jonnekin minne lappuset piti viedä, kun en itse jaksanut kävellä huoneen toiselle puolelle. Se oli kivaa :)
Ens viikolla on eka liideri leiri. Lisäksi mun ehkä tuleva kitaristini on yks meijän liideri isosista :D Meijän viime vuoden bändi hajos nyt sitten kuitenkin. Akio vaihto musaopistolta consalle ja Eveliina ei jostain syystä pysty olemaan enää hommassa mukana. :( Just ku me alettii kunnolla ryhmäytyä bändiks.

se on woodoo nukke :3 "Tasapainottaja: Saa elämän takaisin raiteilleen, kun maailma murjoo"

kävin yksi yö kuvaamassa kuuta~~ 

Se oli hieno OwO

Juus eipä mulla kai muuta...menen komeroon hirttäytymään tai tekemään jotain muuta rakentavaa...

Niin ja vielä siitä kysymys postauksesta, sitä ei näillä näkymin tule, koska te ette sitä näköjään halua kun ei kysymyksiä tule...mutta jos on jtn postaus ehdotuksii ni kertokaa, koska aattelin tehä jtn spessuu kun kohta tulee täyteen 100 postausta.

Ja kiitos Zemine, ainoa joka kommentoi viime postaukseen~~~~~~~

Milloin olen elänyt yksin yksinäisyyden kanssa?

Milloin aloin tuntemaan välimatkaa muihin?

Olen ikuisesti odottanut sydämellisyyttä toisilta

Toivoen, mutta kukaan ei koskaan ojenna auttavaa kättä

Asunut yksin, laulanut yksin, kuten olen aina

Keskimääräinen ystävällisyytesi ei auta minua nyt

Toivossa mitä tämä yksinäisyys tuo

Milloin aloitin tauottoman hymyilemisen?

Milloin menetin aidon hymyni?

Saattoi vain teeskennellä ettei välittänyt,

riippumatta muiden ystävällisistä teoista

Vapisin rakkauden puutteesta,

kuten, jos kaikki pakenisivat luotani

Jätin taakseni mekaanisen onnen

Lopussa, se kaikki vajosi erilleen

Epäkypsät laulut, jotka lopetin huutoon,

en voinut pitää läheisiäni joista välitin eniten

Huomiseen, ja kadoten taivaaseen

Taivaat jotka olivat liian sinisiä, eivät olleet liian kirkkaita minulle

Lähettämätön laulu luiskahti rakkauden lävitse

Asuin yksin, lauloin yksin, kuten olen aina

Keskimääräinen ystävällisyytesi ei auta minua nyt

Toivoissa, joissa se tulee jokin päivä katoamaan

(suomennos blogista An cafe/LC5 suomennokset)

Panda kuittaa~

Anteeksi, huomasin yhden kysymys kommentin vasta nyt, joten on pieni mahis että kysymys postaus tulee sittenkin ^^

shalalala lallallalaa ~(^-^)~

Otsikko ei liity erityisen oleellisesti mihinkään, mutta älkää välittäkö siitä :D

Hei vaan ihmiset~ taas jonkin aikaa kulunut viime postauksesta ja heti nyt vielä kun muistan niin erityis kiitos kaikille jotka on jaksanu kommentoida viimeisimpiin postauksiin ^^ I'm happy~~

Öäää...mitähän mun pitikään...hmm... Niin juu eilen loppui megis eli megaripari eli Jovin "jatkis". Suoraan sanottuna ajattelin et siel ois kivampaa, mutta koska olen epäsosiaalinen, niin Ane ja minä angstattiin yksin tai Monnin kanssa jossain nurkassa vapaa ajat. Kaikki toiminta siel oli ihan kivaa. Megis säbään en osallistunut erityisemmin, mut vahin ihmisten kännyköitä ja kameroita ja yms eli osallistuin tavallaan kuitenkin ^^ ja Siika3 tuli toiseks \o/ Megis olympialaisis me tultiin kolmansiks ja ne vasta olikin hauskat olympialaiset. Ainoo mistä mä en niis silleen tykänny oli joku mis piti huutaa ja juosta niin pitkälle ku pääs ennenku henki loppu, mutta Renen vieressä karjumisella siitäkin selvittiin.

Leirin huonoihin puoliin lukeutuu sitten mm. se että unohin ottaa vaihto housut...ja että Siika3 tytöt ja elämysposio majotettiin eri leirikeskukseen ja nukkuminen jäi vähän vähäiseksi. MUTTA leirin paras asia, minä ja Monni löydettiin unelmiemme auto. Vuodelta kivi ja kirves volkswagen polo jossa on maailman ihanimmat penkit, ne on niin mukavat ^^ ja se on söpö ja sen nimi on Nasse :3 tällä nimellä on kyllä kuulemma jokin hyvin epämääräinen historia, jota Make ei hallu kertoo meille :( eikä se suostunu myymään sitä meille.

Muutta joo kuvia sieltä tähän väliin ^^

mie irvikissailin naamiaisissa, painakaa kuvaa ni tulee isommaks ja toivottavasti laatukin paranee...

Monnuska~

taiteilu workshopin teoksia, ite oon osallistunu tähän ja tohon seuraavaan kuvaan ja vikaan ^^

Juu, että semmosta. :) Tänään ollu vaan koulussa ja koska ihmiset on ilkeitä ja feidaa koko ajan mä yritin pitää mykkä koulua, mutta hiukan huonoin tuloksin xD Mä olen siis hullu puhumaan, puhun koko ajan, niin on tuskaa olla puhumatta. Nyt saatiin kaapit kans ni laukku keveni huomattavasti ja mä olen päättänyt alkaa Hermioneilemaan, koska pakko nostaa keskiarvoa et ois ees mahikset päästä minne haluun, vaikken mun ehdottomaan ykkos toiveeseen tuu pääsemäänkään, koska porukat.  Oon siis nyt ysillä jos joku ei sitä tiennyt. Koulussa on kivaa, uskokaa pois ja siellä ainakin toistaseks on kaikki hyvin. Yks myöhästyminen on kyllä tullu jo hankittua, mut se ei ollu mun vika perjaattees, koska no oli se tavallaan, me mentiin väärälle luokalle nimittäin. Lisäks mä hukkasin taas wilma tunnukset ja joudun hakee kolmannet heti huomenna :D 

Mikä mahtavinta koulussamme on taas lisää otakuja koska Esshieru tuli meijän lukioon ja saimme tietää että yksi kasi on otaku~~

Joo, tällästä kuuluu mulle, mitä teille kuuluu :3 ?

Nyt ilmotusluontoisempaa asiaa. :) kivaa semmosta. Ensinnä kommentoinnista, jokainen joka kommentoi saa ainakin ens postaukseen erikoismaininnan ja jos anonyyminä kirjottelet niin laita kommentin loppuun nimi merkki tai nimi niin pystyn mainitsemaan ^^

JA teen kysymys postauksen, MUTTA tarvitsen kysymyksiä, joten KYSELKÄÄ ihmiset. Pitää olla vähintään 10 kysymystä ja mieluummin enemmän kuin yhdeltä kysyjältä, että toteutan. Siis jos vaan yks kysyy, ni on vähän tyhmää, niin että paljon kysymyksiä kaikilta^^

Aikaa on jonkun verran, varmaan yksi postaus väliin ensin :)

Ainiin! vielä kaksi kuvaa, koska Emmi ja Katsu oli ihania ja toi tuliaisia ja ne on PANDOJA ^^

Eli kysymyksiä, kiitos. :3 *kumartaa*

Panda kuittaa~~

Hei taas~

Tuo viime postaus tuli vasta, tiedän sen, mutta halusin nyt tulla postaamaan jälleen. Käykää siis lukemassa uusin novellini viime postauksesta jos ette sitä vielä ole lukenut ^^

Tänään päivän on ollut jokseenkin synkkä. Sataa kaatamalla ja koulussa oli tylsää. Jouduin matikan palikka ryhmään ja yritetään saada Nasukin sinne, koska se ei kuulemma "haaste" porukassa tajunnu mistään mitään ja haluu mun kans samaan ryhmään. 

Mulla oli kuitenkin ihan asiaaki, että aiheena niinkin loppuun kulutettu aihe kuin kiusaaminen. 

Mä en tiedä sanoisko sitä kiusaamiseks, mutta joukkueeni ei oo oikeen koskaa hyväksyny mua, tai siltä se ainakin tuntuu. Mua on syrjitty aina. Aluks se toden näkösesti johtu siitä että olin pieni ja hiljanen ja viihdyin omissa oloissani. Nykysin mua vaan pidetään yksin kertasesti outona. Onnekseni lokakuussa homma loppuu ja pääsen siitäkin sitten eroon.

Eilen näin valitettavan kiusaamis tilanteen, johon en ite pystynyt puuttumaan vaikka mieli ois tehny. Muutama arviolta 11 vuotiasta tyttö ajo ohi ja huus toisilleen: "mennään äkkii, se tulee, jätetään se idiootti tänne." ja niitten mentyä siitä ajo niitä edellisiä tyttöjä hiukan mutttei mitenkään merkittävästi tukevampi silmälasipäinen tyttö, jonka pyörästä kuulu outoa ääntä. Vähän matkan päässä se tyttö pysähty ja soitti ilmeisesti äidilleen siitä et sen pyörä pitää outoa mekkalaa ja melkein itki ku ne muut oli ajanu pois, jättäen sen sinne yksin. Oisin menny lohduttaa, jos se ei ois puhunu siihen puhelimee ja jos ne kiusaajat ois ollu vielä lähettyvillä oisin menny takomaan niille järkeä päähän. Musta tommonen on ihan kamalaa. Myönnän itekki tehneeni joskus pienenä jollekulle noin, mutta nyt isompana alkaa tajuu kuin syvät arvet tommosesta jää. 

Voin sanoo et se et mua on syrjitty joukkuees on muuttanu muakin. Mä en enää osaa hymyillä ja nauraa, muutaku laumani keskellä. Jos mä tapaan uusia ihmisiä, mulla saattaa mennä tosi kauan ennen ku uskallan tutustuu, oon hirveen varautunu uusia ihmisiä kohtaan. En mä ennen semmonen ollut. 

Eikä pelkkä ujoutuminen ole vielä mitään siihen verrattuna, mihin kiusaaminen pahimmillaan voi johtaa. Nuoret tekee itsemurhia, koska niitä kiusataan. Mitä järkeä kiusaamisessa siis on??? Ei mitään, enkä mä siksi voi käsittää miksi ihmiset kiusaa.

Nyt ois kivaa jos kommentoisitte ja kertositte jos ittellänne on kokemuksii joko kiusattuna olosta tai muuten kiusaamisesta ja ihan kommentoinnista sen verran että mä tiedän et ootte laiskoja kommentoimaan, mut jokainen kommentti piristää ihan älyttömästi ^^

hehehehehe ja loppuun tulokset siitä kun leikin chibi makerilla :D